Kiinteistömestari Jouni Heiskaselle tunnustuspalkinto rohkeista teoista Kiihtelysvaaran kirkon tulipalon aikana

Kiinteistömestari Jiouni heiskanen Kiihtelysvaaran palanaeen kirkon rauniolla

Luterilaisen Kulttuurin Säätiö on myöntänyt vuoden 2018 tunnustuspalkinnon Vaara-Karjalan seurakunnan kiinteistömestari Jouni Heiskaselle.

Säätiön hallituksen puheenjohtaja, piispa Jari Jolkkonen luovuttaa tunnustuspalkinnon Jouni Heiskaselle kiitoksena kutsumuksen uskollisesta hoitamisesta ja julkisen arvonannon osoituksena koko kirkonpalvelijoiden ammattikuntaa kohtaan Martinpäivän kirkkojuhlassa perjantaina 9.11. Kuopion tuomiokirkossa.

Kiinteistömestari Jouni Heiskanen toimi palkintoperusteiden mukaan esimerkillisellä ja urhoollisella tavalla 23. syyskuuta aamuyöllä pelastaessaan suurikokoisen ja painavan kirkon alttaritaulun sekä erittäin arvokkaita ehtoolliskalusteita ja osan alttarivaatteista Kiihtelysvaaran kirkon tuhonneen tulipalon alta.

***

Kotimaassa 25.10. julkaistussa Särkyneen sydämen kirkko -otsikoidussa reportaasissa Kiihtelysvaarasta Jouni Heiskasen toimintaa kuvataan seuraavasti:

Kiinteistömestari Jouni Heiskanen nukkui sikeästi vuoteessaan, kun hänen puhelimensa soi kello 4.52.

Sitä ennen Kiihtelysvaaran kirkon palohälytysjärjestelmä oli antanut palokunnalle hälytyksen 4.50.

Heiskasen saama soitto tuli vartiointiliike Tanskaselta. Sieltä kerrottiin, että kirkossa on palohälytys. Heiskanen ehti unensekaisena ajatella, että koskaan aikaisemmin ei ole tullut palohälytystä, vain hälytysjärjestelmän vikailmoitus.

Hän pukeutui ja lähti autolla parin kilometrin päässä olevalle kirkolle. Jo matkan päästä hän näki oranssin kajon ja paloauton siniset vilkut. Liekkejä ei vielä näkynyt.

***

Ennen lähtöä Heiskasen vaimo, Maikki, oli tarjoutunut lähtemään mukaan. He sopivat kuitenkin, että mies lähtee ja soittaa, jos jotain on tapahtunut.

Tultuaan kirkon parkkipaikalle siellä oli paloauto ja kolme palomiestä, joista yksi jo suihkutti vettä liekkeihin. Ne saivat lisää voimaa kiivetessään tervattua paanukattoa pitkin.

Heiskanen sanoi palomiehelle, että menee käymään kirkossa sakastin ovesta, sillä liekit eivät vielä olleet siellä. Hän haki sakastin lukitusta kaapista ehtoollisastialaatikot. Heiskasen oli tarkoitus herätä seitsemältä ja tulla hyvissä ajoin ennen jumalanpalveluksen alkua laittamaan pikarit paikoilleen.

Ehtoollisastiaston hän kantoi kuusen alle suojaan. Seuraavaksi hän meni kirkkosaliin, irrotti alttaritaulun ja kantoi sen kirkon kiviaitaa vasten.

Kolmannella käynnillään Heiskanen toi kirkosta ulos liturgisia vaatteita, joukossa vanha arvokas kilpikasukka. Ne hän vei kuusen alle.

Kello 5.06 hän soitti vaimolleen Maikille. He sopivat, että Jouni soittaa seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikölle Jussi Nevalaiselle ja Maikki kirkkoherra Anne Angervolle. Maikki soitti lisäksi seurakuntapastori Jukka Erkkilälle ja diakoni Reima Hassiselle. Sitten hän puki päälleen huomioliivin ja lähti polkupyörällä kohti kirkkoa.

Jouni Heiskanen oli tällä välin nostanut pelastamiaan tavaroita autoonsa, mutta kookas alttaritaulu ei sinne mahtunut. Se piti saada pois yltyvän kuumuuden ja sammutusveden alta.

Heiskanen kantoi painavan taulun kolmensadan metrin päähän seurakuntatalolle. Irrottamisen seurauksena taulun kehys on ylhäältä hieman halki. Jeesuksen polven kohdalle on tullut painauma, sillä Heiskanen kantoi taulua samalla tavalla kuin kipsilevyjä kannetaan eli sivuttain kantajan päähän nojaten. Maalauksen kangas on myös hieman auennut saumastaan painaumakohdassa.

***

Miten Jouni Heiskanen jaksoi yksin kantaa painavan alttaritaulun? Tätä on laajasti ihmetelty. Hän itse on sanonut, että apuna taisi olla pari enkeliä.

Tätä enkelipuhetta on sosiaalisessa mediassa naureskeltu ja epäilty, ettei alttaritaulu nyt niin painava voi olla.

Kyllä se voi. Sopii ajaa Joensuuhun Vaara-Karjalan seurakuntaan ja pyytää saada nostaa taulua. Se nojaa Kiihtelysvaaran seurakuntatalon salin seinään. Ei alttaritaulu ihan hevillä ilmaan nouse.

Jouni Heiskasen toimintaa pidetään sankarillisena, ja syystä. Hänestä on tullut suorastaan julkkis, joka saa kertoa tarinansa kerta toisensa jälkeen.

– Ei se minua haittaa, päinvastoin. En koe epämiellyttävänä kerrata tulipaloyön tapahtumia, se on minun tapani työstää asiaa, Heiskanen sanoo.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Toimikunta alkaa suunnitella Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamista

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

4 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kyllähän Kristusta ristillä kuvaavan alttaritaulun pelastaminen turvaan on tunnustuspalkinnon arvoinen teko.

    Kun huomenna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun ensimmäinen maailmansota Euroopan osalta päättyi 11.11.1918 solmittuun aselepoon, olen miettinyt mitä yhteistä Saksalla ja Suomella oli 1. ja 2.maailmansotien rauhansopimuksissaan.

    28.6.1919 allekirjoitetussa Versailles’n rauhansopimuksessa Saksa julistettiin yksin syylliseksi sotaani. Toinen maailmansota päättyi Suomen osalta Moskovan välirauhaan 19.9.1944, joka vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksessa 10.2.1947. Sopimuksessa Suomi(kin) julistettiin ”sotasyyllisyysartiklojen” avulla yksin syylliseksi sotaan. Suomelta vaaditut sotakorvaukset olivat vaan suhteessa väkilukuun suuremmat kuin Saksalta vaaditut.

    Suomen suurin voitto ja pelastus oli tästä näkökulmasta se, että sodan tappiot, menetykset ja vuosikymmeniä jatkuneet syvästi haavoittaneet syyllistämiset eivät hyökkääjävaltion totalitarismin tavoin tuhonneet ainakaan meiltä kaikilta uskoa siihen, että ajanlaskumme alussa Suomenkin ” korpien yllä hohti nyt tähti suurempi muita. Ja me kaikki käännyimme sitä kohti, ja meidät kaikki se kotiin johti, se tähti suurempi muita.” (ref./Yrjö Jylhä: Pyhä yö)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Lappalainen sanoo:

      9.-10.11.2018 voisi myös muistella Kristallnachtia, josta on näinä päivinä kulunut tasan 80 vuotta. Jostain kumman syystä juutalaisten vainoaminen jatkuu edelleen Euroopassa. Oppiiko ihminen mitään historiasta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Jouni Heiskanen on todella palkintonsa ansainnut!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Liisa Laurila sanoo:

    Onnea palkinnon saajalle ja kiitos arvokkaan omaisuuden pelastamisesta! Seurakunnan työntekijä, joka rakastaa ja kunnioittaa kotikirkkoaan, on aarre. Arjessa ei aina huomata, miten tärkeitä näiden miesten ja naisten teot ovat.

    Ilmoita asiaton kommentti