Englannin kirkko kutistuu, mutta valoakin on näkyvissä

Englannin kirkon hiljattain julkistetut vuoden 2015 toimintatilastot kertovat valtiokirkosta, jonka jäseneksi liitetään nykyisin kasteessa vain 11 prosenttia maassa syntyneistä. Lisäksi kastetaan kuitenkin kohtalaisen paljon vanhempia lapsia ja aikuisia, joten kaikkien ristiäisten – tai kiitospalvelusten – määräksi anglikaanisessa sisarkirkossamme tuli noin 119 000.

Tämä on linjassa sen kanssa, että 55 miljoonan asukkaan Englannissa sen anglikaanisen valtiokirkon varsinainen jäsenmäärä on vain 1 033 000. Tämä luku on merkitty seurakuntien vaaliluetteloihin.

Tietysti toisenlaisilla mittareilla mitattuna Englannin kirkko on huomattavasti suurempi. Erilaisissa kyselyissä 10–15 miljoonaa englantilaista voi identifioida itsensä anglikaaniksi. Tosin runsaat 30 vuotta sitten tuo luku oli vielä kaksinkertainen.

Uusissa tilastoissa kirkon olemista ja elämää kuvaillaan monien muidenkin tunnuslukujen kautta. Kirkko toimitti 44 700 avioliittoon vihkimistä ja 2 800 avioliiton siunaamista. Tämä on suhteellisesti noin viidesosa kaikista avioliittojen solmimisista.

Vuoden aikana kuolleista englantilaisista 30 prosenttia – tai runsaat 148 000 sielua – siunattiin maan poveen anglikaanisin menoin.

Englannin kirkko konfirmoi vuonna 2015 vain 16 700 henkeä. Suomen kaltaista rippikouluinstituutiota ei ole, eikä lukuja siksi kannata vertailla.

Kaikki nämä jäsenyyden ja osallistumisen indikaattorit ovat pienempiä kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Varsinkin anglikaanisten hautajaisten määrä on vähentynyt.

Kirkollisten toimituksien määrässä Englannin kirkko ”häviää” selvästi Suomen evankelis-luterilaiselle sisarkirkolleen. Jumalanpalvelustilastoissa on toisin: nykyisin molemmat kirkot todennäköisesti matavat jotakuinkin ”kristittyjen” maiden jumbosijoilla: Englannissa vain 1–2 prosenttia seurakunnan alueen väestöstä käy säännöllisesti kirkossa.

Kuitenkin jouluna ja pääsiäisenä anglikaanisiin kirkkoihin tullaan miljoonittain. Lisäksi tilastoista käy ilmi, että paikalliset vaihtelut hiippakuntien ja seurakuntien välillä ovat suuria. Kasvupaikkojakin on. Tietyllä tavalla rohkaisevaa on myös se, että jopa suurissa kaupungeissa seurakunnat voivat taloudellisesti ja toiminnallisesti usein hyvin. Toisin kuin maaseudulla, ne voivat yleensä palkata oman papin.

Kirkollisveroa Englannin kirkossa ei ole.

Tilastoja tarkasteltaessa voidaan osoittaa mistä tahansa kirkosta jotakin. Toisaalta on hyvä muistaa, että kirkon elämää ja merkitystä ihmisille on lopulta mahdotonta kuvata numeroilla.

Englannin kirkon tilastoraportti toteaa, että sen 16 000 kirkkoa palvelevat maan koko 55 miljoonan ihmisen ja yli 32 miljoonan kristityn muodostamaa väestöä.

Luvut eivät peitä sitä tosiasiaa, että virallisesta asemastaan huolimatta Englannin kirkko edustaa käytännössä kuitenkin yhtä vähemmistökulttuuria. Englanti onkin anglikaanisen kirkon rajoja ”kristitympi” maa: hieman alle kymmenesosa väestöstä, noin viisi miljoonaa ihmistä ilmoittaa olevansa katolilaisia. Lisäksi on pari miljoonaa muihin kirkkoihin kuuluvaa englantilaista.

Englannin kirkon tuoreet tilastot ovat luettavissa sen nettisivuilla.

Kuva: Owen Humphreys / Lehtikuva. Englannin kirkon toimittamien hautaan siunaamisten määrä on kymmenessä vuodessa vähentynyt neljänneksen.

Lue myös:

Englantilaisista lapsista vain 11 prosenttia kastetaan Englannin kirkon jäseneksi

Edellinen artikkeliKolumni: Lumienkeleitä piha täynnä
Seuraava artikkeliLuottamushenkilö Akaasta: ”Erimielisyydet kuuluvat ihmisyyteen”

Ei näytettäviä viestejä