"Herra, ole minua lähellä, kun olen kaukana"

Andit nähtynä lentokonen ikkunasta

Olet lähdössä matkalle kauas pois kotoa. Hermostuttaa. Jännittää. Pelottaakin.

Et ole yksin tunteen kanssa. Ihmiset ovat aina halunneet matkustaa, mutta siihen on sisältynyt samalla ristiriitaisia tunteita. Mitä jos matkalla tapahtuu jotain odottamatonta tai kohtalokasta?

Rukous ennen matkan alkua on vanha tapa. Ajatuksena on ollut pyytää turvallista menoa ja paluuta. Varsinkin pyhiinvaeltajien, noiden turismin edelläkävijöiden, matkaan kuului rukous. Eikä pelkästään reissun alkaessa ja päättyessä, vaan pitkin matkaa.

Pyhiinvaeltaja moottoritiellä

Matkarukoukset eivät kuulu vain muinaisten hurskaiden pyhiinvaeltajien tapakulttuuriin, vaan ne voivat olla yhtälailla tämän päivän ilmiöitä. Ja ovatkin.

Tiekirkot ovat jo vuosia olleet osa suomalaista kesää. Niiden yhteydessä on pidetty esillä rukousta, myös matkarukousta. Moderni pyhiinvaeltaja ei kulje pelkästään idyllisiä polkuja, vaan myös nopeita valtateitä.

Tiekirkkojen verkkosivulla olevassa, kirkkoherra, runoilija Risto Kormilaisen kirjoittamassa rukouksessa sanotaan:

"Herra, kiitos että sinä kuljet / kanssani niin moottoritien kiivaassa sykkeessä / kuin kylätien kuiskailevassa hiljaisuudessa, / niin pimeässä, sateessa, valossa kuin / kuivalla kelillä. / Herra, saata minut kerran perille kotiin / kaikkien polkujen, teiden, mutkien ja mäkien jälkeen."

Matkustamisen liittyvät rukoukset ovat eräänlaisia "meno–paluu-rukouksia". Niissä toivotaan turvallista matkaa sinne ja takaisin.

Tiekirkkojen sivulta löytyvät myös Erkki Lemisen sanat: "Kulkija väsyy, / polku kestää. / Matkaajat vaihtuvat. / Tie pysyy."

Ristinmerkki lentokoneessa

Kotimaa24-verkkosivulla on video, jossa Atlantin aallot lyövät rantaan ja kuviin ilmestyy tekstinä tämän tekstin kirjoittajan tekemä moderni Matkailijan rukous – se löytyy jutun lopusta.

Videosta kertovan jutun yhteydessä oli toive, että lukijat kertoisivat omista matkarukouksistaan.

Eräässä kommentissa kirjoittaja sanoi tekevänsä ristinmerkin lentokoneen noustessa ja laskiessa: "Ja joku ajatuksen repale, että siunaa Sinä tämä matka."

Toinen siteerasi virttä 548, jota joskus on puolileikillisesti pidetty Askel-lehden tunnuslauluna: "Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan."

Kolmas muisteli lapsuutensa virsiä, joissa ollaan matkalla.

Menolauluja elämään

Itse asiassa hengellisessä virsi- ja lauluperinteessä on paljon matkalauluja, sillä pohjimmiltaan kaikki kristityt ovat matkalla oleva joukko. Kirkkokin on pohjimmaiselta olemukseltaan in via, matkalla oleva kirkko.

Alun perin neljän lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvan suuntauksen yhteinen veisukirja oli nimeltään Siionin matkalaulut. Nykyisin enää kaksi, Rauhan Sana ja Uusheräys, käyttävät tuota 321 laulua sisältävää kokoelmaa. Sen tuorein versio on vuodelta 2002.

Kristityn elämää kuvaavia matkalauluja on kaikissa herätysliikkeissä ja kirkkokunnissa. Ne ovat usein luonteeltaan ikään kuin yhdensuuntaisia matkalauluja, "menolauluja". Niissä ei enää pyydetä turvaa paluumatkalle, sillä kristityn elämässä on vain yksi suunta, taivas.

Virren 511 viimeisessä säkeistössä sanotaan Tytti Jäppisen (Issakaisen) sanoin: "Tie valmis on, ja päässä sen / vastaus löytyy ikuinen, / ja kerran ehjä ihminen / ylistää tietä Kristuksen."

Kristillisessä puheenparressa elämä itsessään on matka. Niinpä monet rukoukset ovat tahtomattaan myös matkarukouksia. Jokainen uusi päivä on uusi matka, uusi vaellus kohti iltaa.

Melkein hurskas lomailija

Pysytään vielä hetki tarkemmin rajatussa matkan tekemisessä ja meno–paluu-rukouksissa. Nimittäin matkarukous voi tehdä ihan tavallisesta lomamatkasta aivan erityisen pyhiinvaelluksen, vaikka pienenkin.

Ei tarvitse heittäytyä läpeensä hurskaaksi, riittää että ottaa matkan aikana muutaman kerran vakavasti ajatuksen siunauksen pyytämisestä.

Ennen matkaa voi lausua pienen rukouksen. Matkan aikana voi piipahtaa kirkoissa, istahtaa penkkiin ja osoittaa ajatuksen ylöspäin.

Jos tekee edellä sanotun, tulee kiitosrukouksen paikka matkan jälkeen kuin itsestään.

Lomailun ja rentoutumisen rinnalla voi siis kulkea toisenlainen matkan todellisuus. Kaukana suuressa maailmassa voi tuntea oman pienuutensa. Silloin tekee mieli etsiä turvaa ja löytää oma keidas. Ja ehkä rukoilla.

Matkailijan rukous

Herra, ole minua lähellä, kun olen kaukana.

Anna ruumiini ja sieluni levätä.

Anna aurinkosi paistaan myös pilvisenä päivänä.

Anna meresi aaltojen tuudittaa minut virkistävään uneen.

Herra, ole minua lähellä, kun olen kaukana.

Aamen.

Kuva: Olli Seppälä.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 6/2018.

Lue myös:

Matkarukous tekee turistilomasta pyhiinvaelluksen – katso video ja osallistu

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.