Imatralainen kirkkomuusikko Heini Vesterinen alkoi keikkailla pihoilla – takana kymmeniä lauluhetkiä

Kirkkomuusikko Heini Vesterinen

Korona muutti arjen. Tässä sarjassa kirkon työtä tekevät kertovat esteistä ja toivosta epidemia-aikana.

***

Imatran seurakunnan kirkkomuusikko Heini Vesterinen, miten työsi on muuttunut?

– Säännöllisten toimintojen ja konserttien peruuntuessa katselin ensin harmistuneena tyhjenevää kalenteriani. Erilaiset kokoontumisrajoitukset tuntuivat ahdistavilta. Ihmisten kohtaamista tuli ikävä.

– Aloin miettiä uusia ideoita ja toimintatapoja. Kanttorina työskentelevän mieheni ja lastemme kanssa teimme ensin höpsöjä musiikkivideoita FB-sivullemme. Sitten aloimme lähettää kuorolaisille viikoittain tervehdyksen, jossa opetettiin uusi laulu videolta. Erään senioritalon ohjaaja oli nähnyt televisiosta, että Italiassa kokoonnuttiin parvekkeille laulamaan. Hän kysyi, eikö meilläkin voisi olla jotain vastaavaa.

– Saimme idean kehittää puolisoni kanssa Pihamuusikot-toiminnan. Meitä saa kutsua palvelutalojen tai yksityistalojen pihoille laulamaan kymmenen kappaleen listalta omaa toivekappaletta. Olemme tehneet jo kymmeniä keikkoja. Eräällekin mummolle lauloimme pihalla hänen omaistensa kanssa turvavälit pitäen Kultainen nuoruus -laulun.

Miten pihamusiikkiyleisö on suhtautunut teihin?

– Koronan aiheuttama tilanne on ollut monille ahdistava, masentava, jopa pelottava. On ihana saada säilyttää ja vahvistaa yhteyttä seurakuntalaisiin ja jopa luoda uusia kontakteja. Ihmisillä virtaavat usein ilon kyyneleet kun kohtaamme – heitä ei ole unohdettu!

– Meitä saa tilata keikalle, vaikka ei olisi seurakunnan jäsen. Toimintamme on saanut paljon myönteistä palautetta myös kirkkoon kuulumattomilta. Pääkaupunkiseudulla saarroksissa olevat omaiset ovat tilanneet piristystä tänne läheisilleen, kun eivät itse pääse heitä tapaamaan. Idea on alkanut levitä myös muihin seurakuntiin.

Miten kannustatte toisianne työyhteisössä?

– Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Minusta tuntuu, että tämän tilanteen takia positiivinen yhteishenki on työyhteisössämme lisääntynyt ja luovuuskin on puhjennut kukkaan. Eri työaloilla syntyy huikeita ideoita, kannustamme toisiamme niiden toteutuksessa, teemme entistä enemmän yhteistyötä ja kyselemme kuulumisia.

Miten pidät yllä omia voimavarojasi?

– Olen huomannut, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Pihamuusikkona saan tuoda lohtua ja piristystä esimerkiksi karanteenissa oleville. Itseäni auttoi myös kun sain alkulamaannuksen jälkeen positiivisen ajattelun päästä kiinni.

– Pihamusisoinnista on fyysistäkin iloa, kun ulkoilutan samalla koko perhettäni kevätsäässä pitkin ihmisten pihoja. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, ja välillä laulamme keikoilla koko perhe yhdessä.

Mitä olet oppinut korona-aikana?

– Olen oppinut pian 96 vuotta täyttävän Hilkka-mammani opeista, että ne toimivat myös poikkeustilanteessa. Niitä ovat esimerkiksi, että joka pilvellä on (lopulta myös) hopeareunus, eikä pidä jäädä tuleen makaamaan. Kun keksii tarpeeksi monta ideaa, ainakin yksi niistä on toteutuskelpoinen.

Mitä kaipaat eniten ajalta ennen koronaa?

– Että pääsisin taas kohtaamaan ihmisiä ja musisoimaan porukalla ilman turvavälejä. Tämä kevät saa sen aiemman harmaahkon perusarjen näyttämään melkein kullanhohtoiselta.

Kuva: Johannes Vesterinen

Lue myös:

Perheneuvoja Heikki Kruus luuli olevansa yksinäisen työn tekijä, kunnes epidemia pakotti etätöihin

Kirkkoherra Mimosa Mäkinen: Poikkeusoloissakin kantavat perusasiat – unta, liikettä ja rukousta

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.