Diakoniatyössä tehdään koronan vuoksi ylipitkää päivää – "Olen toiminut äärirajoilla"

Seurakuntien ruoka-avun piiriin on hakeutunut koronan myötä uusia asiakasryhmiä. Kuva: Jukka Granström

Aika ei riitä kaikkeen välttämättömään, vaikka työpäivät venyvät jopa kaksitoistatuntisiksi. Työn rajaaminen ja suunnittelu on ollut vaikeaa. Erityisen paljon paine on lisääntynyt ruoka-avun parissa työskentelevillä.

Tämä selviää Kotimaa Pron satunnaisesti valituille diakoniatyöntekijöille lähettämästä kyselystä, johon vastasi 16 työntekijää kuudesta eri kaupungista. Kaupungit ovat Espoo, Helsinki, Turku, Jyväskylä, Tornio ja Oulu.

"Olen toiminut aika äärirajoilla. Luen pitkien työpäivien jälkeen puhelin- ja sähköpostiviestejä vielä kotonakin. Myös kaikki pitkät keskustelupuhelut jäävät iltaan, koska päivisin niihin ei ole aikaa. Ihmisten asiat ovat niin tärkeitä, ettei niihin voi olla reagoimatta. Työ on tulipalojen sammuttamista. Itsestä huolehtiminen on jäänyt vähälle", kirjoittaa eräs diakoniatyöntekijä.

Moni kuvaa, kuinka oma sairastumisen pelko on työssä koko ajan läsnä, koska läheskään kaikkia asiakastapaamisia ei pystytä hoitamaan etänä. Suojavarusteet ovat olleet käytössä ja turvaväleistä on yritetty huolehtia, mutta kaikki asiakkaat eivät huomioi sääntöjä.

Kuormitusta työntekijöille ovat aiheuttaneet myös jatkuvasti muuttuvat tilanteet sekä monelta eri taholta yhtä aikaa tulevat ja osittain keskenään ristiriitaiset ohjeistukset. Työntekijät toivovat seurakunnilta parempia varasuunnitelmia muuttuvien tilanteiden varalle.

Työt eivät aina jakaudu tasapuolisesti

Raskaat keskustelut ja ihmisten yksinäisyys ja muu paha olo ovat kuormittaneet osaa diakoniatyöntekijöistä nyt enemmän, koska niiden kanssa jää etätyössä usein yksin.

Tilanteet ovat myös vaikeutuneet. Asiakkaiden vuoksi on pitänyt soittaa enemmän hätänumeroon ja tehdä huoli-ilmoituksia.

Helsingin seurakuntayhtymässä ryhdyttiin pitämään parin kolmen viikon välein johdon kyselytuntia, josta muodostui tärkeä jakamisen paikka niin huolille ja peloille kuin hyville ideoillekin.

Etäkokoukset ovat lisääntyneet paljon monissa seurakunnissa, mikä on auttanut paineiden purkamisessa ja tiedonkulussa mutta aiheuttanut fyysistä rasitusta. Jatkuva istuminen on lisännyt diakoniatyöntekijöiden selkä-, niska- ja hartiakipuja. Työergonomiassa on monilla kotona toivomisen varaa eikä taukoja aina muisteta tai ehditä etätöissä pitää.

Moni diakoniatyöntekijä kokee digiosaamisensa lisääntyneen ja tekniikan toimineen yllättävän hyvin.

Toisaalta kaikkien käytössä ei ole ollut esimerkiksi läppäreitä tai tarvittavia ohjelmia, mikä on hankaloittanut etätyötä merkittävästi. Ja osaa asiakkaista ei pysty etänä kohtaamaan lainkaan.

Etätyö ja kasvokkainen työ eivät aina jakaudu seurakunnissa tasapuolisesti. Fyysisesti paikalla oleville kertyy joissakin paikoin enemmän asioita hoidettavaksi kuin etätyötä tekeville. Työnjohdolta toivotaan skarppiutta tasapuolisuuden takaamiseksi ja tukea työssä jaksamiseen.

Paikoin diakoniatyöntekijöiden sairaslomat ovat vähentyneet kaikesta kuormituksesta huolimatta. Esimerkiksi flunssapoissaolot ovat jääneet pois.

"Välillä on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. Mutta kun aloitimme syyskuussa hissukseen ryhmätoiminnan, on työn ilo palannut", kertoo eräs vastaaja.

Lue lisää diakonian ajankohtaisia kuulumisia Kotimaa Pron tuplanumerosta, joka ilmestyy Kotimaa-lehden välissä 6.11. Kotimaan näköislehden voit tilata täältä.