Kaisamari Hintikka on nyt Espoon piispa – vihkimysmessua leimasi valo, uusi piispa saarnasi rajoista

Aurinko on Espoon hiippakunnan piispansauvan näkyvin yksityiskohta, arkkipiispa Tapio Luoma sanoi. Aurinko, joka levittää säteitään joka puolelle ja muistuttaa, että piispan on määrä todistaa ylösnousseesta Kristuksesta, maailman valosta.

Auringon lailla loisti myös Kaisamari Hintikka, joka vihittiin Espoon piispan virkaan Espoon tuomiokirkossa sunnuntaina. Uuden piispan olemus säteili ennen kaikkea sen jälkeen, kun hän oli vihkimisen päätteeksi vastaanottanut piispanviran tunnukset: piispanristin, piispansauvan, hiipan ja kaavun.

Juhlamessu oli kokonaisuudessaan luonteeltaan valoisa ja hyvällä tavalla keveä. Iso merkitys tässä oli musiikilla, erityisesti nuorisokuoro Candominolla, lapsikuoro CandoMinillä ja saksofonikvartetilla. Eräs vihkimysmessun kohokohdista koettiin siinä heleydessä, jolla CandoMini lauloi tuoreelle piispalle John Rutterin sävellyksen A Claire Benediction ja siinä lämmössä, jolla Kaisamari Hintikka otti laulun vastaan.

Keveys säilyi messussa myös siksi, että tunnin ja 20 minuutin mittainen tilaisuus oli piispanvihkimykseksi ennätyksellisen lyhyt.

Arkkipiispa Tapio Luoma totesi Kaisamari Hintikalle osoittamassaan puheessa, että yksi piispanviran haasteista on suhteuttaa keskenään se, mikä näkyy lähellä ja mikä näkyy kauempana. Kaikkialla näkyy joka tapauksessa ihminen iloineen ja murheineen, kysymyksineen ja varmuuksineen, ihminen, joka kaipaa edes pientä Jumalan valon pilkahdusta.

– Tämän valon heijastajaksi sinut on jo kasteessa kutsuttu. Tänään saat aivan erityisen valtuutuksen ja rohkaisun tähän tehtävään, kun sinut vihitään Espoon hiippakunnan piispaksi, Luoma sanoi.

Puheen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Piispanvihkimykseen pääsivät tällä kertaa vain kutsuvieraat ja messun toteuttajat. Espoon tuomiokirkkoon mahtuu 550 ihmistä. Muulle seurakunnalle järjestettiin mahdollisuus osallistua messuun skriinin välityksellä läheisessä seurakuntatalossa.

Kaisamari Hintikka saarnasi Matteuksen evankeliumin kohdasta, jossa puhutaan kahdenlaisesta kylvöstä.

Hintikan saarna käsitteli rajoja ja ihmisten tarvetta vetää niitä sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti. Hintikka muistutti, että samanmielisten yhteisö on illuusio, kuvitelma, jota ei ole.

– Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme Jumalan kuvia ja siksi yhtä arvokkaita, hän sanoi.

Saarnan voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Hintikka huomautti, että viholliskuvia aletaan luoda, kun keinot tai tahto yhteisten ongelmien ratkomiseksi ovat vähissä.

– Hyvän ja pahan, oikean ja väärän, synnin ja pelastuksen raja ei kulje meidän välillämme. Se kulkee sisällämme. Meissä jokaisessa asuu hyvä ja paha, itsekkyys ja rakkaus.

Taivasten valtakunta on jo nyt meidän keskellämme, Hintikka totesi.

– Kristus murtuu, jotta meidän rajamme murtuisivat ja yhteys keskellämme tulisi ehjäksi jälleen, uusi piispa sanoi ehtoolliseen viitaten.

Arkkipiispa Tapio Luomaa avustivat vihkimyksessä piispat luterilaisista kirkoista Islannista, Yhdysvalloista, Namibiasta, Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Uutta kollegaansa olivat pukemassa viran tunnuksiin Porvoon piispa Björn Vikström ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo sekä Kaisamari Hintikan entinen esimies, Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge.

Messussa oli mukana myös paljon muita kansainvälisiä vieraita.

Hupaisaa yksityiskohtaa päästiin todistamaan, kun Hintikan hiippa putosi siunaamisen tuoksinassa alttarikaiteelta lattialle. Kun se oli määrä asettaa Hintikan päähän, arkkipiispa katseli hetken kummastuneena ympärilleen, kunnes hiipan äkkäsi poimia Björn Vikström – piispa, joka ei itse halua käyttää hiippaa lainkaan.

Hintikan punaisen kaavun oli suunnitellut Espoossa toimivan Aalto-yliopiston muodin maisterivaiheen opiskelija Emilia Kuurila. Hiippa oli toteutettu yhdessä Stadin ammattiopiston modistiopiskelijoiden kanssa. Asun punainen sävy viittaa Pyhään Henkeen ja Kristuksesta todistamiseen ja sen koristelussa toistuvat Espoon tuomiokirkon katto- ja seinämaalaisten kuviot.

Jatkuvuutta edustavat risti ja korusolki, jotka on siirretty uusiin liturgisiin vaatteisiin Espoon hiippakunnan edellisestä piispan hiipasta ja kaavusta.

Kuvat: Olli Seppälä

Lue myös:

"Olen niin täynnä iloa" – Tällaiset olivat Irja Askolan ja muiden tunnelmat uuden piispan juhlakahveilla

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.