Ikonimaalari Eeva Zitting: ”Ikoni on jakamattoman kirkon perinne”

Kuopiossa sijaitseva ortodoksinen kirkkomuseo Riisa järjestää ekumeenisen ikonitaiteen näyttelyn. Siellä on esillä joensuulaisen ikonimaalarin Eeva Zittingin ekumeenisia ikoneja, joissa vuorottelevat sekä ortodoksisen, katolisen että luterilaisen kirkon pyhät ja tapahtumat. Näyttely avattiin viime viikonloppuna, ja se jatkuu huhtikuun loppuun asti.

Mistä innostus ikonien tekemiseen lähti?

– Ihastuin ikoneihin jo lapsuudessa, kiitos karjalaisen isänäitini. Piirtäminen oli mieluinen harrastus pienestä pitäen sekä myöhemmin öljyvärimaalaus. Ikonit ja temperatekniikka veivät mukanaan, kun 1970-luvun loppupuolella tuli tilaisuus liittyä Liperin kansalaisopiston ikonimaalausryhmään. Opettajana toimi arvostettu kuopiolainen ikonimaalari ja -asiantuntija Petros Sasaki. Opetuksessaan hän korosti ikoniteologisen tiedon ja rukouksen hengen välttämättömyyttä. Hänen ohjauksessaan ikonipiirissä ja viikonloppukursseilla vierähti vuosikymmen, ja hänen viitoittamallaan tiellä olen edelleenkin.

Miten ikonimaalarin urasi on edennyt?

– Luovuin vuonna 1990 ansiotyöstäni ja jättäydyin vapaaksi taiteilijaksi. Luterilaisen taustan omaavana ikonimaalarina eteeni on tullut monenlaisia teologisia kysymyksiä ja haasteita. Tietojani olen kartuttanut opiskelemalla. Myös piispa Arsenin kirjallinen tuotanto on antanut vastauksia kysymyksiini.

– Vuosien varrella omia ikoninäyttelyitä on kertynyt yhdeksän ja olen ollut mukana myös useissa yhteisnäyttelyissä.

Miten päädyit tekemään ekumeenisia ikoneja?

– Viime vuodet olen työskennellyt uskonnonopettaja-tietokirjailija Marianne Kantosen, rovasti-tietokirjailija Veijo Koivulan sekä rovasti-kustantaja Tuomo Korteniemen kanssa. Olemme tehneet ekumeenisen ikonikirjasarjan, johon kuuluu kolme teosta: Ikkuna pyhyyteen, Pyhyyden lähteillä sekä Kaipuu pyhyyteen. Näyttelyn ikoneista valtaosa onkin ekumeeniseen kirjasarjaamme maalaamiani ikoneita.

– Ikoni on pyhä kuva, joka yhdistää kirkkokunnasta tai uskonnollisesta yhteisöstä riippumatta. Se on jakamattoman kirkon perinne. Ortodoksinen kirkko on siirtänyt tätä perinnettä katkeamattomana meidän päiviimme saakka. Ikoneilla on ollut merkittävä asema kristittyjen rukous- ja jumalanpalveluselämässä jo kirkon alkuajoista lähtien. Myös katolinen kirkko kunnioittaa ja käyttää ikoneita muun kuvataiteen ja patsaiden ohella. Monet ikonit ovat löytäneet paikan myös luterilaisista kodeista ja kirkkorakennuksista.

Kuinka kauan ikonin maalaamiseen kuluu aikaa?

– Riippuu ikonin aiheesta, tapahtumaikoneissa jopa viikkoja. Työ aloitetaan aiheeseen perehtymällä ja ikonipohjan työstämisellä. Varsinainen ikonimaalaus aloitetaan aina rukouksella. Kuvan piirtäminen ja siirtäminen ikonipohjaan sekä maalaus eri mineraaliväreillä on oma pitkäjänteisyyttä kasvattava prosessinsa. Maalaaminen toteutetaan oppien sallimissa rajoissa ja ne tuntien.

Kuva: Pentti Potkonen

Edellinen artikkeliKolumni: Onko avioliitto sittenkin sakramentti?
Seuraava artikkeliPuolustusministeri arvosteli ”reservikarkureita” – saiko armeija oman Päivi Räsäsen?

Ei näytettäviä viestejä