Esko Aho: Kriisien alkuvaiheessa on aina liikaa hyväuskoisuutta

Vuonna 1991 pääministeriksi noussut Esko Aho oli 1990-luvun alun lamassa monella tavalla myrskyn silmässä. Velkakuplan puhkeaminen ja Neuvostoliiton kaupan romahdus johtivat konkursseihin. Työttömyys ja valtion velkaongelmat räjähtivät ennen näkemättömiin lukuihin. Hallituksessa jouduttiin tekemään erilaisia vaikeita päätöksiä.

Päättäjän osa ei vaikeina aikoina usein ole ruusuinen. Hallituksen saama kritiikki oli ajoittain kovaa. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, Aho kertoo, että silloin tapahtuneet asiat tai hallituksessa tehdyt päätökset eivät kuitenkaan ole jääneet häntä vaivaamaan.

– Päätöksentekijän osa riippuu ihmisen ominaisuuksista. Toisille päättäminen on tuskallista, toiset sietävät sitä tuskaa paremmin. Olen itse kuulunut niihin, joille päätöksen tekeminen ei ole ollut vaikeaa, Aho sanoo.

Mutta sellaisten asioiden Aho kertoo jääneen kaihertamaan, joille ei voitu tehdä mitään. Niistä kaikkein dramaattisin oli Estonia-matkustajalautan uppoaminen syyskuussa 1994.

– Se oli karmein asia, jonka olen kohdannut päättäjänä. Tällaiset asiat olivat tuskallisimpia, eivät vaikeat päätökset hallituksessa. En muista, että olisin esimerkiksi nähnyt jälkimmäisistä asioista jälkikäteen unta.

”Pappisystävät rukoilivat hallitukselle kestävyyttä”

Aho muistuttaa, että 90-luvun lamassa julkisuus oli negatiivisesti värittynyttä. Ihmisiltä tullutta tukea ei julkisuudessa vastaavalla tavalla näkynyt.

– Mutta sitä tuli paljon. Tiedän esimerkiksi, että minulla oli pappisystäviä, jotka rukoilivat kirkoissa hallitukselle ja pääministerille kestävyyttä. Sellainen antoi tukea selviytymiselle. Koko kuva ei siis ollut niin mustavalkoinen, kuin päivän uutisten perusteella silloin näytti.

Jälkiviisaasti voidaan kysyä, olisiko 90-luvun lamassa hallituksen pitänyt tehdä jotakin toisin?

– Olen vastannut tähän usein. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, mielestäni silloin olisi pitänyt uskaltaa käydä vielä kovemmin käsiksi talousongelmien syihin ja niiden seurauksiin. Kriisien alkuvaiheessa on aina liikaa hyväuskoisuutta. Kuvitellaan, että asiat menevät niin kuin ne ovat mennäkseen, Aho toteaa.

Hyvin toimiva yhteiskunta suitsii Suomessa pandemiaa

Tämän hetken koronapandemia on kriisinä sekä samanlainen, mutta myös hyvin erilainen kuin 90-luvun alun lama.

Aho kertoo itse pysyneensä kuluneen vuoden ajan terveenä. Hän ennustaa, että vielä tullaan tutkimaan sitä, mikä sai aikaan sen, että Suomessa tartuntaluvut jäivät pienemmiksi kuin monessa muussa maassa.

– Osa selittyy sillä, että yhteiskunta ja hallinto toimivat hyvin. Ihmiset noudattavat sääntöjä ja luottamuksen taso on korkea. Lisäksi Suomi on harvaan asuttu, riskitaso sairastua on siksi tiheään asuttuja maita pienempi. On myös mielenkiintoista nähdä, löytyisikö jopa biologisia syitä sille, miksi suomalaiset ovat olleet muita paremmin suojassa.

Koronanyrkki tarvittaisiin pandemian seurausten hoitoon

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti keväällä, että maahan luotaisiin jatkuvasti hereillä oleva operatiivinen kriisiryhmä – koronanyrkki. Sellaista ei kuitenkaan perustettu. Aho ei ole aivan varma siitä, mitä idealla alun perin tarkoitettiin.

– Jos sitä ”nyrkkiä” haluttiin nimenomaan koronakriisin hoitoon, uskon, että ei terveyshaitan hoidossa olisi tarvittu tällaista elintä. Pikemminkin parempaa työnjakoa virkamiesten ja poliittisen johdon kesken.

Jos koronanyrkkiä sen sijaan tarkoitettiin kriisin erilaisten pitkäaikaisten seurausten hoitoon, asia on Ahon mielestä toinen.

– Siihen järjestelmällistä valmistelu- ja seurantajärjestelmää tarvittaisiin. Suurimmat koronakriisin synnyttämät ongelmat tulevat olemaan taloudellisia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia. Ne ovat nyt jääneet jotenkin varjoon eikä niistä ole jaksettu keskustella, Aho toteaa.

Joulunvietto varovaisesti perhepiirissä lastenlasten kanssa

Viime viikkoina toisiaan seuranneista hyvistä rokoteuutisista huolimatta pandemia jatkuu vielä pitkään. THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen on kehottanut kansalaisia viettämään joulua varovasti ja vain perheen kesken.

Esko Ahon perhepiirissä on kokoonnuttu koko koronakriisin ajan. Lasten lisäksi perheessä on jo seitsemän lastenlastakin.

– Olemme toki yrittäneet olla tarkkoja. Riskiryhmäläisiä ei perhepiirissä ole. Mutta totta kai se vähän huolta herättää. Jos joku perheestä on ollut sairaana, niin sitten hän ei ole osallistunut.

Joulun aikana Aho toivoo kaikkien olevan terveitä.

– Tässä mielessä olemme kyllä yhdessä, mutta vähän varovaisemmilla tavoilla ja tiukemmilla säännöillä kuin tavallisesti, Esko Aho sanoo.

Lue 27.11. ilmestyvästä Kotimaan 115-vuotisjuhlanumerosta Esko Ahon ja kolmen muun veteraanivaltiomiehen ajatuksia koronakriisistä selviämisestä. Kotimaan näköislehden näytelukuaikaa voit hankkia tästä 7 päivää hintaan 0 euroa

Edellinen artikkeliOrtodoksiset jumalan­palvelukset toimitetaan toistaiseksi suljetuin ovin koko Helsingin hiippakunnassa
Seuraava artikkeliProfeetta Elia, piispat ja Bill Gates – väitöskirja selvitti, keitä kirkkoherrat pitävät esikuvinaan

Ei näytettäviä viestejä