Dosentti hämmästyi: Kirkolliset piirit vaikenevat hengellisistä rajakokemuksista

pilvi

Kuolemanrajakokemukset ovat poikkeuksellisia ja todentuntuisia kokemuksia, joiden esiintyvyyteen eivät vaikuta kokijan sukupuoli, uskonto tai koulutustaso. Näin toteaa uskonnonfilosofian dosentti Leo Näreaho, joka kirjoittaa kuolemanrajakokemuksista Teologia.fi-sivustolla julkaistussa artikkelissaan.

Teologia.fi on verkkopalvelu, joka esittelee suomalaista yliopistoteologiaa. Sen tuoreen teemanumeron aiheena on kuolema.

Näreahon mukaan kuolemanrajakokemuksia on usein henkilöillä, jotka ovat fysiologisesti lähellä kuolemaa tai tilassa, joka ilman toimenpiteitä johtaisi kuolemaan. Länsimaisissa kokemusten tyypillisiä piirteitä ovat irtautuminen fyysisestä ruumiista, terävöitynyt mielen toiminta, ylimaallisen, rakkaudellisen valon kohtaaminen, edesmenneiden omaisten tai ystävien tapaaminen sekä saapuminen viimeiselle rajalle, jolta on palattava takaisin.

Näreahon mainitsemissa tutkimuksissa selvä enemmistö kokemuksista oli miellyttäviä, mutta myös negatiivisia ja ahdistavia rajakokemuksia esiintyy.

"Tavallista on, että positiivisen rajakokemuksen jälkeen kokijan elämänarvot muuttuvat ja kuolemanpelko katoaa."

Iällä saattaa olla yhteys rajakokemuksiin. Näreaho viittaa tutkimuksiin, joissa nuorten on havaittu saaneen rajakokemuksia useammin kuin vanhempien ihmisten. Kokijan lääkityksellä tai kuolemankriisin aikaisilla veren kaasuarvoilla, kuten hapenpuutteella, sen sijaan ei näytä olevan yhteyttä kokemusten esiintyvyyteen.

Näreaho toteaa, että rajakokemuksia esiintyy myös pienillä lapsilla sekä näkövammaisilla ja jopa syntymäsokeilla.

"Syntymäsokeat kuvaavat usein rajakokemuksen aikaista tilaansa uudenlaisena havaintona, 'näkemisenä'."

Rajakokemukset ovat usein syvästi hengellisiä

Kuolemanrajakokemusten yleistettävyyttä vaikeuttaa Näreahon mukaan se, että lähes kaikki kokemuksia koskevat tutkimukset on tehty länsimaissa. Muiden kulttuurien alueilla kerättyjen kokemusten ansiosta voidaan kuitenkin sanoa, että rajakokemuksissa näyttää esiintyvän tiettyjä universaaleja piirteitä. Näitä ovat ainakin kuolevan siirtyminen toiseen maailmaan ja uskonnollisten hahmojen tai edesmenneiden omaisten kohtaaminen tuonpuoleisessa.

"Sen sijaan esimerkiksi moraalinen elämänkertaus (life review) näyttää esiintyvän vain länsimaisissa sekä kiinalaisten ja intialaisten kokemuksissa", Näreaho kirjoittaa.

Hän toteaa, että rajakokemuksille on esitetty nykytieteen pohjalta erilaisia psykologisia ja aivotoiminnallisia selityksiä. Ensin mainittu perustuu oletukseen, jonka mukaan ihmisen joutuessa hengenvaaralliseen tilanteeseen hänen psyykessään laukeaa mekanismi, joka tuottaa ruumiista irtautumisen tunteen.

Toisaalta rajakokemusten selityksiä on etsitty myös kuoleman prosessiin liittyvästä poikkeavasta aivotoiminnasta, muun muassa muutoksista välittäjäaineiden erityksessä.

Näreaho toteaa, että kun rajakokemuksille etsitään selityksiä, päädytään kysymykseen tietoisuuden luonteesta: Mitä kokemuksellinen tietoisuus lopulta on? Mikä on sen suhde aivotoimintaan?

"Nämä ovat viime kädessä filosofisia, metafyysisiä kysymyksiä, joita ei voi ratkaista vain aivotutkimuksen menetelmin."

Näreaho huomauttaa, että kuolemanrajakokemukset ovat usein myös syvästi hengellisiä kokemuksia. Ihminen kertoo kohdanneensa valon ja jumalallisen rakkauden, joka on muuttanut hänen elämänsä kokemuksen jälkeen.

"Kokemuksissa on selviä yhtymäkohtia suurten uskontojen opetuksiin. Siksi on yllättävää, että ainakin Suomessa kirkolliset piirit ovat suhtautuneet kuolemanlähikokemuksiin lähinnä vaieten. Eivätkö kuolemanrajakokemukset voisi olla osaltaan uudistamassa maallistuneen nykyihmisen hengellisyyttä?", Näreaho kysyy.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kokemuksesta puhuminen pelottaa, kuoleman rajalla käyneet kertovat teologian pro gradu -työssä

6 kommenttia

  • Olen lukenut näistä kokemuksista muutaman kirjan ja tutustunut vähän niitä keräävään yhteisöön, jossa määrätyn “luotettavuusseulan” läpäisseet kokemukset julkaistaan kokijan suostumuksella yhteisön webbisivuilla. Tämän organisaation työstä on myös suomennettu kirja. Olen lisäksi kuullut kahdelta ihmiseltä tuollaisen omakohtaisen ja uskottavan tuntuisen kertomuksen omin korvin. Toinen liittyi leikki-ikäisen hukkumiskokemukseen ja toinen leikkauksen jälkeisessä komplikaatiossa tapahtuneeseen elintointojen loppumiseen. Itse pidän aivan mahdollisena että kuolemanrajakokemukset todella voivat ilmentää myös hetkeä katsella ajan tuolle puolen. Mm aivotutkija ja lääkäri Eben Alesanderin elämän mylläävän hurjan kokemuksen pohjalta kirjoitettu kirja sekä “90 minuuttia taivaassa” ovat todella vaikuttavia, eivätkä vaikuta ollenkaan keksityiltä. Minustakin kirkko tekee virheen, jos se vaikenee tai mitätöi näitä tuoreita, dokumentoituja ja usein hengellisiä kokemuksia mutta samalla vaatii kristittyjä uskomaan moniin oikeasti epäuskottaviin vanhan testamentin historiallisten tarujen todenperäisyyteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Mistä ihmiset tietävät, että kysymys on “jumalallisesta rakkaudesta” ? Onko ihmisellä kokemus sellaisesta rakkaudesta ennen tätä kokemusta, että sitä voi verrata ? Voiko mihinkään uskonnolliseen “uskomaton” kokea samaa ? Miten tämä kokemus olisi kiinni siitä, mihin täällä uskotaan ja mihin ei ?

    Ehkä nämä kysymykset ovat vastauksia siihen, miksi kirkko ei ole kiinnostunut. Jospa ateistikin kokee saman. Sehän vesittää kirkon opetuksen (sen, josta veroja on kerätty).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kristillinen opetus on tämä: Ihminen joka on uudestisyntynyt Pyhän Hengen/Jumalan sanan voimasta on tämän myötä elämyksellisesti kosketuksissa Jumalan kanssa. Tämä kokemus antaa käsityksen siitä, millainen Jumalan valtakunta on. Se antaa siis elämyksellisen tuntuman taivaalliseen todellisuuteen. Tämä on kokemus, joka jää “pysyväksi” kun Jumalan yhteydessä kuuliaisesti pysytään. Sitten, vaikkapa hallusinogeeneillä kuten LSD:llä tai meskalinilla saadaan aikaiseksi erilaisia”taivaallisia” ja “kosmisia” elämyksiä. Nämä kuitenkin haihtuvat kun “matka” on ohi. Myös sellaiset kokemukset mitä yllä kuvataan haihtuvat niden mentyä ohi. Toki niistä jää muisto. Jos huumekokemuksista etsitään hyviä puolia, niin ehkä se ,että ne voivat auttaa ymmärtämään hengelistä todellisuutta olisi sellainen. Toisaalta ne ovat vain ihmisen sielun tuoteita, eikä varsinaisia hengellisiä kokemuksia. Kristityn tunnusmerkki onkin pysyvä rauhan tila, joka on “voimakkaampi” kuin sielumme kokeminen, vrt. Fil: 4:7″…jumlan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä(psyykettä) ylempi, on varjeleva sydämemme ja ajatuksemme Jeesuksessa kristuksessa”. Tämän rauhan kokeminen on kristityn peruskokemus, ja jo se itsessään antaa elämyksllisen ymmärryksen iankaikkisuudesta, taivaasta. Kyllä myös esimerkiski joogit kokevat näitä rajatiloja. Hindut nimittävät sielun ja hengen välistä rajatilaa Ritam Baram Pragyaksi=”kaikkien mahdollisuuksien alueeksi”. Ero tällaisen mystiikan ja kristillisyyden välissä on tässä: Kristitty joka saa voimakkaitakin hengellisiä kokemuksia jää aina Kristuksen turvalliseen huomaan, kun taas hindun hengellinen elämysmaailma on varsin sekava ja siten turvaton. Kristityn peruskokemus Jumalan rauhasta on tavallinen, joogin valaistumsikokemus parhaimmillaan, samadhi, on harvinainen. Kirkossa ei pitäisi pelätä puhua yliluonnollisesta, koska kristinusko on ilmestysuskonto, ja uudestisynnymme “ylhäältä”, Jumalan valtakunnan voimasta. Sen jälkeen ei ole vaikeaa ajatella tässä artikkelissa kuvattuja asioita, ja olisi myös toivottavaa, etä niistä puhuttaisiin enemmän.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.” Apost.24:15

    Paavalin mukaan kaikki ihmiset nousevat ylös. Käsittääkseni jokainen joutuu kuoleman jälkeen Luojansa eteen.

    Yliluonnolliset kokemukset ovat usein niin arkaluontoisia, ettei niistä puhuta kuin hyvin luotettavassa seurassa. Tunnen muutamia, jotka eivät ole perinteisessä mielessä Kristittyjä, mutta kokemustensa tähden hyvinkin arkoja ja nöyriä Jumalan suhteen. Kristitty Ihminen voi saada Jumalasta myös kokemuksia ennen kuolemaansa ja varmuuden Jumalasta (siis jo elämänsä aikana) ja että hän on otollinen ja saanut Armon Jumalan silmissä. Hämmentäviä kokemuksia on hyvin monella ihmisellä.

    Kuolema on aina puhutteleva tapahtuma, varsinkin jos se sattuu omalle kohdalle tai läheiselle. Ja varsinkinkin kuolema, josta saa elämänsä takaisin muuttaa ihmisen varmasti.

    Myös Paavalin tapaus, jossa hän kohtasi Kristuksen, muutti hänen elämänsä, hän oli uskon mies jo ennen tuota tapausta, mutta yliluonnollinen kokemus antoi uuden suunnan.

    Kaikki ihmiset siis nousevat ylös, ja ylösnousemuksesta Kristinuskossa onkin paljolti kysymys. Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen, jää kuitenkin mysteeriksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    “Länsimaisissa kokemusten tyypillisiä piirteitä ovat irtautuminen fyysisestä ruumiista, terävöitynyt mielen toiminta, ylimaallisen, rakkaudellisen valon kohtaaminen, edesmenneiden omaisten tai ystävien tapaaminen sekä saapuminen viimeiselle rajalle, jolta on palattava takaisin.”

    Miten voi tavata ystäviä tai omaisia rajan tällä puolella? Tarkoittaisi, että kuolleet voivat siirtyä rajan tälle puolelle, elävien maailmaan. Noissa kokemuksissa on samoja ominaisuuksia kuin unissa, mutta selvempinä. Ne eivät todista mistään muusta kuin ihmisen aivojen kyvystä. Jos oletetaan, että on tuonpuoleista, niin sillä on kyky projisoida kuvia ihmisen mieleen, ajatuksen siirtoja. Aivot voivat jatkaa saatuaan informaatiota samoin kuin unissa aivot työskentelevät.

    On toisenlaisia kokemuksia, jotka eivät liity tiedottomaan tilaan, vaan tietoiseen. Ne on vaikeampi tulkita. Näistä eräs tapahtui Paavalille Damaskoksen tiellä. Oma kokemus 40 vuoden jälkeenkin askarruttaa ja sen muistaa hyvin. Se on pelottavaa, sillä se todellisuus, joka on läsnä, on todellisempaa kuin se, minkä kokee tässä ja nyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Myös ”näyt” ovat normaaleista unista poikkeavia visuaalisia kuvia, jotka piirtyvät tajuntaan, niin, että ne voi kuvailla tarkalleen myöhemmin. Hämmentävintä niissä on tuleva informaatio, joka liittyy yleensä toisten ihmisten toimintaan ja varsinkin se, että niillä on vaikutusta tulevaan todellisuuteen. Näystä voi saada myös vahvistuksen sille, että kaikki todellisuus ei ole mitattavissa empiirisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti