Dokumentaristi Elina Hirvonen: ”Elokuvaa tehdessäni törmäsin kristityn Suomen puolustamiseen”

Kiehumispiste on kirjailija, dokumenttielokuvaohjaaja Elina Hirvosen elokuva maahanmuutosta ja jakautuneen suomalaisen yhteiskunnan eri osapuolista.

Miksi ohjasit tämän elokuvan?

– Kaikki lähti liikkeelle havainnosta, että Suomen ilmapiiri muuttuu nopeasti vihamielisempään ja toisia ymmärtämättömämpään suuntaan. Vuosi sitten heräsin yhtenä yönä ajatukseen siitä, miksei kukaan tee tästä elokuvaa. Kysyin itseltäni, miksi se en olisi minä. Dokumentissa voi mielipiteiden ja tulkintojen sijaan näyttää ihmiset ihmisten tasalta.

Mitä opit Suomen yhteiskunnallisesta ilmapiiristä elokuvaa tehdessäsi?

– Sen, miten valtavasti Suomessa on syvää vihaa, epäluuloa ja pelkoa. Maahanmuuttajien lisäksi se kohdistuu eliittiin ja tiedotusvälineisiin. Kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvissa on hyvin erilaisia ihmisiä. Dokumentissa kuvataan mielenosoituksia, joissa kuullaan hirvittävää rasistista retoriikkaa. Kaikki mielenosoituksiin osallistuneet eivät kuitenkaan ole rasisteja. Opin myös toiveikkuutta. Koin elokuvaa tehdessäni hyviä hetkiä, joissa kaikki päättivät kuunnella toisiaan.

Mistä Suomen nykytilanne johtuu?

– Yksinkertaistavia selityksiä pitää varoa. Hyvin erilaisissa maissa on samaa liikehdintää. Luulen, että yhteiskunnan koetaan pettäneen ydinlupauksensa. Vaikka opiskelee, ei välttämättä saa työtä. Perinteinen oikeisto ja vasemmisto ovat epäonnistuneet uskottavien tulevaisuudenvisioiden luomisessa. Mietin myös, kuinka paljon asia liittyy siihen, että Suomessa on elossa enää vähän sodan kokeneita.

Usein sanotaan, että kahtiajakojen maailmassa suuri osa ihmisistä kuuluu hiljaiseen enemmistöön. Miten kommentoit tätä?

– Toivon, että kaikki valitsisivat ihmisen kunnioittamisen puolen. Ihmisoikeuksien ajaja ei voi olla ääripää. Se on täysin hyväksyttävää, ettei ihan tiedä, mitä asioista pitäisi ajatella. Monen ajatukset ovat ristiriitaisia. Olin juuri elokuvan näytöksessä Petäjävedellä. Siellä yksi nainen totesi, että hänellä on pelkoja, mutta paikkakunnan ihmisten on vain pakko oppia elämään toistensa ja uusien ihmisten kanssa.

Kohtasitko elokuvaa tehdessäsi hengellisiä teemoja?

– Pelko, viha ja epäluulo islamia kohtaan tulivat esiin. Taustakeskusteluissa törmäsin myös kokemukseen siitä, että kirkko suhtautuu liian myönteisesti islamiin. Kyse oli eräänlaisesta kristityn Suomen puolustamisesta. Toisaalta taustatyössäni kävi ilmi myös, että islaminuskoiset turvapaikanhakijat ovat hakeutuneet evankelis-luterilaisen kirkon piiriin ja löytäneet sieltä yhteisön.

Elokuvaa voi tilata ilmaiseksi näytöksiä varten. Miksi?

– Tavoitteena oli alusta asti, että elokuva on teko tässä ajassa. Haluamme, että se tavoittaa ihmiset. Näytöksiä on tilattu viikossa yli kaksisataa: kotisohville, seurakuntiin, oppilaitoksiin ja työpaikoille. Nettisivuilla on ohjeet rakentavien keskustelujen järjestämiseen näytöksen jälkeen. Yle esittää dokumentin keväällä.

Elokuvan voi tilata täältä. Dokumentin ikäraja on 12 vuotta.

Kuva: Jukka Granström

Edellinen artikkeliJärjestöt suomivat hallituksen kestävän kehityksen linjauksia kunnianhimottomiksi
Seuraava artikkeliTuotto ylitti tavoitteen – viime vuosi oli Kirkon eläkerahastolle erittäin hyvä

Ei näytettäviä viestejä