Helsingin seurakunnat tahtovat iltarukouksen palaavan koteihin. Seurakuntayhtymän hallinnossa etenevän esityksen mukaan vastaisuudessa syntyneen lapsen kotiin lähetetään aina ”Tervetuloa maailmaan” -kortti tai -videotervehdys. Tervehdys sisältää iltarukouksen, jota vanhempi voi käyttää lasta siunatessaan.
Tarkoituksena on tuoda iltarukous takaisin perheiden turvalliseksi yhteiseksi ja vuorovaikutteiseksi iltahetkeksi. Myöhemmin samaan sarjaan voidaan liittää eri ikäkausille tehtyjä rukouksia.
Esitys on osa toimintakulttuurin muutosta, kertoo Lauttasaaren kirkkoherra ja Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Juha Rintamäki. Mitä iltarukousasiaan tulee, hän kertoo aloitteen asiassa tulleen Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajalta, toimittaja-kirjailija Kaisa Raittilalta.
Iltarukousta ei edistetä vain pappien voimin
Rintamäen mukaan iltarukouksessa konkretisoituu jotakin olennaista kristillisessä kasvatuksessa. Kyseessä on hänen mukaansa myös asia, jota ei voida pitää esillä, edistää ja toteuttaa vain pappien voimin.
– Silloin kun asetetaan tavoitteita, tehdään se niin, että mahdollisimman monet toimijat sitoutuvat toteuttamiseen.
Myös muut viranhaltijat sekä seurakuntien luottamushenkilöt voivat Rintamäen mielestä ottaa iltarukousasian puheeksi ja edistää sitä kohtaamisissaan eri puolia kirkkoa ja muuta yhteiskuntaa.
– Tässä on kyse iltarukouksen tavan esille ottamisesta ja sen kertomisesta eteenpäin. Se ei vaadi mitään ylimääräistä vaan ainoastaan sen selittämistä, miksi tällainen traditio kantaa ja mitä sillä voidaan saada aikaan rukousperinteen vahvistamiseksi.
Iltarukous ja sen opettaminen lapsille on ollut osa Rintamäen oman perheen elämää.
– Monessa kohdassa voin itsekin todeta, että en ole sen kummemmin ehkä erityisesti tai nimenomaan onnistunut kasvatuksessa, mutta iltarukouksen kohdalla perheessämme on ollut tapana lukea koko perheen voimin, yhdessä lasten kanssa iltarukous joka ikinen ilta.
Tätä iltarukousta eivät estä vieraat tai lasten kaverit. Talo elää tavallaan.
– Aina me sen luemme. Jos lapsilla vaikka on kylässä ei-kristittyjä kavereita, me selitämme heille, mistä on kysymys. Sitten vieraat tulevat rukoukseen mukaan tai seuraavat sitä.
Kasvatusasioiden ohella esimerkiksi helsinkiläisessä diakoniassa on Rintamäen mukaan tarkoitus parantaa kirkon läsnäoloa helsinkiläisten arjessa.
– Kaikenlaista jonottamista haluamme vähentää ja nopeuttaa avun saamista. Vantaan-malli, jossa hyödynnetään hävikkiruokaa, voisi olla hyvä. Ihmiset saisivat aterian ja sen jälkeen ruokakassin.
Muita uusia avauksia ovat esimerkiksi se, että vakavan sairauden kohdannut perhe voisi nykyistä nopeammin saada esimerkiksi diakonin apua. Myös perheneuvontaan, kotisairaanhoitoon kotiutettavien ja saattohoidossa olevien tukemiseen halutaan lisää resursseja.
Toimintakulttuurin muutos ei kaiken kaikkiaan hoidu millään mainoskampanjoilla.
– Ennemmin tarvitaan kohtaamisia, Rintamäki sanoo.
Iltarukousta voidaan opettaa miltei missä tahansa
Idea iltarukouksesta liittyy sen kehittäjien mielissä siis koko seurakuntien toimintatavan muutokseen.
– Kun asettaa tavoitteen tarpeeksi korkealle, kun esimerkiksi otetaan tavoitteeksi, että jokainen viisivuotias oppii iltarukouksen, se väistämättä muuttaa tapaamme toimia. Joudumme miettimään, miten muutos tehdään ja keitä prosessiin tarvitaan mukaan, Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisa Raittila sanoo.
Hän arvioi monien ihmisten muistikuvien iltarukouksesta omassa lapsuudessaan tai vanhempinakin olevan enimmäkseen lämpimiä ja hyviä. Siihen ei liity ikäviä muistikuvia. Iltarukous on yhteinen hyvä hetki, jossa päivän riidat tulevat sovituiksi.
– Siksi tällaisen iltarauhoittamisen lahjan tarjoaminen, varsinkin kun se tehdään hyvin, on luultavasti helpompaa ottaa vastaan kuin jokin muu kristillisen kasvatuksen sisällöllinen seikka.
Muutosta eivät toteuta vain seurakuntien työntekijät. Raittilan mukaan joukkoon tarvitaan monet muutkin toimijat. Perinteisesti on ajateltu, että iltarukouksen opettelu kuuluu oman vuoteen ääreen ja hiljaisuuteen.
– Se voi kuitenkin olla yhtä hyvin osa urheiluseuran alkuverryttelyä tai kokkikerhon kananmunanrikkojaisia, Raittila sanoo.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että jos seurakunnan yhteistyö varhaiskasvatuksessa muiden tahojen kanssa toimii luottamuksen vallitessa, mahdollisuuksia on enemmän kuin arvataankaan.
– Kannattaa siis miettiä, missä kaikkialla ne viisivuotiaat ovat. Siis mihin eri tilanteisiin voidaan liittää se joidenkin sanojen ulkoa oppiminen ja toisaalta viesti, että tämä on lohdutuksena ja turvana, kun illalla käyt nukkumaan, Kaisa Raittila hahmottelee.
Taustalla laaja paketti toimintakulttuurin muutoksesta
Iltarukous liittyy osaksi Helsingin seurakunnille ehdotettua laajaa pakettia toimintakulttuurin muutoksen edistämiseksi. Siinä on esimerkiksi diakoniaa, perheneuvontaa, viestintää, sähköistä asiointia ja kasvatusta koskevia esityksiä.
– Kaikkiaan pakettiin kuuluu kolme diakonista vaikuttavuusvahvistamisaloitetta ja neljä seurakuntien toimintaedellytysten parantamiskokonaisuutta. Yhteinen kirkkoneuvosto on hyväksynyt aloitteen, joka menee seuraavaksi yhteisen kirkkovaltuuston käsittelyyn, Juha Rintamäki kertoo.
– Tarkoitus on, että kokonaisuuden työstäminen alkaa valtuuston päätöksen jälkeen.
Osana toimintaedellytyksien parantamista esityksessä ollaan paneutumassa myös helsinkiläisten perheiden kristillisen kasvatuksen tukemiseen. Taustana on se, että myös lasten ja nuorten määrä tulee Helsingin kasvaessa lisääntymään.
Kristillinen kasvatus on kirkon kannalta tulevaisuuden kriittinen kysymys. On havaittavissa, että tällä hetkellä jää vuosittain jopa tuhat seurakunnan jäsenten lasta kastamatta. Vuodesta 2016 vuoteen 2017 kasteiden määrä kaupungin seurakunnissa pieneni 2 894:stä 2 619:ään.
Jos trendi jatkuu, sillä on aikanaan vaikutusta esimerkiksi rippikoulun käymiseen, vihkimisiin ja jopa hautaan siunaamisiin.
– Kasteiden määrä Helsingissä vähenee kovaa kyytiä. Mutta tässä ei auta se, että vain moralisoidaan. Kirkko on nyt herännyt asialle, kertoo Rintamäki.
Yhteisen kirkkoneuvoston käsittelemässä ehdotuksessa on lapsia koskien nyt kaksi ”polkua”: kastetun ja kastamattoman lapsen polku.
Mitä kastamattomien lasten polkuun tulee, seurakunnat haluavat ottaa uuden ilmiön haltuun ja kääntää uhan mahdollisuudeksi. Kastetta tarjotaan entistä aktiivisemmin eri-ikäisille lapsille, tehdään sen järjestäminen helpoksi ja tuetaan muutenkin perheiden uskonnollista kasvatusta.
Kuva: Antti Berg