Itku ja hammasten kiristys – Kaisa Häkkinen tietää, että Agricolan ilmaukset elävät yhä

Artikkeli on julkaistu Kotimaa-lehdessä 12.10.2017.

Hävityksen kauhistus. Viimeinen villitys. Itku ja hammasten kiristys. Se on oikeus ja kohtuus.

Harva tietää, että näiden vanhahtavien sanontojen taustalta löytyy yksi ja sama mies, Mikael Agricola. Näin reformaation merkkivuotena on hyvä perehtyä myös suomen kielen kantaisään. Agricola on tuttu etenkin Turun yliopiston suomen kielen professori emerita Kaisa Häkkiselle. Hän on tutkinut muun muassa suomen kirjakielen syntyä ja kehitystä.

Häkkinen on siis oikea henkilö vastaamaan, miksi nykylukijan kannattaa kiinnostua Agricolasta.

– Agricolasta alkaen tavallinen kansa on oppinut kirjoja lukemalla monia raamatullisia sananlaskuja. Hänen käännöksiään lukemalla löytyy esimerkiksi Raamatusta pois jääneitä, vakiintuneita sanontoja, Häkkinen toteaa.

Agricolan lukeminen on tosin haastavaa, sillä hän käytti paitsi kummallisia sanoja ja outoja lausejakoja myös erilaisia kirjoitusasuja tutuille sanoille. Häkkinen on työskennellyt hankkeissa, joissa Agricolan tekstiä on käännetty nykysuomen kirjoitusasua vastaavaksi.

Häkkinen on esimerkiksi ollut mukana keväällä julkaistussa DigiMarkus-hankkeessa, jossa Markuksen evankeliumi käännettiin nykysuomeksi. Yksi DigiMarkuksen osa on Agricolan kääntämä Uusi testamentti, jonka kirjoitusasun Häkkinen on toimittanut nykyistä oikeinkirjoitusta vastaavaksi.

– DigiMarkuksesta voi ihan konkreettisesti käydä katsomassa, miten kieli on muuttunut.

Kieli ei pysy paikoillaan, vaan elää

Katsotaanpa. Näin lukee Agricolan kääntämässä Markuksen evankeliumin neljännessä luvussa:

”Ja sanoi hän heille: Sytytetäänkö kynttelä sitä varten, että se vakan ala pannaan eli vuoteen ala? Eikö että se pannaan kynttelijalgan pääle? Sillä ettei ole mitään peitetty, kuin ei ilmoiteta, ja ei ole salaista, kuin ei julgisteta. Jolla korvat on kuulemaan, hän kuulkaan.”

Sama kohta kuuluu DigiMarkuksessa näin:

”Jeesus​ jatkoi puhettaan: ’Ei kai ​lamppua​ tuoda huoneeseen siksi, että se pantaisiin ruukun tai sängyn alle piiloon? Lampunjalkaanhan se pannaan! Kaikki kätketty odottaa ilmituloa. Salaisuudet on tarkoitettu paljastettaviksi. Jos teillä on korvat, kuunnelkaa tarkkaan.’”

Agricola teki käännöksensä yhdessä työtovereidensa kanssa, Häkkinen kertoo. Käytännössä Agricola joutui päättämään sanojen kirjoitusasun lisäksi sen, minkä murteiden piiristä sanat ammennetaan, itä- vai länsimurteiden.

Kaikki sanat eivät ole kuitenkaan enää lukijalle tuttuja. Siksi Häkkinen on tehnyt joillekin sanoille erilliset alaviitteet. Esimerkiksi sana ala Agricolan käännöksessä tarkoittaa yksinkertaisesti sanaa alle.

Käännöksiä vertailemalla voi Häkkisen mukaan käytännössä nähdä, ettei kieli pysy paikoillaan vaan elää. Se taas voi avartaa näkökulmaa siihen, että kieli on loppujen lopuksi sopimuksenvarainen järjestelmä ja nuo sopimukset muuttuvat ajan myötä. Siksi tiukinkin oikeakielisyyssääntö voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua vanhaa tietoa.

Uusi testamentti on työryhmäkäännös

Agricolan sanotaan luoneen suomen kirjakielen. Eikö sitä tosiaan ollut kirjoitettuna ennen häntä?

– Joissain virallisissa asiakirjoissa on lauseiden pätkiä. Esimerkiksi kun on kuvattu rajankulkua, niin asiakirjat ovat olleet ruotsiksi ja muutamia sanoja välissä on ollut suomeksi. On muutamia käsikirjoituksia, jotka ovat selvästi vanhempia kuin Agricolan vastaavat teokset. Niitä ei kuitenkaan painatettu, joten niillä ei ole laajempaa merkitystä.

Agricolan myötä suomen kieli alkoi levitä kirjoitettuna myös kansan parissa. Uusi testamentti on kuitenkin työryhmäkäännös. Miten voimme olla varmoja, että ilmaukset ovat Agricolan luomia?

– Eihän voida vannoa, että ne ovat nimenomaan Agricolan kääntämiä. Mutta Agricola oli joka tapauksessa se henkilö, jonka käsistä teokset lähtivät painoon.

Silti on myös suomea, joka on suoraan Agricolan kynästä eikä käännöstä muista kielistä.

– Hänen teoksissaan on hiukan omia tekstejä mukana, kuten esipuherunoja, jotka eivät ole käännettyjä mistään. Niistä voi varmemmin sanoa, että ne ovat Agricolan. Niihinkin hän on pannut mukaan vakiintuneita sananlaskuja, joten nekään eivät ole kauttaaltaan Agricolan alkuperäistekstiä, Häkkinen sanoo.

Artikkeli on julkaistu Kotimaa-lehdessä 12.10.2017.

Kuva: Kirkon viestintä

Lue myös:

Kirkon kulttuuripalkinto Agricolan kieltä tutkineelle Kaisa Häkkiselle