Evankeliumiselitys: Mikä sinä luulet olevasi?

Johanneksen evankeliumi 8: 46–59

Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”

Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”

Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”

Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”

Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – – minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.

***

Jeesus ei lyö leimoja tai ota niitä vastaan. Oppisinpa saman. Suotta syytettäessä voisin todeta vain postin tulleen väärään osoitteeseen, ja palauttaa takaisin lähettäjälle.

Näin Jeesus teki, kun hänet leimattiin väärässä paikassa asuvaksi, väärät juuret omaavaksi, väärän ikäiseksi ja kokonaan pahaksi syntiseksi. Kaikki evankeliumit kertovat syyttäjien inttäneen, että hän toimi pahan hengen avulla.

Kärjistettyjen loukkausten tarkoitus on häpäistä vastapuoli ja saattaa tämä huonoon maineeseen. ”Mikä sinä luulet olevasi?” Kysymys esitetään edelleen totuuden puhujalle ja hyvän puolesta taistelevalle. Jeesus ei lannistunut juutalaisten ryöpytyksestä vaan jatkoi ajan hengen mukaista väittelyä leijonan lailla. Hän tiesi olevansa hyvän puolella, ihmisen puolella.

Jeesus puhui väittelytilaisuudessaan siten, että juutalaiset kykenivät rakentamaan hänen opetuksensa vanhan ja tutun varaan: Aabraham jakoi erämaassa mannaa, ja hänen jälkeläisensä Jaakobin kaivosta haettiin uudistavaa vettä. Mutta Jeesus on enemmän: elämän leipä, ja hän antaa vettä, joka täyttää elämän janon.

Jeesuksen puheen kuulevat ja ymmärtävät ne, jotka katsovat Jumalan Sanan peiliin ja ne, jotka elävät Jumalasta. Heidän tulee myös toimia totuuden puolesta ja puolustaa heikompia. Paha voitetaan siis tutkimalla Sanaa ja tekemällä hyvää.

Kun dialogi ei juutalaisten kanssa toiminut, ryhtyi vastapuoli tekoihin ja syyllistäjien käsi nosti aseen, kiven. He toimivat kuin lapset, jotka eivät osaa vielä eritellä tunteitaan ja ajatuksiaan.

Kirkon vaalivuotena kannattaa muistaa, että Jeesus ei viittaa vain omaan todistukseensa jumaluudestaan, vaan lähettäjänsä sanoihin. Toisen antama kunnia on itselle annettua kunniaa vakuuttavampi.

Jeesus vetoaa Taivaalliseen Isään, joka on Häntä suurempi, ja jonka luota Hän on tullut viestinsä välittämään. Tätä haluaa korostaa erityisesti Johannes, joka vahvistaa Jeesuksen olleen Isän kanssa yhtä ennen kantaisä Aabrahamin syntymää.

Evankelista Johannes kertoo Jeesuksen olleen aina Isän luona, kun hän kirjoittaa evankeliuminsa ensi jakeissa: Alussa on Sana. Näin ilmaisi itsensä myös Vanhan Testamentin Jumala: Minä olen.

Evankeliumi tulee lähelle Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita, jossa ehdoton tuomiovalta on yksin Jumalalla. Oikeudenmukaisuuden päivästä muistuttaminen on tärkeä rohkaisu kaikille niille, jotka kokevat, että toiset ihmiset tuomitsevat heidät väärin perustein ja he joutuvat ilman omaa syytä pahan vallan uhreiksi.

Meidän on syytä pysyä kaikkien väärin tuomittujen ja kärsivien rinnalla. Kerran on koittava päivä, jolloin ihmisten leimat mitätöidään, eikä Jumalan tuomiosta voi valittaa mihinkään oikeusasteeseen. Evankeliumia ei ole turhaan valittu paastonaikaan, kun kuljetaan ristin tiellä.

Kirjoittaja on kirkkoherra, rovasti ja psykoterapeutti.

Kuvitus: Gun Damén

Edellinen artikkeliSaunakutsu, selfie, rukous – tällaisia onnitteluja tuleva arkkipiispa Tapio Luoma otti vastaan
Seuraava artikkeliKolumni: Paljon puhumme muutoksesta, mutta odotammeko sitä oikeasti?

Ei näytettäviä viestejä