Kansalaistoiminnan osaajien neuvo kirkolle: Onnistunut kokeilu vaatii monta epäonnistunutta ideaa

Tässä ajassa kaikilla on yhteys kaikkiin, ja se muuttaa kaiken. Muodollisia organisaatioita ei tarvita enää organisoimaan asioita.

Näin totesi yhteiskuntatieteilijä, kaupunkiaktivisti Pauliina Seppälä Turun Kirkkopäivillä lauantaina järjestetyssä keskustelussa. Tilaisuudessa pohdittiin, mitä kirkon väki voisi oppia spontaanista aktivismista.

Seppälä on ollut Yhteismaa ry:n kautta aloittamassa kansalaistoimintaa, jossa sosiaalinen media on ollut keskeisessä roolissa. Seppälän mielestä ihmisiä saadaan mukaan asia kerrallaan, tehtävä kerrallaan ja idea kerrallaan.

– Ihmiset hurmaa usein luova yhdessä keksiminen ja ongelmanratkaisu, Seppälä sanoi.

Tampereen hiippakunnan verkosto- ja yhteisötyön asiantuntija Hanne von Weissenberg totesi, että kirkon työntekijältä kulttuurinmuutos edellyttää kykyä ryhtyä valmentajaksi, joka ei tiedä kaikkea valmiiksi. Kaupunkiteologian yliopistonlehtori Henrietta Grönlund huomautti, että huomion siirtäminen organisaatiosta ihmiseen tarkoittaa myös vallan siirtämistä.

– Se voi olla pelottavaa kirkossa, jossa on totuttu kontrolloimaan oppia.

Pauliina Seppälä totesi, että tässä ajassa vaikutusvaltaa on ihmisillä, jotka ovat linkkejä eri piirien välillä. Hänen mukaansa kirkon työntekijät toimivat usein piirien välillä.

Seppälä suitsutti kirkon toimintaa pakolaisten vastaanottamisessa. Hänen mukaansa kirkko toimi, kun muut ihmettelivät, eikä yrittänyt brändätä itseään.

– Kun on tosi vahva pohjafilosofia, on helppo toimia nopeasti.

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että etukäteen ei voi tietää, mikä ideoista onnistuu. Suurin osa epäonnistuu, ja se on kestettävä. Kantavia ideoita tulee vain, kun kokeiluille on aikaa ja tilaa.

Yleisöstä kysyttiin, miten seurakuntien pitäisi sisällyttää uusi asenne tekeillä oleviin toimintasuunnitelmiinsa.

Grönlund ehdotti kirjaamaan suunnitelmaan, että seurakunta haluaa suosia kokeilukulttuuria.

Hanne von Weissenberg meni astetta pidemmälle.

– Todetaan, että mitään, mitä ei ole pakko suunnitella työntekijöiden voimin, ei enää koskaan suunnitella työntekijöiden voimin, hän ehdotti.

Kuva: Meri Toivanen. Kuvassa oikealta: Hanne von Weissenberg, Pauliina Seppälä ja Henrietta Grönlund