Eero Huovisen Äitiä ikävä on Kotimaan lukijoiden valinta Vuoden kirjaksi

Eero Huovinen. Kuva: Jukka Granström

Kotimaan lukijoilleen järjestämässä äänestyksessä oli ehdolla seitsemän elämäkerrallista kirjaa. Yhteensä ääniä tuli noin 250. Niistä suosikiksi valittiin Helsingin hiippakunnan piispa emeritus Eero Huovisen Äitiä ikävä (WSOY). Se sai hieman yli sata ääntä.

Eero Huovinen sanoo olevansa kiitollinen lukijoiden tekemästä valinnasta.

Äitiä ikävä ilmestyi alkuvuodesta, ja se on saanut hyvän vastaanoton. Kirja kertoo Huovisen suhteesta varhain kuolleeseen äitiinsä, hammaslääkäri Aili Huoviseen. Palaute on yllättänyt kirjoittajan.

– Erityisesti miehiltä tullut palaute on yllättänyt. On tavallisempaa, että naiset kommentoivat kirjojani. Mutta nyt kirja on koskettanut myös ikäisiäni miehiä. Asiat palautuvat mieliin, kun elämä lähestyy loppuaan. Aiemmin ei ollut aikaa tai haluakaan muistella varhain kuolleita vanhempia, puhuttiin vain politiikasta, autoista tai metsästyksestä.

Huovinen sanoo, että Äitiä ikävä -kirjan kirjoittaminen ei ollut vaikeaa, mutta haikeaa kylläkin.

– Olin onnellinen, kun löysin kadonneen äidin, iloisen, itsetuntoisen, rakastavan ja kauniin äidin. Olen kiitollinen niistä muistiinpanoista ja kirjeistä, joiden kautta hän on rinnallani myös tänään, Huovinen sanoo.

Kaksoisvalotus samaan perheeseen

Huovinen kertoo suunnitelleensa kirjoittamista äidistään kymmenkunta vuotta, kunnes ikävä kasvoi ja tuli aika saattaa kirja maailmalle.

– Minä tarvitsen aiheen, kirjan nimen ja päivämäärän, mihin mennessä tekstin pitää olla valmis, ennen kuin kirjoittaminen lähtee kunnolla liikkeelle.

Samoihin aikoihin Eero Huovisen kirjan kanssa ilmestyi hänen veljensä Sakari Huovisen isästään kirjoittama kirja Isän kädestä.

– Olemme saaneet palautetta ihmisiltä, jotka ovat lukeneet molemmat kirjat. Kirjoista syntyy poikkeuksellinen kaksoisvalotus samaan perheeseen. Veljeni on pystynyt kuvaamaan hyvin isämme hengellisen elämän ahdistuksen ja avaruuden.

Eero Huovinen sanoo huomanneensa, että äidin ja isän kaipuu yhdistää monia.

– Jos menneisyydestä vaikenee, suru saattaa vain syventyä. Jos ei muistella, ei myöskään muisteta. Tutustuminen omiin juuriin voi vapauttaa ja lisätä itsetuntemusta, Huovinen uskoo.

Toiseksi lukijoiden äänestyksessä tuli Liisa Kososen kirja Marja-Terttu Tolamo, taiteilija ja taistelija. Sijat 3–7 olivat kaikki äänimääriltään hyvin lähellä toisiaan. Kolmanneksi eniten ääniä sai kuitenkin Annina Holmbergin ja Olli Löytyn kirja Ina ja Tito.

Lue myös:

Kotimaa järjestää äänestyksen Vuoden kirjasta, valitse ehdokkaiden joukosta tai ehdota kirjaa listan ulkopuolelta

Kirja-arviot: Huovisen veljesten kuvaukset vanhemmistaan purkavat perheeseen juurtunutta tabua

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.