Jussi Halla-aho: Sananvapauden ytimessä on oltava ihmisten suojeleminen instituutioilta

Jyväskylän Kirkkopäivien suurella etukäteiskohulla pohjustettu keskustelutilaisuus Helsingin hiippakunnan piispan Teemu Laajasalon, perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon ja näyttelijä-koomikko-käsikirjoittaja Joonas Nordmanin kesken keräsi Jyväskylän yliopiston juhlasalin täyteen väkeä.

Monet jäivät tilanpuutteen vuoksi salin ulkopuolelle. Kirkkopäivien etukäteen odotetuin tilaisuus striimattiin myös suorana verkon kautta.

Teemu Laajasalo muistutti tilaisuuden aluksi etukäteiskohusta ja monista ehdotuksista ja neuvoista, joita hän oli eri suunnista saanut tätä kohtaamista ajatellen.

– Yksi niistä oli: ei saa normalisoida rasismia eikä saa inhimillistää Jussia. Haluan nyt tässä sanoa, että tänä iltana en halua missään nimessä normalisoida rasismia, se on väärin ja se on syntiä. Mutta papille on minun mielestäni hyvä tehtävä inhimillistää ihmisiä. Jos illan päätteeksi Jussia tai Joonasta on inhimillistetty, niin en pidä sitä pahana asiana, Laajasalo linjasi.

Sitten asiaan, jossa pienin muutoksin pysyttiin koko tunnin mittaisen keskustelun ajan. Mitä sananvapaus merkitsee?

Nordmanin mielestä sananvapaus on komedian tekijän näkökulmasta merkittävä työväline.

– Suomalainen maaperä poliittiselle satiirille on vapautunut. Minusta se kertoo siitä, että jotakin Suomen hyvinvointivaltiossa on oikein. Meidän ei tarvitse, kuin itäisessä naapurissamme ja sen satelliittivaltioissa aikanaan, keksiä ja kuiskutella vitsejä salaa, peläten että se menee jonkun toisen tietoon, Nordlund vertasi.

Jussi Halla-aholle itsestään selvä lyhyt määritelmä sananvapaudesta oikeutena ilmaista mielipiteitä ei ollut riittävä.

– Sitä pitäisi täydentää niin, että ihmisellä on oikeus sanoa haluamiaan asioita riippumatta siitä, tuleeko jollekulle niistä paha mieli.

Halla-aho: Sananvapauden pitäisi suojata yksilöitä instituutioilta eikä päinvastoin

Jussi Halla-aho tarttui myös ajatukseen turvallisesta tilasta.

– Vaatimus siitä, että erilaisten tilojen pitäisi olla turvallisia, sellaisia, joissa ihmiset eivät joudu kohtaamaan asioita, joista heille tulee paha mieli, tai niin sanottu sananvastuun käsite, ne ovat suoraan ristiriidassa sananvapauden mielekkään määritelmän kanssa.

Halla-aho muistutti, että sananvapautta ei ole se, että kaikki ovat vapaita sanomaan asioita, joista kukaan ei pahastu. Hän painotti sitä, että vaikka ennakkosensuuria ei olisikaan, epäselvissä tilanteissa sananvapautta voi rajoittaa myös pelko seurauksista.

– Tällaisellakaan sananvapaudella ei ole merkitystä. Sen pitää nimenomaan olla vapautta sanoa mielipiteensä ilman ennakkosensuuria ja ilman pelkoa seuraamuksista.

Halla-aho tähdensi vielä, että sananvapauden ytimessä pitäisi olla yksilön suojeleminen instituutioilta eikö instituutioiden suojeleminen yksittäisten ihmisten sanomisten aiheuttamalta pahalta mieleltä.

Laajasalo kysyi Halla-aholta vielä turvalliseen tilaan liittyen, onko ihmisten tietynlainen turvakaipuu perusteltua. Emmekö me kuitenkin tarvitse myös turvaa sanoilta? Pilkkaajilta, hyökkääviltä sanoilta? Kenellä on vastuu siitä, että vihaisia sanoja pääsee myös pakoon?

Halla-ahon mielestä asiassa menevät nyt sekaisin kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, onko jokin käyttäytyminen järkevää tai suotavaa.

– Toinen kysymys on, mitä kaikkea voidaan kriminalisoinnilla saavuttaa.

Pitääkö huumorin olla turvallista?

Halla-ahon mielestä yhteiskunnallinen kehitys on ajautumassa umpikujaan, jos sanalliset loukkaukset koetaan yhtä pahoiksi tai pahemmiksi kuin hyökkäykset ihmisen ruumiillista koskemattomuutta vastaan.

Hänen mielestään nyt tuntuu olevan sellainen trendi, että ihmiset murenevat henkisesti ja luhistuvat aika mitättömistä ärsykkeistä.

– Jos pöyristyjien ja kiljukaulojen joukko saa erilaisilla kampanjoilla aina tahtonsa läpi, jos aina antaudutaan ja pyydetään anteeksi, lopulta pöyristyjät joutuvat keksimään entistä mitättömämpiä syitä.

Halla-aho mainitsi vielä, että uhriudesta on tullut tässä yhteiskunnassa tavoiteltua pääomaa.

– Kaikenlaiset ryhmät haluavat nähdä olevansa uhripositiossa ja saada immuniteetin kritiikkiä kohtaan, toisaalta vapauden itse sanoa mitä tahansa. Kaikki ovat mielestään uhreja.

Entä huumori? Pitääkö sen olla turvallista?

Nordmanin mielestä tietyssä mielessä vitsi ei voi olla turvallinen. Se vaatii aina yllätyksen ja kohteen.

– Mutta missä vitsaillaan, kuka sitä tekee, se on laajempi kysymys.

Nordmanin mielestä huumoriin ja sananvapauteen liittyy erilaisia sopimuksia. Perheenjäsenet esimerkiksi voivat vitsailla toisistaan, mutta perheen ulkopuolisten ei pidä mennä sitä samalla tavalla tekemään.

Yhteiskunnan tasolla Nordmanin mielestä on olemassa sopimus siitä, että valtaapitäviä ja hyvässä asemassa olevia saa pilkata ja heistä saa vitsailla korkean statuksen vuoksi – tiettyyn rajaan saakka.

Halla-aho muistutti, että ainakin ennen monet vitsit perustuvat erilaisiin ryhmiin liittyviin stereotypioihin. Hänen mielestään stereotypioilla on tiettyjä yhtymäkohtia todellisuuteen, muuten ne eivät naurattaisi ketään.

– Siinä on totuuden siemen, mutta kaikki ymmärtävät, että se on irvikuva ja tämä tekee siitä hauskan.

Erilaisten ryhmien sulkeminen stereotypisoivalta huumorilta ei Halla-ahon mielestä ole näiden ryhmien omakaan etu. Ihmiset suhtautuvat myönteisesti asioihin, joille voidaan nauraa, mutta he ahdistuvat sellaisista asioista, joiden edessä on oltava kieli keskellä suuta ja sipsuteltava varpaillaan, ettei loukkaisi ketään.

Lutherin Katekismus puhuu panettelua vastaan

Teemu Laajasalo luki keskustelun loppupuolella otteita Martti Lutherin kahdeksannen käskyn selityksestä. Siinä kehotetaan puhumaan kauniisti, puolustamaan ihmisen hyvää mainetta ja kielletään panettelemasta ketään. Vain virkavalta voi viedä ihmiseltä hänen hyvän maineensa.

– Jos tutustutte Lutherin omaan kielenkäyttöön, niin jossakin kohdin voidaan esittää kysymys, onko hän itse täysin johdonmukainen, Laajasalo totesi.

Hän esitti keskustelijoille kysymyksen: voisiko Lutheria tulkiten ajatella, että vaikka meillä olisi sananvapauden pohjalta oikeus puhua rumasti ja pahaa, meillä olisi erityinen velvoite yrittää puhua kauniisti ja hyvää?

Nordmanin mielestä vitsailu ja pilanteko ei tarkoita sitä, että sanottaisiin pahasti.

– Komiikan tekijällä pitää aina olla lämmin sydän mukana, kun hän havainnoi maailmaa ja tekee siitä huumoria. Hyvää huumoria ei synny vihasta eikä siitä, että haluaa lyödä tai lynkata. Se on väärä lähtökohta, Nordman sanoi.

Nordman totesi, että huumorin tekijöiden pitäisi haastaa itseään, jos käsitellään ihmisryhmää, johon ei itse kuulu.

Halla-ahon mielestä ihmisten sanomisen oikeuden puolustaminen ei ole kehotus huonoon käyttäytymiseen.

– Lutherin ohje on varmasti hyvä ideaali sivistyneille ihmisille, kristityille, kenelle tahansa. Luther itse ei varsinaisesti kaikissa kirjoituksissaan noudattanut omia hyviä elämänohjeitaan.

Tätä Halla-aho piti erilaisille oppijärjestelmille ja eettisille ohjeistoille tyypillisenä. Standardeihin pyritään, mutta samalla tunnustetaan se, että ihminen ei niihin yllä.

Keskustelussa pohdittiin vielä erityisesti sosiaalisen median roolia ja siellä tapahtuvaa sanomista ja loukkaantumista.

Maailma muuttuu ja huumori sen mukana

Nordman arvioi, että maailman muuttuessa tietoisuus ja huomioon ottaminen lisääntyvät ja ehkä huumorin tekeminen vaatii ihmisiltä enemmän.

– Se, mikä oli oivaltavaa kymmenen vuotta sitten, ei ehkä ole sitä enää.

Eri mieltä oltiin vielä siitä, voiko jotakin tiettyä kansanryhmää koskevia vitsejä kertoa vain kyseiseen kansanryhmään kuuluva vai kuka tahansa.

Halla-aho totesi Uuno Turhapuron olevan parodia suomalaisesta miehestä. Mutta olisiko mahdollista tehdä vastaavan brutaaliusasteen karikatyyriä johonkin vähemmistöryhmään kuuluvasta?

– Eikö tämä juuri kuvaa sitä ongelmaa, että meillä jää hyvin pieneksi se ihmisjoukko, josta saa tehdä brutaalia karikatyyriä?

Nordman muistutti, että Vesa-Matti Loiri ja muut Uunon tekijät olivat itse suomalaisia valkoisia miehiä. He käsittelivät omaa viiteryhmäänsä. Hän toivoi kaikenlaisista ryhmistä tulevia ihmisiä, jotka avaisivat pelin tekemällä omasta kulttuuristaan vapautunutta, hyvää huumoria.

– Siinä on tietty tyyliero, että kuka tekee ja mistä, Nordman sanoi.

Halla-ahon mielestä puhetapojen on muututtava, kun ajat muuttuvat.

– Mutta emme voi tämän päivän standardeilla arvioida jotakin, mikä on tehty eilisen päivän kriteereillä, Jussi Halla-aho totesi.

Myös Nordmanin mielestä pitää ymmärtää, että me emme enää elä mennessä ajassa. Tähän Halla-aho vastasi, rakennustyyleihin viitaten, että pitäähän menneisyyden kanssa elää, jos ei muuten niin siksi, että voimme oppia siitä.

– Eletään sen kanssa, mutta ei toisteta huonoa menneisyyttä, Joonas Nordman sanoi.

Keskustelun voi katsoa kokonaisuudessaan täältä.

Kirkkopäivien pääjärjestäjä on Kirkkopalvelut, joka on Kotimaata julkaisevan Kotimaa Oy:n suurin omistaja.

Kuvat: Olli Seppälä. Kuvia tilaisuudesta voi selata valkoista nuolta painamalla.

Lue myös:

259 allekirjoittajaa vaatii Kirkkopäiviä peruuttamaan Laajasalon ja Halla-ahon keskustelun

Kirkkopalvelut vastaa Halla-aho-kritiikkiin – kaksi puhujaa jättää Kirkkopäivät väliin protestiksi

Hanna Mithiku arvostelee Teemu Laajasaloa Kirkkopäivien ohjelmasta – "Miksi kirkon pitää tehdä lisää tilaa Jussi Halla-aholle?"

Teemu Laajasalon ja Jussi Halla-ahon keskustelusta ennakkoon kritiikkiryöppy – Piispa: Pidän demonisoimisen ja eristämisen henkeä vaarallisena

Teemu Laajasalo kutsui Jussi Halla-ahon keskustelemaan sopivasta ja sopimattomasta puheesta – mistä oikein on kyse?

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.