Essee: Näin nuorille suunnattu Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opas poikkeaa piispojen linjasta

Essee

Eettisiä kysymyksiä lähestytään kirkossa eri tavoilla. Kärjistäen voi sanoa, että yhden ääripään edustajat perustelevat kantansa Raamatulla ja värittävät faktat raamatuntulkintaan sopivilla sävyillä. Toisen ääripään edustajien mukaan Raamatun opetuksella ei ole muuta annettavaa moraaliseen harkintaan kuin yleisinhimillinen kultainen sääntö. Molemmat ääripäät haluavat olla uskollisia Raamatulle ja elämän todellisuudelle, vaikka kumpikaan ei ole kumpaakaan toistensa näkökulmasta.

Tosielämässä moraalista harkintaa harjoitetaan jossain ääripäiden välillä: perusteluja omalle kannalle haetaan Raamatusta, kirkon aiemmasta opetuksesta, sisarkirkkojen näkemyksistä, tieteestä, yleisistä käsityksistä ja asianosaisten kokemuksista.

Kirkko kutsuu asiantuntijoita keskustelemaan eettisistä kysymyksistä. Vuonna 2017 julkaistun Perhe ja avioliitto muutoksessa -teoksen kirjoittajiin kuuluivat lapsiasiavaltuutettu, perhetutkimuksen professori sekä Kelan, Väestöliiton ja Monimuotoiset perheet -verkoston asiantuntijoita.

Kun piispat tai kirkon toimielimet ottavat kantaa kysymyksiin, asiantuntijat korvautuvat teologeilla. Esimerkiksi vuonna 2008 julkaistu Rakkauden lahja sisältää pitkän kuvauksen ihmisen kasvusta ja identiteetin kehityksestä. On vaikea arvioida, missä määrin teoksen opetus nojaa tieteen valtavirtaan, johonkin marginaalisempaan tutkimukseen, kirkon kokemuksiin tai kirjoittajien omiin käsityksiin.

Erityisesti perhe- ja seksuaalietiikan alueella kirkon kannanotot päätyvät toistamaan perinteisiä kantoja ja sivuuttavat asianosaisten kokemukset ja toiveet. Sosiaalietiikan professorin Jaana Hallamaan mukaan kirkko toistaa "toiseksi tekemisen kaavaa": keskustelua homojen tai naisten asemasta käyvät innokkaimmin heteromiehet, joiden puheenvuoroista kuvastuu ajatus, että he itse ovat olemisen normi.

***

Kun siis Sley-Median viime kesänä julkaisemaa Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opasta haluaa peilata kirkon viralliseen kantaan, sitä tulee verrata ainakin Raamattuun, kirkon aiempaan opetukseen, kultaiseen sääntöön ja asianosaisten kokemuksiin.

Oppaan kuva luomisesta, syntiinlankeemuksesta, pelastuksesta ja ihmisarvosta on hyvin linjassa Katekismuksen kanssa. Eri mieltä lukijat voivat olla siitä, missä määrin Jumalan alkuperäiseen luomistahtoon kuuluu tietynlainen mieheys ja naiseus.

Kirkon puheenvuoroissa ja kehittämisasiakirjoissa pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Rakkauden lahjan mukaan äidin, isän ja lapsen kolmiosuhde on ratkaiseva sekä tytön että pojan identiteetin kehitykselle. Kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikuttaa sukupuolten kuvauksessa paikoittain jopa edistykselliseltä: sukupuoliroolit eivät ole ahtaita muotteja eikä ole vain yhtä tapaa olla mies tai nainen.

Kutsuvat sitä rakkaudeksi kuvaa miehen ja vaimon eri tehtäviä avioliitossa luomiskertomuksen ja Efesolaiskirjeen 5. luvun pohjalta. Tässä opas poikkeaa piispojen puheenvuoroista, jotka korostavat sukupuolten tasa-arvoa ja toisiaan täydentävyyttä mutta eivät puolisoiden erilaisia tehtäviä. Erityisesti Kasvamaan yhdessä vuodelta 1984 torjui mieskeskeiset alistussuhteisiin perustuvat hierarkiat aikasidonnaisina.

Katekismus ja Rakkauden lahja kuvaavat miehen ja naisen elinikäistä avioliittoa ihanteena. Rakkauden lahja osoittaa kuitenkin melko suurta ymmärrystä avoliitolle. Piispainkokouksen selonteko vuodelta 2016 muistuttaa, että parisuhteen ja perheen ilot ja haasteet koskevat yhtä lailla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Tällaista ymmärrystä ei löydy Kutsuvat sitä rakkaudeksi -oppaasta. Piispojen opetuksessa avioliitto on ihanne, oppaassa normi.

Sama ihanteen ja normin ero näkyy suhtautumisessa aborttiin. Rakkauden lahja sallii huomattavasti enemmän tilannekohtaista harkintaa kuin Kutsuvat sitä rakkaudeksi.

***

Kutsuvat sitä rakkaudeksi kertoo itsetyydytyksestä ja pornosta kuuden sivun verran. Kirkko ei ole näistä kovinkaan kiinnostunut. Piispainkokouksen 2000-luvulla hyväksymistä rippikoulukirjoista löysin vain yhden maininnan pornosta, en yhtään itsetyydytyksestä.

Rakkauden lahjassa itsetyydytys mainitaan kerran omaan seksuaalisuuteen tutustumisen vaiheena ja todetaan itsetyydytyksen olevan turvallisempi seksuaalisuuden purkautumistie kuin irtosuhteet. Pornon sijasta piispojen puheenvuoroissa kritisoidaan viihdeteollisuuden kuvaa parisuhteista ja seksuaalisuudesta.

Homoseksuaalisuudesta Kutsuvat sitä rakkaudeksi puhuu ristiriitaisesti. Yhtäältä opas muistuttaa, että jokainen on täydellisen hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Toisaalta voi olla vaikea olla täydellisen hyväksytty, kun Korintin seurakunnan uskovien kerrotaan luopuneen homosuhteista heidän halutessaan opetella elämään kristittyinä.

Oppaan raamatuntulkinta poikkeaa kirkon valtavirrasta siinä, että oppaan mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteet olivat yleisiä ja hyväksyttyjä Korintissa. Piispainkokouksen selvitys Parisuhdelain seuraukset kirkossa vuodelta 2010 ei Korinttilaiskirjeen yhteydessä puhu parisuhteista vaan ainoastaan homoseksuaalisesta käyttäytymisestä.

Parisuhdelain seuraukset kirkossa totesi, että kirkossa on kaksi tulkintalinjaa Raamatun suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Ensimmäinen tulkintalinja katsoo Raamatun suhtautuvan kaikenlaiseen homoseksuaalisuuteen torjuvasti. Toisen tulkintalinjan mukaan Raamattu ei puhu nykyisenkaltaisesta kiintymykseen ja kunnioitukseen perustuvista parisuhteista.

Molemmille tulkintalinjoille tulisi olla tilaa kirkossa. Kutsuvat sitä rakkaudeksi sanoittaa ensimmäisen tulkintalinjan mukaista käsitystä, mutta koko kirkon käsityksiä vain puoliksi. Kirkon kannanotot 1960-luvulta alkaen muistuttavat, että homoseksuaalien loukkaaminen on lähimmäisenrakkauden vastaista.

***

Tässä kirjoituksessa olen nostanut esille kohtia, joissa piispojen puheenvuorot ja kirkon kannanotot opettavat toisin kuin Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Lukijan tehtäväksi jää arvioida, onko kirkolla virallista linjaa ja muodostuuko se siteeraamissani asiakirjoissa. Lisäksi lukijan tulee verrata opasta omaan raamatuntulkintaansa ja miettiä, miten lähimmäisenrakkautta toteutetaan tänään.

Monet kirkon ihanteina opettamat asiat kuvataan oppaassa normeina, jotka asettavat kovia vaatimuksia uskoville nuorille. Minulle opas toi mieleen nuoruuteni erään järjestön nuortentoiminnassa. Kokemukseni perusteella ehdottaisin, että aiheesta kiinnostunut nuori ottaisi oppaan rinnalle Paavo Kettusen teoksen Kätketty ja vaiettu. Sen äärellä voisi miettiä, millainen yhteys uskonnollisuudella, seksuaalisuudella ja häpeällä on herätysliikkeiden opetuksessa.

Kirjoittaja on Lopen seurakunnan kirkkoherra, joka valmistelee väitöskirjaa kirkon eettisistä kannanotoista.

Essee on julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.2.2019.

Kuvitus: Päivi Karjalainen

Lue myös:

Konservatiivit päivittivät seksioppaansa nuorille – ajan kuluminen sai ottamaan kantaa homouteen

Kommentti: Konservatiivijärjestöjen seksiopas nuorille on lempeä päältä ja ankara sisältä eikä vastaa kirkon valtavirran opetusta

Kirkon kasvatuksen johtaja Jarmo Kokkonen konservatiivien seksioppaasta: Ahtaat roolit saavat jäädä Raamatun aikaan

Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opas sai joukon terveydenhuollon ammattilaisia vetoamaan lapsiasiavaltuutettuun

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.