Eila Helander: Kirkolliskokouksen on pakko tehdä jokin päätös vihkimisestä

Kirkolliskokous Turussa keväällä 2017

Kirkkososiologian professori emerita Eila Helanderin tekemä selvitys kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä herättää sekä innostusta että kysymyksiä. Ehdotus annettiin eilen piispainkokoukselle Jyväskylässä. Kyseessä on vasta ehdotus, vaikka siihen sisältyy toimintasuositus.

Eila Helander sanoo, että ei lähde luulemaan tekemänsä selvityksen tai toimintasuosituksen jatkokäsittelystä mitään.

– Olen omat johtopäätökseni tehnyt, nyt piispainkokous tekee vuorostaan omansa. Olen tehnyt työtä pyydettyä, se oli mielenkiintoista ja haastavaa. Miksi sitä ei ole tehty jo aikaisemmin? Sitä pitää kysyä kirkolta.

Helanderin mukaan nyt on kirkon tehtävä pohtia, kuinka merkittävä teologinen kysymys avioliittoon vihkiminen sille on.

– Onko avioliittoon vihkimisessä ja siunaamisessa kyse ihmisen pelastukseen liittyvästä asiasta? Eikö kirkon tehtävä ole julistaa evankeliumin sanomaa, pelastusta, toivoa ja uuden elämän mahdollisuutta? Näihin kirkon olisi mielestäni profiloiduttava.

Helanderin esittämä suositus on kompromissi, jossa kirkko pitäytyy nykyiseen miehen ja naisen väliseen vihkikäytäntöön, mutta hyväksy samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli siitä, keitä kirkko voi vihkiä avioliittoon ja keiden siviilivihityn avioliiton se voi siunata. Myös tämän näkemyksen omaavat papit voisivat toimia omantuntonsa mukaan.

Tällöin kummankin käytännön kannattajat voisivat elää ja toimia saman kirkon sisällä. Selvityksessä esille tullut suomalaisten kunnioitus yksilön vakaumusta kohtaan vaikuttaa siihen, että ihmiset ovat valmiita hyväksymään erilaiset näkemykset myös kirkon sisällä.

Jotta kaikkia seurakuntalaisia kohdellaan samalla tavalla, hiippakunnan tulee Helanderin mukaan huolehtia siitä, että samaa sukupuolta olevan kihlaparin kohdalla vihkijän löytyminen ei jää vain heidän omaksi asiakseen.

Jahkailua ja kinkkisiä kysymyksiä

Kompromissiehdotus nostaa papin omantunnon keskiöön. Ne jotka eivät voi vihkiä, voivat vedota omaantuntoon ja ne, jotka ikään kuin toimivat kirkon virallisen opetuksen vastaisesti, tosin luvalla, vetoavat myös omaantuntoonsa. Sen lisäksi kumpikin osapuoli vetoaa Raamattuun ja teologiaan.

– Omantunnonkysymys on kinkkinen kysymys ratkaista, mutta se kirkon on tehtävä.

Helanderin mukaan kirkon on päädyttävä johonkin ratkaisuun, mieluiten sellaiseen joka ottaa huomioon erilaiset näkemykset. Jyrkkä pitäytyminen vain miehen ja naisen avioliittoon johtaa ongelmiin ainakin kirkon imagon ja jäsenyyden kannalta.

Lisäksi on tosiasia, että osa papeista on jo vihkinyt sateenkaaripareja. Vaarana on myös, että näitä tapauksia aletaan ratkaista tuomioistuimissa. Kirkoille tästä koituva haitta olisi merkittävä.

Kysymys samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ja kirkon jahkailu asiassa ovat Helanderin mielestä tarjonneet medialle mahdollisuuden viritellä värikkäitä otsikoita.

– Toki kirkolla olisi muitakin kysymyksiä ratkottavanaan. Mutta seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeitä kirkon jäsenille, eikä pelkästään teologisista syistä. Kirkko toteuttaa perustehtäväänsä, kun se on mukana ihmisten elämän tärkeissä taitekohdissa, kuten avioliiton solmimisessa. Vihkitilanteiden yhteydessä kirkko tavoittaa huomattavan määrän ihmisiä.

Helanderin mukaan sekin vaihtoehto on olemassa, että ei päätetä mitään ja annetaan nykyisen tilanteen jatkua ilman, että siihen puututaan.

– Mutta ei sekään ole kestävä ratkaisu. Jonkinlainen päätös kirkolliskokouskelta kyllä tarvitaan.

Piispainkokous keskustelee lokakuussa Helanderin selvityksestä ja vie sen omilla näkemyksillään varustettuna aikanaan kirkolliskokoukselle.

Kuva: Olli Seppälä. Kirkolliskokous.

Lue myös:

Selvitys: Kirkko ei luovu avioliitto-opetuksestaan, mutta sateenkaaripareja saa vihkiä

"Tämä on vaikea rasti" – arkkipiispa kommentoi Helanderin selvitystä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

61 kommenttia

  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Eila Helander: “Jyrkkä pitäytyminen vain miehen ja naisen avioliittoon johtaa ongelmiin ainakin kirkon imagon ja jäsenyyden kannalta”.

    Mielenkiintoista, jos päällimmäisenä huolenaiheena on kirkon imago ja jäsenyyskehitys. Sehän kertoo vain siitä, kuinka hukassa kirkko on oman identeettinsä suhteen.

    Ja se juuri oli Helanderin saama toimeksianto: selvittää, mitä avioliittokysymys merkitsee kirkon identiteetin kannalta.

    Nyt se siis tiedetään. Helanderin selvitys osoitti, että kirkollamme on oma identiteetti vielä hakusessa. Nyt kannattaisi katsoa laajemmalle: katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon ja siihen, mistä niiden identiteetti on löytynyt.

    Jos kirkon identiteetistä puuttuu Sanan perusta, sen imago ja jäsenkehitys on aivan yhdentekevä asia. Silloinkin kun se toistaa sen, mitä kaikki muutkin sanovat tasa-arvosta ja luonnonsuojelusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Turtiainen: “Jos kirkon identiteetistä puuttuu Sanan perusta, sen imago ja jäsenkehitys on aivan yhdentekevä asia.”

      Jos kirkolta puuttuu hyvä imago, sen myötä jäsenet ja jäsenten maksamat verotulot, niin koko kirkkoa ei kohta enää ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Kimmo, “hyvä imago” kenen kannalta? Niidenkö, joille kirkon usko on yhdentekevää vai niiden, joille se on oleellista ja omankin identiteetin perusta..?

      Kirkolle jäsenet tai imago eivät ole pääasia, vaan kirkon uskon ja opetuksen sisältö, joka on sen identiteetin perusta. Se ratkaisee kaiken – vaikka kirkko näyttäisi enemmistön silmissä vanhoillisuuden linnakkeelta ja kaiken edistyksen jarrulta ja vaikkei sillä lopulta olisi kuin kourallinen veronmaksajia.

      Aina löytyy niitä, joille kirkon usko ja Sanaan perustuva opetus ovat niin tärkeitä, että he ovat siitä valmiita maksamaan – silloinkin, kun kirkolta verotusoikeus on otettu pois. Suurin osa maailman kirkoista toimii hyvin ilman julkisoikeudellista asemaa ja verotusoikeuttakin.

      Ongelmallista olisi, jos kirkon jäsenet panisivat jäsenyytensä ehdoksi sen, että kirkon on muutettava identiteettiään sekulaarin yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen mukaiseksi. Epäilemättä kirkon julkinen imago voisi hetkellisesti parantua enemmistön silmissä, mutta jäsenkehityksen muutokseen parempaan suuntaan en usko sen johtavan. Se, joka menee tänään naimisiin “ajan hengen” kanssa, on jo huomenna leski.

      Kristus kutsuu seuraajikseen niitä, jotka ovat valmiita “kantamaan ristiä” joka päivä. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta – ainakaan enemmistön korvissa. Siinä on imagokonsulteillekin pohtimista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Turtiainen: “että he ovat siitä valmiita maksamaan ”

      Ja ilman sitä (jäsen)maksua ei siis ole toivoa siitä paljon puhutusta pelastuksesta ja iankaikkisesta taivaallisesta ilosta (Extra ecclesiam nulla salus), vaan kuumempi alakerran huusholli kutsuu?

      Ainakaan minä en ole valmis maksamaan eläketulostani yli 800 euroa vuodessa, vuodesta toiseen kirkon uskosta ja Sanaan perustuvasta opetuksesta sekä jostain epämääräisistä taivaspaikkalupauksista. Yhä harvempi toinenkaan haluaa enää tänä päivänä maksaa vanhentuneesta ja epäkurantista tuotteesta.

      Turtiainen: “Suurin osa maailman kirkoista toimii hyvin ilman julkisoikeudellista asemaa ja verotusoikeuttakin.”

      Kun kerran noin on, niin olisiko Suomenkin ev.lut.kirkon syytä alkaa toimia samalla tavalla? Sekin voisi alkaa toimia hyvin ja jopa jääsenmäärä voisi muuttua kasvusuuntaiseksi. Kannattaisikohan kokeilla pelastuksen tarjoamista ihan ilmaiseksi?

      Luulisi sillä Espoolahden seurakunnan maksukykyisellä jäsenmäärällä nyt sentään jonkun sorttista merkitustä olevan kirkkoherra Turtiaisenkin huushollin taloudelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Luulisi sillä Espoolahden seurakunnan maksukykyisellä jäsenmäärällä nyt sentään jonkun sorttista merkitustä olevan kirkkoherra Turtiaisenkin huushollin taloudelle.” Kimmo W.

      Kuulostaa ikävältä kun mennään kommentoijan iholle eli henkilökohtaisuuksiin. Kirkkoherra Turtiaisen huushollin talous ei liity mitenkään tämän uutisen aiheeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Salme: “Kuulostaa ikävältä kun mennään kommentoijan iholle eli henkilökohtaisuuksiin. Kirkkoherra Turtiaisen huushollin talous ei liity mitenkään tämän uutisen aiheeseen.”

      No sanotaan sitten näin: Ei taida kuitenkaan Turtiaisenkaan mielestä olla ihan se ja sama onko kirkolla maksavia jäseniä vai ei, vaikka sitä ei kovin tärkeänä tunnu pitävänkään. Rahasta ne papin perheetkin elävät ja sitä rahaa mistä pappien palkat maksetaan saadaan kirkollisveron tuotosta..

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Yhteiskunnassa, nyt myös kirkossa, on mielenkiintoinen ilmiö. Esim. joidenkin huumeiden käyttöä on puolusteltu sillä, että jos niitä ei saa kotimaasta niin niitä haetaan kuitenkin ulkomailta ja siksi niitä täytyisi saada vapaasti myös kotimaasta. Kirkossa jotkut painottavat sitä, että ellei kirkko myönny yhteiskunnan vaatimuksiin (vaikka sillä on oikeus itse määritellä oppinsa ja toimintansa) niin jäsenet lähtevät ulos. Kun kirkko suostuu taipumaan, niin jäsenvirta kasvaa kirkon sisälle päin.

    Olen aina luullut/ymmärtänyt, että kirkkoon kuulutaan sen kristillisen sanoman ja Jeesuksen tuoman pelastuksen vuoksi. Mutta kovinpa väärin olen ajatellut, koska kirkon jäsenyyden näyttää nykyisin määrittelevän se, suostuuko kirkko vihkimään spn-avioliittoja. Kirkkoa painostetaan muuttamaan imagoaan, ellei se muuta jäsenmäärä pienenee ja tulot vähenevät. Loppupeleissä siis raha ratkaisee.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Piispa Luomalle lähtökohtaisesti avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, joskin hän toteaa: “Tunnustan ja tiedostan ja pidän todennäköisenä, että ennen pitkää varmaan myös kirkossa ollaan samassa tilanteessa kuin Ruotsissa ja Norjassa, missä voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Ei se varmaankaan olisi pois kristinuskosta, jos miettii niitä kirkkoja, joissa tämä muutos on jo tapahtunut. Oleellista Luomalle on kuitenkin se, että “olkoon tulevaisuus kirkossa mikä tahansa, me menemme sinne yhdessä ja yhteisten pelisääntöjen mukaisesti.” (MTV3 02.09.2016 )

    Mikäli piispa Luoma pysyy arviossaan, mitä hän tulevaisuudesta esittää, olemme siis menossa kohti Ruotsin ja Norjan mallia.

    Mielenkiintoista onkin nähdä, millä pelisäännöillä tuohon tulevaisuuteen “yhdessä” mennään – muuttamatta kirkon tunnustukseen perustuvaa vihkikaavaa, johon osaltaan gramscilainen kulttuurihegemonia on iskenyt kyntensä.

    Piispa Luoma on varmasti kyvykäs hoitamaan myös arkkipiispan virkaa ja myös sen suhteen, kuinka kirkko pysyy tässä ajassa Sanassa.

    Ilmoita asiaton kommentti