Jeesuksen syntymäjuhlalla on pitkä historia – mutta miksi sitä vietetään juuri joulukuun lopussa?

Seimipolku Sastamalan Pihlavassa 2018

Läntisessä kristikunnassa on yli puolentoista vuosituhannen ajan vietetty Jeesuksen syntymän juhlaa 25. joulukuuta.

Itäinen kristikunta juhlii samaa asiaa enimmäkseen juliaanisen kalenterin mukaan. Sen seuraajassa gregoriaanisessa kalenterissa joulu sattuu vasta tammikuun 7. päivään. Tämä on esimerkiksi Venäjällä ortodoksinen joulupäivä.

Joulu saattaa olla juhlista jaloin, mutta kalendaarijuhlana se on nuorempi kuin esimerkiksi pääsiäinen.

Jeesuksen syntymäjuhlan vieton alkua ei tiedetä. Ilmeisesti sitä on vietetty vasta 200-luvulla Egyptissä ja silloin pikemminkin loppiaisena.

Monien 200- ja 300-lukujen kirkkoisien kanta oli se, että erityisiä pyhimysten syntymäjuhlia ei tarvittu – sen sijaan heidän kärsimyksensä muistopäivillä oli väliä. Jos näin oli, se on epäilemättä viivästyttänyt Jeesuksen syntymän juhlapäivän muodostumista. Kestikin 900-luvulle saakka, ennen kuin joulujuhlan liturgia keskiajalla yleistyi ja vakiintui.

Kirkkovuoden neljä joulupäivää todistavat kuitenkin siitä, että vaatimattomasta alusta kasvoi aikanaan tärkeä kirkollinen juhla.

Tarkka ajankohta hakusessa

Jeesus syntyi evankeliumien mukaan Juudean Betlehemissä. Syntymäpäivää, vuodenaikaa tai edes vuotta ei tiedetä. Ajankohdaksi arvioidaan usein 6–1 eKr. Betlehemin tähdeksi usein esitetyistä taivaallisista 
ilmiöistä samana aikana ei ole ajoituksia auttavaa yksimielisyyttä. Matteuksen evankeliumissa mainittu kuningas Herodes Suuri taas kuoli vuonna 4 eKr.

Luukkaan evankeliumin mainitsemaa väestönlaskua ei voida vahvistaa muiden historiallisten lähteiden avulla. Käskynhaltija Quiriniuksen tiedetään määränneen sellaisen – vuonna 6 jKr.

Entä se vuodenaika? Betlehem sijaitsee 775 metrin korkeudella merenpinnan tasosta. Juudean vuoriston talvet voivat olla viileitä ja sateisia. Jos antiikin ajan ilmasto muistutti nykyistä, on tätä käytetty argumenttina hyötyeläinten joulukuisella kedolla tapahtuvaa yöpaimentamista vastaan.

Ensimmäisinä Jeesuksen syntymän sijoittivat joulukuun 25. päiväksi teologi Hippolytos Roomalainen Danielin kirjan kommentaarissaan noin vuonna 202 sekä kristitty historioitsija Sextus Julius Africanus vuonna 221 julkaisemassaan kalenterissa. Varhaisin tieto Jeesuksen syntymäjuhlan vietosta 25.12. on Roomasta vuodelta 336 tai 354. Mutta miksi 25.12?

Valoa vuoden lyhimpään päivään

On väitetty, että kristityt sijoittivat Vapahtajan syntymäjuhlan joulukuun loppuun siksi, että roomalaiset viettivät kuun keskivaiheilla monipäiväistä riehakasta Saturnalia-juhlaa. Toinen roomalainen juhlakandidaatti olisi ollut Voittamattoman Auringon (Sol Invictus) syntymäpäivä talvipäivänseisauksen tienoilla 25. joulukuuta.

Kyse olisi siis ollut pakanajuhlan kristillistämisestä. Näin saattoi jossain määrin ollakin. Argumenttia horjuttaa se, että tiedot Rooman Sol Invictuksen temppelin vuonna 274 tapahtuneen vihkimisen luomasta jumalan syntymäpäivän suositusta viettämisestä 25.12. ovat vasta 300-luvun puolestavälistä. Kumpi juhla siis oli 25.12. ensin? Ja miksi maailmasta eroamista korostanut vainottu kirkko olisi halunnut omia pakanallisia juhlapäiviä?

On mietittävä myös muita syitä.

Kronologioiden, astronomian ja astrologian ohella kristittyjä on voinut myös viehättää ajatus siitä, että Kristus, maailman valo, olisi syntynyt vuoden lyhimpänä päivänä – hänen jälkeensähän valo vain lisääntyisi. Ja onhan Jeesus vanhurskauden aurinko, jonka paluunkin suuntana on vanhastaan pidetty itää, auringonnousua.

Tähän voi liittyä Johannes Kastajan muistaminen juhannuksena, jonka jälkeen päivät alkavat lyhentyä. Johannes sanoo Johanneksen evankeliumissa Jeesuksesta: "Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi".

Itse lihaksitulemisen hetki – Marian ilmestyspäivä – on vanhastaan ollut 25. maaliskuuta.

Tuhat vuotta kestänyt kehitys

Erilaisia hyviä perusteluja voidaan siis esittää, mutta lopulta Jeesuksen syntymän ja syntymäjuhlan alku peittyvät historian lähteiden vähäisyyden ja puutteellisuuden jännittävään hämärään.

Itse syntymäjuhlan pitkä marssi Pohjolaan kesti liki tuhat vuotta. Täällä se syrjäytti skandinaavien pakanallisen jule-juhlan, jota vietettiin talvipäivänseisauksen tienoilla. Siitä periytyy kuitenkin myös Jeesuksen syntymäjuhlan suomenkielinen nimi – joulu.

Kirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 19.12. Lähteinä on käytetty muun muassa Pentti Lempiäisen kirjaa Pyhät Ajat, Jouko Martikaisen kirjaa Idän tietäjät ja Encyclo
paedia Britannicaa.

Kuva: Jukka Granström. Seimipolku Sastamalan Pihlavassa jouluna 2018.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.