Elämme kuin eläintarhassa, sanoo Länsirannalla sijaitsevan kirkon koulun rehtori

Georgette Hazboun Rabadi

Koulupäivä tammikuisena aamuna alkaa hartaudella koulun alueella sijaitsevassa luterilaisessa kirkossa. Oppilailla on talvitakit ja myssyt päässään.

Koulu sijaitsee Beit Sahourin kaupungissa Betlehemin vieressä. Beit Sahour merkitsee yövartiota. Alueella uskotaan sijaitsevan myös Jeesuksen syntymään liittyvä Paimenten keto.

Beit Sahourin asukkaista 80 prosenttia on kristittyjä, se on suhteessa suurin määrä Länsirannalla. Kristityt ovat jatkuvasti pienenevä vähemmistö, nykyisin heitä on vajaat kaksi prosenttia Länsirannan eli palestiinalaisalueiden asukkaista.

Koulun rehtori Georgette Hazboun Rabadi sanoo, että eläminen Länsirannalla on monin tavoin vaikeaa, mutta vaikeuksista huolimatta "me olemme oppineet elämään".

Hänen mukaansa kyse on toivosta, joka liittyy kristilliseen uskoon.

– Lisäksi tunnen suurta kiitollisuutta, sillä perheessäni me olemme terveitä ja kolmella lapsellamme asiat ovat hyvin.

– Monilla ihmisillä tilanne saattaa olla paljon huonommin. Täällä eletään kuitenkin todeksi vankkaa perheyhteyttä, lisäksi naapurit ja ystävät tukevat toisiaan. Yhteisöllinen elämäntapa tekee meidät palestiinalaiset vahvoiksi.

Sukupuoli erityishaasteena

Georgette Hazboun Rabadi on toiminut neljä vuotta Beit Sahourin koulun rehtorina.

– Alussa vaikeuskerrointa lisäsi se, että en ole kotoisin täältä Beit Sahourista vaan vähän matkan päästä Beit Jalasta. Osa paikallisista on sitä mieltä, ettei ulkopuolisten pitäisi tulla Beit Sahouriin töihin. Olen kuitenkin itsepäinen ja kärsivällinen.

Rabadi sanoo onnistuneensa neljän rehtorivuotensa aikana rakentamaan luottamusta ja ryhmähenkeä opettajien, oppilaiden ja vanhempien kanssa.

– Toki teen asioita välillä väärin. On tärkeää tarkastella kriittisesti myös omaa toimintaa.

Erityishaasteena Hazboun Rabadilla on myös se, että hän on nainen.

– Tämä on näkynyt suhteessa osaan miesopettajista sekä joidenkin oppilaiden isiin. Lisäksi olen monia muita rehtoreita nuorempi.

– Tapaan silloin tällöin Länsirannan harvoja naisrehtoreita. On tärkeää jakaa kokemuksia heidän kanssaan.

Länsirannalla toimii kolmenlaisia kouluja: palestiinalaishallinnon alaisia, yksityisiä, kuten kirkon koulut, sekä Länsirannan pakolaisleireillä YK:n ylläpitämiä kouluja.

Beit Sahourin koulu on yksi alueen kolmesta Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon kouluista.

Lukuvuosi siellä maksaa 1 200 dollaria. Se on enemmän kuin kuukauden keskimääräinen palkka Länsirannalla. Lisäksi monessa perheessä on useampi koulua käyvä lapsi.

Monilla oppilailla stipendit ja pääsy kummilapsiohjelmaan mahdollistavat opiskelun kirkon koulussa. Myös Suomen Lähetysseura välittää kummilapsia.

– Vain pieni osa oppilaiden vanhemmista pystyy itse maksamaan koko koulumaksun. Sen lisäksi pitää kustantaa kouluvaatteet.

Esimerkiksi koulun oma huppari maksaa noin kymmenen euroa.

Koulun entisistä oppilaista pari lähtee vuosittain opiskelemaan ulkomaille, esimerkiksi Jordaniaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin tai Turkkiin. Valtaosa opiskelee paikallisissa palestiinalaisalueiden yliopistoissa.

Yhtenä uutena aluevaltauksena on oppilaiden johtajuuskoulutus, johon Suomen Lähetysseura on osallistunut.

– Tavoitteena on kouluttaa oppilaita saamaan myös hyviä työpaikkoja, ei vain johtajia, Georgette Hazboun Rabadi sanoo.

Eläintarha ja suuri vankila

Hazboun Rabadi on katolilainen.

– Minut on kasvatettu kunnioittamaan kaikkia ihmisiä. Tiettyyn kirkkokuntaan kuulumisen sijaan tärkeintä on usko Jumalaan.

Rehtorin huoneessa on Palestiinan lippu, lukuisia valokuvia ulkomaisten vieraiden tapaamisista ja vierailijoiden tuomia lahjoja.

– Yleisesti ottaen tilanne Länsirannalla on vaikeutunut. Sitä on vaikea kuvata kaltaisellesi vieraalle. Tilanteemme ymmärtää vain, jos asuu täällä, Hazboun Rabadi sanoo.

– Elämme täällä ikään kuin eläintarhassa, jonka johtaja aina joskus avaa häkin oven ja antaa vähän ruokaa. Johtaja voi sulkea eläintarhan koska vain, mutta avata sen taas uudestaan ja päästää ihmisiä katsomaan meitä.

Hazboun Rabadi käyttää eläintarhan lisäksi vertausta isossa vankilassa asumisesta. Hän sanoo, että he yrittävät sopeutua tilanteeseen ja ajatella sen olevan normaalia, ajatella, että kaikki ihmiset elävät näin.

– Tilanteemme täällä palestiinalaisalueilla ymmärtää vasta, jos tulee asumaan meidän kanssamme, hän sanoo uudestaan.

Yksi arkeen vaikuttava tekijä on liikkumisen vaikeus. Sekin on asia, jota suomalaisen passin omistavan ihmisen voi olla vaikea ymmärtää.

Jokaisen Länsirannalta Israelin puolelle aikovan palestiinalaisen täytyy anoa sitä varten Israelin viranomaisilta lupa. Näitä lupia on toistakymmentä erilaista, muun muassa yksittäisille vierailuille tai maanviljelijöille myönnettyjä.

Kerran kuussa yhteinen uskontotunti

Beit Sahourin koulun oppilaista 65 prosenttia on kristittyjä ja 35 prosenttia muslimeita.

– He kaikki ovat lapsiani. Keskenään oppilaat ovat kuin siskoja ja veljiä, uskonto ei erota heitä.

Hazboun Rabadi näyttää kuvaa koulun kansantanssiryhmästä, jossa tanssijoiden uskonto ei näy.

Kerran kuussa oppilailla on yhteinen keskusteluun painottuva uskontotunti, muutoin kristityillä ja muslimeilla on omat oppituntinsa.

Palestiinalaishallinnon alaisissa kouluissa opetetaan vain islamia.

Uskonnonopetukseen ei kuulu muiden uskontojen, esimerkiksi juutalaisuuden opettamista.

– Tällä hetkellä oppilaidemme todellisuutta on se, että ainoat juutalaiset, joita he tapaavat, ovat tiesulkujen sotilaita, Georgette Hazboun Rabadi sanoo.

Oppilaille on aiemmin järjestetty niin sanottua pyhiinvaelluskoulutusta, johon on kuulunut käyminen eri uskontojen pyhillä paikoilla, myös juutalaisten pyhillä paikoilla Israelin puolella.

Hazboun Rabadi sanoo, että koska lupien saaminen Israeliin on ollut niin vaikeaa ja turhauttavaa, pyhiinvaelluksista on toistaiseksi luovuttu.

Hänen mukaansa yhteiskunnallinen tilanne näyttää huonontuneen kaikkialla maailmassa.

– Meille se heijastuu niin, että saamamme tuki vähenee. Israelin ja Palestiinan tilanne ei ole enää samalla lailla kiinnostuksen kohteena kuin aiemmin.

Luonto käynyt vähiin

Hazboun Rabadi sanoo saavansa voimaa lapsista, musiikista ja luonnosta.

Luontoa ei kuitenkaan näytä olevan siirtokuntien pilkkomalla Länsirannalla. Kaupungit on rakennettu vieri viereen. Satunnaisen kävijän on vaikea esimerkiksi nähdä, mihin Beit Sahour loppuu ja mistä Betlehem alkaa.

– Beit Jalan lähellä on yksi luostari, jossa on kaunista ympäristöä. Siellä käyn kävelemässä. Tosin jos Länsirantaa ja Israelia erottavan muurin rakentaminen jatkuu, sinnekään ei enää pääse.

Hazboun Rabadi kertoo stressaantuneena joskus menevänsä koulun yhteydessä olevaan lastentarhaan. Siellä hän viettää hetken aikaa lasten kanssa esimerkiksi kertomalla heille satuja.

– Lastentarhasta palaan voimaantuneena takaisin rehtorin pöydän taakse.

Aamuisin Hazboun Rabadista on ihanaa ottaa koulun portilla oppilaita vastaan.

– Kun he hymyilevät ja toivottavat hyvää huomenta, on kuin saisin miljoona dollaria. Näin vahvistan itseäni, saan voimaa ja energiaa.

– Myös aamuhartauteen osallistuminen vahvistaa. On hyvä aloittaa päivä Jumalan sanalla. Se antaa lapsille ja meille kaikille voimaa opiskeluihin, mutta myös elämään tässä sosiaalisessa ja poliittisessa todellisuudessa.

– Suuri apu työssäni on, että rakastan kaikenikäisiä lapsia.

Hazbour Rabadilla on kolme omaa lasta ja sen lisäksi koulussa 450 lasta. Hän sanoo olevansa opettajana tiukka mutta ei ankara.

– Oppilaat tulevat luokseni ja pyytävät apua kaikenlaisiin asioihin.

Se on totta. Sinä aikana kun istun kansliassa puolisen tuntia odottamassa haastattelun alkua, viisi eri poikaa kysyy neuvoa tai apua pieniin ruhjeisiin ja tappeluihin. Kanslisti auttaa, kaikissa ongelmissa ei tarvitse turvautua rehtoriin.

Opintomatka Suomeen

Hazboun Rabadi aloitti työnteon 17-vuotiaana opiskelujen ohessa. Välillä hän joutui keskeyttämään opintojaan palestiinalaisten kansannousun eli intifadan seurauksena.

Hän sai opiskella Betlehemin yliopistossa ilmaiseksi, koska teki siellä samalla sihteerin töitä.

– Vaikka pidin opettamisesta, valmistuttuani opettajan työ ei tuntunut omalta.

Hazboun Rabadi on kehittänyt palestiinalaishallinnossa opettajien osaamista, sen jälkeen kehittänyt luterilaisen kirkon palveluksessa koulujen toimintaa, ja neljä vuotta sitten hänet valittiin rehtoriksi Beit Sahourin kouluun.

– Yritän oppia ja opiskella koko ajan lisää.

Vuosi sitten Hazboun Rabadi kävi Suomessa. Hänellä oli omien sanojensa mukaan pari innostavaa ja opettavaista kouluvierailua. Hän toi kouluunsa Suomesta esimerkiksi mallia pienten lasten englannin kielen opetukseen.

Suomalaisissa kouluissa käydessään rehtori joutui myös toteamaan Suomen ja Länsirannan todellisuuksien olevan niin erilaisia, ettei kaikki Suomessa hyväksi koettu toimi hänen kotimaassaan.

Kaikkea opetusta Beit Sahourissa sävyttävät suuret opetusryhmät: yhdessä luokassa saattaa olla 36 oppilasta.

Jyväskylän lähellä Hazboun Rabadi osallistui Suomen Lähetysseuran järjestämään kumppanuuskirkkojen työntekijöiden tapaamiseen sekä Lähetysjuhlille Jyväskylässä.

– Oli ihana jakaa kokemuksia ja kertomuksia muualta päin maailmaa tulleiden kirkkojen ihmisten kanssa.

Suomesta jäi päällimmäiseksi avaruus.

– Teillä on liikaa tilaa ja liian vähän ihmisiä, Hazboun Rabadi nauraa.

Lähetysseuran kumppanikokoontumiseen osallistuneista koottiin kuoro Lähetysjuhlien avajaisiin. Hazboun Rabadille se oli ensimmäinen kerta, kun hän esiintyi kuorossa.

– Minulla ei ole hyvä lauluääni, mutta ymmärsin, että voin laulaa yhdessä muiden mukana. Se oli hieno kokemus.

Kirjoitus on julkaistu 21.2.2020 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Kuva: Mari Teinilä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.