Hengen uudistus kirkossamme 40 vuotta – "Liike kirkollisti hihhuloinnin tappamatta henkeä"

Timo Pöyhönen

Hengen uudistus kirkossamme -liike juhlii 40-vuotista taivaltaan valtakunnallisessa kesätapahtumassaan tänä viikonloppuna 3.–5. elokuuta Turun Mikaelinkirkossa. Tapahtuman pääpuhuja on Etiopian luterilaisen kirkon pastori Kebede Beyene. Sunnuntain ylistysmessussa saarnaa Helsingin piispa Teemu Laajasalo.

Hengen uudistus kirkossamme on kirkon sisällä toimiva karismaattinen uudistusliike. Sen uutena toiminnanjohtajana aloitti elokuun alussa pastori Timo Pöyhönen. Hän on työskennellyt Tampereen seurakuntien nuorten aikuisten toiminnassa Uusi verso -yhteisön pappina. Pöyhönen on aiemmin toiminut myös Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana.

– Neljäkymmentä on paitsi raamatullinen luku myös hyvä virstanpylväs katsoa historiaa ja kysellä Jumalalta suuntaa tulevaan, Pöyhönen sanoo.

Yhdeksi liikkeen merkittävimmistä saavutuksista 40 vuoden aikana Pöyhönen mainitsee sen, että Hengen uudistus kirkossamme toi aikoinaan karismaattisuuden kirkon sisälle ja teki siitä kirkollisesti hyväksytyn uskon muodon. Liike on myös tuonut vuosikymmenten aikana kirkkoihin muun muassa esirukouspalvelun, sanan ja rukouksen illat sekä ylistyslaulut.

– Se tavallaan onnistui kirkollistamaan hihhuloinnin positiivisessa mielessä tappamatta henkeä, Pöyhönen naurahtaa.

Pöyhösen mukaan Hengen uudistus kirkossamme on ollut pioneeri jumalanpalvelusyhteisöllisyyden takaisin tuomisessa kirkkoon.

– Liikkeen ihmiset virittivät innovatiivisia ja paljon aikaansa edellä olevia kokeiluja, kuten Palatsiseurakunnan Tampereelle 1990-luvulla.

Tulevaisuuden työnäkyjä

Tuleville vuosille Pöyhönen lupaa nousua. Hän kertoo, että liikkeellä on työnäyssään kolme osaa, joita hän kuvailee myös nuolenkärjiksi.

– Terävin kärki kolmiossa on henkilökohtainen hengellinen uudistuminen ja Pyhän Hengen täyteys. Haluamme auttaa ihmisiä löytämään elävän ja toimivan uskon Pyhän Hengen voimassa. Jos toiminta ei tähtää henkilökohtaiseen hengelliseen uudistumiseen, rakennamme pelkkää systeemiä.

Toiseksi osaksi kolmiota Pöyhönen nimeää karismaattisuuden eli armolahjojen korostamisen.

– Haluamme, että kaikki armolahjat koko raamatullisessa runsaudessaan ovat tavallisten kristittyjen löydettävissä ja käytössä. Tahdomme rohkaista jokaista käyttämään omia armolahjojaan. Seurakuntaa ei voi rakentaa ilman armolahjoja, tai sitten tulee pelkkä virkamiestyönä tehty seurakunta.

Kolmantena Pöyhönen nostaa esiin yhteisöllisyyden tukemisen paikallisseurakunnissa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa.

– Jumalanpalveluselämä voisi olla muutakin kuin yksinäisten kokoontumisajot. Se voisi olla aito yhteisö, jossa porukalla rakennetaan seurakuntaa armolahjojen avulla. Näkymme on rakentaa satoja erinäköisiä ja -kokoisia yhteisöjä Suomen kirkkoon tulevien vuosien aikana. Näiden yhteisöjen kautta kirkko voi uudistua hengellisesti sisältäpäin.

Vääristymiä ja pelkoa

Maailmanlaajuisesti karismaattisuus on toiseksi suurin kristinuskon haara, mutta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa karismaattisuus on marginaalissa.

– Se on osittain karismaatikkojen itsensä syytä. Tosi moni kirkon johtavista karismaatikoista on sössinyt niin, että on tullut julkisia kohuja ja jouduttu jättämään työt. Tämä on leimannut karismaattista liikettä Suomessa, ja sitä vähän pelätään, pidetään outona ja epäterveenä. Jotkut näkevät sen kiiluvasilmäisenä lahkomeininkinä.

Pöyhönen painottaa, että karismaattisuus on tavallisia kristittyjä varten.

– Tietynlainen starailukarismaattisuus tai tähtikulttikarismaattisuus on karismaattisuuden vääristymä. Karismaattisuuden tarkoituksena on tavallisten seurakuntalaisten vapauttaminen eikä hengellisten supertähtien vapauttaminen.

Pöyhönen kuvailee neljäkymmentävuotista taivalta eräänlaiseksi taitekohdaksi.

– Dramaattisesti sanottuna liike joko uudistuu tai kuolee. Tämä on iso mahdollisuus meillä liikkeenä mennä eteenpäin, katsoa positiivisesti tulevaisuuteen ja nähdä niitä mahdollisuuksia, mitä Suomessa ja Suomen kirkossa on.

Toiminnanjohtajana Pöyhönen kertoo uskovansa ”firman” näkyyn. Hän ajattelee liikettä pienenä nyrkkipajana tai startup-henkisenä toimijana, jolla on iso näky.

– Tykkään tilanteesta, jossa näky on isompi kuin resurssit. Tiedämme, mitä haluamme tehdä. Meillä on kirkas suunta ja hirveä intohimo, vaikka resurssit ottavat aina vähän vastaan.

Täydennetty 3.8.2018 kello 20.50. Lisätty tieto siitä, että Timo Pöyhönen on aiemmin toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana.

Kuva: Jani Laukkanen. Kuvassa Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen uusi toiminnanjohtaja Timo Pöyhönen.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

32 kommenttia

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Onko kukaan kysynyt, mitä tulta Afrikasta tuodaan Suomeen? Mikä toimii Afrikassa, ei melkoisella varmuudella toimi Suomessa, joka on täynnä erilaisia lahkoja todistuksineen. Kebede Beyenen hyökkäyssota tarkoittaa täsmälleen samaa kuin mitä Markku Koivisto opetti. Jotka menivät tähän mukaan ja antoivat elämänsä Kristukselle Koiviston tilaisuuksissa, niin mitä heidän uskolleen kuuluu tänään?

    Luomakunta ja siten kaikki ihmiset luomakunnassa kuuluvat Kristukselle. Mitä karismaattisen liikkeen elämän antamisessa Kristukselle haetaan, kun Hän omistaa jokaisen ihmisen?

    “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”

    Kun maailma on sovitettu, niin missä on se ihminen, joka ei ole sovitettu?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tuomaala, tiedätkö mitä on ADHD?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Tuomaala, tiedätkö mitä on ADHD?”

      Hämäläinen kertoo, kun tietää :)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tapio

      Olen työskennellyt Afrikassa.

      Afrikkalaisilla on paljonkin annettavaa meille keskenämme sönkkääville, toisia kristittyjä vastaan pänkkääville ja yksilökeskeisille ”korpifilofeille”, porukan yhteenkuuluvuuden tavoittelua, muita kohtaan avoimmuutta ja yhteisöllistä uskonelämää.

      Tämänkertaisen vieraamme totesi että meillä Suomessa on paljon pätevää teologista tutkimusta, mutta heillä siellä Etiopiassa on puolestaan sitä että usko toimii elämän kokemuksia tasalla. Tätä hän tahtoo jakaa.

      Oppikaamme siis heiltä uskon yhteisöllistä olemusta niin pääsemme suomalaisesta omaan napaan tuijottamisen kaappiin kätketystä uskonnollisuudesta avoimeen ja toinen toistaan kunnioittavaan uskon yhteisöllisyyteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tapio

      Karismaattisuuden vetäminen yhdellä kammalla ontuu pahasti.

      Esimerkiksi ortodoksisen kirkon painotus on hyvin kirkko -keskeistä:

      “Kirkko on karisma.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Myös Aasiassa ja Etelä-Amerikassa olen nähnyt saman. Ei oikeastan ole mitään karismaattista liiketteä erikseen, vaan kristillisyys on hengellisen elämän luontevaa elämistä, so. eletään Hengessä ja tämä myös on, miten kristillisyys käsitetään. Meillä on erilainen tilanne ja tarvitaan tällaista “uudistusta”. Teologinen tradito Euroopassa on tietysti erilainen ja syvllisempi, mutta

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      (jatkuu) ei kannata vähätellä tällaisten hengellisten herätysten hyvää merkitystä. Sitten jo todettiin, että intensiivisempi hengellinen elämä ilman pyhitystä ei ole suositeltavaa kenellekään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Helka Ahava sanoo:

    Ymmärrän Antin ja Matiaksen huomiot etelän kristittyjen yhteisöllisyydestä. Toisaalta komppaan kyllä Tapiotakin. Zimbabwessa olen päässyt vähän katsomaan, millaista siellä on kokonaisvaltainen ja yhteisöllinen usko ja sen eläminen todeksi. Minun rajallisen kokemukseni perusteella ei vaikuttanut siltä, että uskon hedelmät olisivat sielläkään kovin kummoisia. Tunnen läpeensä uskovaisia, joille varastaminen ja valehtelu ei ole mikään ongelma. Samanlaisia syntisäkkejä kuin mekin!

    Hengen kosketuksen manifestaatiot ovat kulttuurisidonnaisia. Henki ei pakota mihinkään, itse valitsemme, miten toimimme: huidommeko tai puhummeko vaikka kielillä sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa. Se, mikä sopii vaikka afrikkalaiseen mentaliteettiin, voi tuntua teennäiseltä Suomessa. Taizestä ei yleensä puhuta karismaattisuuden yhteydessä. Siellä kuitenkin odotetaan hiljaa ja samalla yhdessä, mitä Hengellä olisi annettavaa. Se sopii minusta meille suomalaisillekin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Helka minun huomiot ovat enemmänkin Aasiasta, Etelä_koreasta, Japanista, Sri Lankasta ja nyt työskentelen Nepalissa. Siis aasialaisilla ihmisillä on aivan erilainen kunnioitus Jumalaa kohtaan kuin meillä eurooppalaisilla. Tässä on kyse kohteliaasta asenteesta, eräänlaisesta “Herran pelosta”. Siellä ollaan myös kohteliaita ja hyväkäytöksisiä ihmisten kesken.

      ASfrikka on sitten erilainen, ja uskosisnkin, että siellä taas on niin,että hengellinen ulottuvuus on kaikkialla läsnä perinteisten uskomusten takia. Noituutta on jos jonkunlaista. Oli miten oli, suhtautuminen hengelliseen ulottuvuuteen onn luonteva, mitä emme voi mitenkään sanoa Pohjolasta .

      Myöskin moraalikoodit eivät ole Afrikassa samanlaisia kuin Aasiassa. Minun lähetyssaarnaaja ystäviltä on esim. Tansaniassa varastettu aika paljon kaikenlaista kolmenkymmenen vuoden aikana. Nyt varmasti on eroa eri mailla. Etiopialaisethan ovat vähän erilaisia kuin muut afrikkalaiset, ja minulla on heistä erittäin hyviä kokemuksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Afrikka on valtava maanosa verattuna Eurooppaan. On siksi jokseenkin hölmöä puhua afrikkalaisista kuin vaikkapa ruotsalaisista tai venäläisistä. Yhden afrikkalaisen valtion sisälläkin voi asua monta kansaa erilaisine kulttuureineen ja niihin kuuluvine käsityksineeen oikeasta ja väärästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pentti “Afrikka on valtava maanosa verattuna Eurooppaan. On siksi jokseenkin hölmöä puhua afrikkalaisista kuin vaikkapa ruotsalaisista tai venäläisistä”. Oletko ollut paljon tekemisissä afrikkalaisten kanssa? Tai tunnetko henkilökohtiaseti monta afrikkalaista?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Antti

      Martti on Namibiassa toimineen lähetyssaarnaajaperheen jäsen. Ihailen hänen Afrikka -tuntemustaan, koska hän Namibiassa kasvaneena on omaksunut afrikkalaisen kulttuurin parhaita puolia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Maytias. “Martti on Namibiassa toimineen lähetyssaarnaajaperheen jäsen. Ihailen hänen Afrikka -tuntemustaan, koska hän Namibiassa kasvaneena on omaksunut afrikkalaisen kulttuurin parhaita puolia”.

      Tämä on mukava tieto. Emme tiedä paljonkaan toisistamme, ja itse kaikesta ajattelen, että asiasta kun asiasta saamme premmin ymmärrystä, kun oikeasti olemme käytännön kosketusissa sen kanssa. MInä tietoissstssi kerron kokemuksiani näissä kommenttiketjuissa siksi, että kristillisyyden tulee ankkuroitua käytäntöön.

      Te varmasti sitten ymmärrätte Afrikkaa ja afrikkalaisia enemmän kuin minä. Voimme kyllä mainiosti puhua afrikkalaisista, etelä.amerikkalaisista, pohjois-amerikkalaista,eurooppalaisista ja aasialaisista, ja sitten tarvittaessa “zoomata” vaikkapa yhteen pikku kylään. Oli miten oli, lähetysharrastus on hyvä, ja ne ovat onnellisia, jotka saavat elää omalla paikallaan Jumalan pelastussuunntelmassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Antti: Hyvään käytökseen kuuluu, että kun esittää loukkaavia kommentteja ja tietysti samalla munaa itsensäkin, niin pyydetään anteeksi. Sinulle ei vissiin ole tuota sanaa lapsena opetettu?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Maailmalla kiertäneet ihmiset ovat löytäneet yhtä ja toista ja jokaisella on oma käsitys miten pitäisi toimia ja mitä saa tapahtua. Ensimmäinen humaus tuli ihan yllättäen ihmisille, jotka eivät oikeasti tienneet mitä odotetaan. He odottivat, kun oli Mestarin kehotus ja kova ihmispelko.

    Ilmoita asiaton kommentti