Suomen luterilaisella kirkolla on kymmenen piispaa. He ovat kaikki erilaisia persoonia, ja heistä jokaisella on omat intohimonsa ja harrastuksensa.
Entäpä jos joutuisit yhden piispan kanssa autiolle saarelle. Kenet piispoistamme sinä valitsisit matkaseuraksi ja miksi?
Kotimaan toimitus listasi muutamia syitä, joiden takia piispojen kanssa olisi hauskaa viettää aikaa autiosaarella. Kerro kommenttiosiossa, kenen kanssa sinä haluaisit autiolle saarella ja miksi.
1. Björn Vikström olisi mainiota seuraa autiolla saarella, sillä Kumlingessa aikaa viettäneenä hän tietää, miten saarella toimitaan. Vikströmin kanssa olisi myös hyvä mahdollisuus parantaa ruotsinkielentaitoa. Kaikkein suurin anti olisi kuitenkin syvällisillä, teologisilla keskusteluilla.
2. Matti Revon kanssa autiolla saarella riittäisi musiikkia, sillä basistina hän vastaisi tästä puolesta. Revolla on myös huumorintajua, siksi aution saaren ankeista olosuhteista huolimatta välillä myös naurattaisi. Innostavat keskustelut käytäisiin kirkkojen kansainvälisistä kysymyksistä, kirkkoliitoista sekä lähetystyöstä.
3. Kaarlo Kalliala ilmoittaa Turun arkkihiippakunnan sivuilla harrastuksekseen ”katselun”. Kallialan kanssa olisi helppo istua rannassa aavaa merta katsellen. Uskontotodialogissa kunnostautuneen ja älykkönä tunnetun Kallialan kanssa syntyisi kiinnostavia keskusteluja maailmanuskonnoista.
4. Samuel Salmen seurassa autiolla saarella pysyisi kunto yllä. Oulun piispa panisi pystyyn piispansauvakävelyn saaren ympäri, aivan kuten hän on tehnyt kotikaupungissaankin. Kävellessä olisi hyvää aikaa jutustella kirkon ja saamelaisten suhteesta.
5. Tapio Luoman kanssa aika ei tulisi pitkäksi, sillä välttämättömien muiden toimien ohessa ja pelastusta odottaessa olisi varmaan mahdollisuus myös laulella yhdessä. Onhan Espoon piispan vahva baritoni hiippakunnankuulu. Luonnontieteiden ja uskon suhdetta tunteva Luoma osaisi myös analysoida ongelmallista tilannetta eri näkökulmista.
6. Jari Jolkkonen olisi autiolla saarella hyödyllistä seuraa, jos mukana olisi myös ase ja riittävästi ammuksia. Karhunmetsästykseenkin kykenevä piispa hankkisi helposti evästä luonnosta ja näin voitaisiin saada lautaselle myös peuranpyllyä ihanaa. Käristyksen äärellä sitten pohdittaisiin, mitä Luther tekisi tässä tilanteessa.
7. Seppo Häkkinen kirjoitti facebook-sivuillaan kesäkuussa, että meidän pitäisi rukoilla enemmän. Ja että keskiajalla pirstoutuneen läntisen maailman yhteisen identiteetin syntymiseen vaikutti eniten luostariliike. Autiolla saarella olisimme kuin luostarissa. Voisimme rukoilla kirkkomme puolesta, että haltioituisimme Jeesuksesta kuin Magdalan Maria. Silloin meillä ei olisi aikaa riidellä eri kuppikuntien kesken, vaan rientäisimme kylvämään ja korjaamaan kuin apostolit. Kun olisimme rukoilleet käsikirjasta ja vapaasti, pyytäisin piispaa etsimään kantarelleja ja tekemään niistä nuotiopannulla bruschettaa. Hän osaa sen.
8. Kari Mäkisen pohdiskeleva melankolisuus sopisi hyvin autiosaarelle (sitz im Leben). Kun olisin saanut tietää arkkipiispat ajatukset Vähä katekismuksen kaikista kohdista, haluaisin kuulla hänen elämäntarinansa. Jos pelastusalus ei olisi vieläkään saapunut hakemaan meitä, pyytäisin arkkipiispaa lukemaan minulle ääneen mielikirjaansa.
9. Irja Askola järjestää kotonaan nuotiopiirejä, joihin hän kutsuu ihmisiä eri elämänaloilta keskustelemaan yhdessä. Autiosaarella pystyttäisimme siis ensimmäiseksi nuotion ja parantaisimme maailmaa sen äärellä. Uuden vuoden puheessaan piispa kehotti ihmisiä siirtymään valittamisesta välittämiseen, ehkäpä voisimme ideoida tapoja, joilla tämä omassa arkielämässä onnistuisi.
10. Simo Peura säteilisi autiolla saarella tarvittaessa turvallista ja salattua voimaa, olihan hänen Luther-aiheisen väitöskirjansakin nimi ”Mehr als ein Mensch?” (Enemmän kuin ihminen?). Kirkkojen maailmanneuvostossakin toimiva Lapuan piispa olisi myös oikea henkilö käymään ekumeenisia neuvotteluja, jos saarelle rantautuisi yllättäen reaalipreesensistä tai perisynnistä eri mieltä olevia naapurisaarten asukkaita.
Kuva: Noora Wikman-Haavisto