Heikki Hiilamon kirja innoitti tv-sarjan tekijöitä Suomen ihmisoikeus- ja pakolaispolitiikan juurille

TAPANI BROTHERUS (Pelle Heikkilä) ja HARALD EDELSTAM (Mikael Persbrandt). Kuva: Diego Araya Corvalán/Kaiho Republic/Yle

Yle TV1:ssä esitetään parhaillaan sarjaa Invisible Heroes, joka kuvaa Chilen vallankaappauksen 1973 jälkeisiä tapahtumia. Suomalaiset diplomaatit Tapani Brotherus ja hänen vaimonsa Lysa sekä Ilkka Jaamala auttoivat poliittisten vainojen uhreiksi joutuneita chileläisiä pakenemaan. Sarja on nähtävissä myös Yle Areenassa.

Chilestä tuli Suomeen 1970-luvun puolivälissä parisataa pakolaista. He olivat ensimmäiset poliittiset pakolaiset maassamme ja saivat aikanaan paljon julkisuutta. Suomessa eli myös poikkeuksellisen vahvana solidaarisuus Chileä kohtaan.

Mika Kurvisen ja Alicia Schersonin ohjaama Ylen sarja nostaa Brotherusten ja Jaamalan tekemän ihmisoikeustyön suuren yleisön tietoisuuteen. Samalla paljastuu suomalaisen pakolaispolitiikan lähtökohta vielä 1970-luvulla: ketään ei oteta – kunnes oli pakko ottaa.

Sarjan ehkä maukkaimmat yksityiskohdat liittyvät Brotheruksen ja ulkoministeriön väliseen viestittelyyn. Suomen silloisen jäykän ulkopolitiikan ja Brotherusten yllättäen kohtaaman todellisuuden välillä oli ammottava kuilu.

Sarjassa on kohtaus, jossa Brotherus kysyy neuvoa Argentiinassa olevalta suurlähettiläältä. Tämä vastaa: mistä minä tiedän, en minä ole siellä. Samaan aikaan Brotherusten koti oli täynnä suojaa hakevia chileläisiä.

Ruotsalaisdiplomaatin haastattelu herätti kiinnostuksen

Invisible Heroes -sarjan lähtökohtana ja innoittajana on Heikki Hiilamon kirja Kuoleman listat, joka ilmestyi jo 2010. Nyt tv-sarjan myötä siitä on ilmestynyt uudistettu laitos nimellä Näkymättömät sankarit. Siinä on aineistoa myös Kuoleman listojen päivitetystä espanjakielisestä versiosta, Chilessä ilmestyneestä La Ruta Finlandesa -kirjasta (2015).

Hiilamo törmäsi suomalaisten diplomaattien sankarilliseen toimintaan nähdessään 2008 ruotsalaisen diplomaatin Harald Edelstamin haastattelun, jossa tämä sanoi, että vain Suomen asiainhoitaja oli auttanut häntä pelastamaan chileläisiä. Hiilamo kiinnostui ottaman selvää, kuka tuo asiainhoitaja oli.

Hiilamolle selvisi myös, että suomalaisdiplomaattien toiminta Chilessä oli pitkälti vaiettu ja unohtunut kappale suomalaisen ulkopolitiikan historiankirjoitusta. Hiilamo kirjoitti tapahtumista kirjan, joka on runsas ja paikoin monipolvinen kuvaus Chilen tapahtumista vuonna 1973 ja sen jälkeen.

Suomesta tuli DDR:n suojeluvaltio

Hiilamon kirja – mutta varsinkin tv-sarja – kuvaa Ruotsin suurlähettilästä Roland Edelstamia pelottomaksi ihmisoikeuksien puolustajaksi, jopa Brotheruksen oppi-isäksi. Edelstam kysykin Brotherukselta: "Onko tämä ensimmäinen vallankaappauksesi?".

Sotilasjuntta karkotti liian itsenäisesti ja itsepäisesti toimineen Edelstamin.

Erikoinen oli tilanne, jossa Suomi ryhtyi DDR:n suojeluvaltioksi eli hoiti maan lähetystön asioita, koska itäsaksalaiset karkotettiin kommunisteina maasta. DDR:n lähetystön tilat toimivat pakolaisten auttamisen keskuksena.

Kaikkiaan Brotherus ja Jaamala sekä saksalaiset auttoivat maasta noin 2 200 pakolaista. Osa heistä oli todellisessa hengenvaarassa.

Kirkkojen rooli näkyviin

Oma juonteensa Hiilamon kirjassa on kirkkojen roolin korostuminen paikallisten auttamisessa. Erityisesti katolinen kirkko puhui ihmisoikeuksien puolesta, mutta samoin teki myös pieni luterilainen kirkko, jonka piispa sittemmin karkotettiin maasta.

Chilessä oli 1973 suomalais-venezuelalainen lähetystyöntekijäpariskunta, Orlando ja Seija Molina. Kirjassa on useita lainauksia Seija Molinan kirjeistä sisarelleen.

Kuva: Diego Araya Corvalán / Kaiho Republic / Yle. Tapani Brotherus (Pelle Heikkilä) ja Harald Edelstam (Mikael Persbrandt) osallistuivat Pablo Nerudan hautajaisiin. Kummallakin on kädessään punainen diplomaattipassi.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.