Kirja-arvio: Charles Darwin painiskeli Jumalan kanssa koko ikänsä

Charles Darwin, 1868

Viktoriaanisen Britannian pitkää 1800-lukua hallitsi voittoisan, teollistuneen ja monella tavalla kehittyvän anglosaksisen ihmisen käsitys itsestään eräänlaisena luomakunnan kruununa. Imperiumin poliittisen vallan tukena oli Englannin kirkko, joka tuki osaltaan laajojen ihmisjoukkojen jakamaa maailmankuvaa.

Sen osana oli ajatus Jumalasta kaiken, myös jokaisen kasvi- ja eläinlajin luojana.

Tätä harmonista maailmankuvaa järkytti Charles Darwinin (1809–1882) vuonna 1859 julkaistu teos Lajien synty. Kirjan viesti oli, että erilaiset lajit ovat suunnattomien ajanjaksojen kuluessa kehittyneet luonnonvalinnan tuloksena – niitä ei ole luotu samalla hetkellä aikojen alussa. Kirja ei kiistänyt Jumalan olemassaoloa tai luomista, mutta väite luonnonvalinnasta ja uusien lajien kehittymisestä aiheutti yhteiskunnallisen ja kirkollisen myrskyn.

***

Lajien synnyn julkaisemista edelsi yli kahden vuosikymmenen tutkimustyö, opiskelu ja pohdiskelu. Mikä oli kirjoittajan, vuonna 1809 syntyneen luonnontieteilijän Charles Darwinin asema tässä myllytyksessä ja mitä tutkija itse ajatteli Jumalasta, luomisesta ja uskonnosta? Yhden vastauksen antaa englantilaisen Nick Spencerin kirja Darwin ja Jumala, joka ilmestyi suomeksi viime syksynä. Englanninkielinen alkuperäisteos ilmestyi vuonna 2009.

Darwinia ja hänen hahmottelemaansa evoluutioteoriaa käytetään nykyisin usein Jumala- tai luomisuskon antiteesinä. Sen ajatellaan olevan syynä myös siihen, että Charles Darwin vanhemmiten ajautui pois kristinuskosta ja päätyi agnostikoksi. Uusi kirja kertoo, että hänen tieteellinen työnsä kyllä horjutti nuoruuden särötöntä uskoa ja ajoi hänet elämänmittaiseen luomisuskon kriittiseen pohdiskeluun. Mutta luonnonvalinta ei Darwinin uskoa vienyt.

Sen vei ikivanha kärsimyksen ongelma. Kirja kertoo, miten Darwin menetti rakkaan tyttärensä ennenaikaisesti, dramaattisen ja täynnä kärsimystä olleen sairauden päätteeksi vuonna 1851. Lapsen julma kuolema romahdutti järkyttyneen isän uskon hyvään ja rakastavaan Jumalaan. Darwinin hurskaan vaimon Emman usko kesti koettelemuksen.

Elämänsä loppuvuosina Darwin eli tasaista vanhenevan tiede- ja herrasmiehen elämää. Uskonsa menettämisestä huolimatta hän tuki omaa paikallista anglikaanista seurakuntaansa ja sen toimintaa taloudellisesti.

***

Uusi kirja keskittyy Darwinin uskonnolliseen kehitykseen mutta tiivistää myös hänen elämäkertansa. Darwin sai elää Napoleonin sotien melskeiden ajoista Britannian imperiumin mahtavimman suuruuden vuosiin.

Nuorena miehenä, ennen Beagle-aluksen monivuotista kartoitus- ja tutkimusretkeä Etelä-Amerikan rannikoille aina Galápagossaarille saakka vuosina 1831–1836, Darwin oli opiskellut lääketiedettä Edinburghissa ja muun muassa teologiaa Cambridgessa aikoen valmistua Englannin kirkon papiksi. Luonnontieteen harrastus vei kuitenkin voiton, maailman ja tieteen onneksi ja eduksi.

Darwin siis menetti uskonsa, muttei hylännyt kirkkoa instituutiona. Kirja analysoi mielenkiintoisesti sitä, minkälaisen viktoriaanisen ajan uskon Darwin oikeastaan menetti. Spencerin mukaan kyseessä oli "sisäsiisti, järkevä ja oikeaoppinen kristinuskon versio. Se koostui joukosta hyväksyttäviä väitteitä, perusteltuja oletuksia ja vakuuttavasti esitettyjä argumentteja."

Sen sijaan omakohtainen sitoutuminen Kristuksen persoonaan ja työhön tai kokemusperäinen kohtaaminen Pyhän Hengen kanssa eivät asiaan kuuluneet. "Kristus oli pikemminkin todistamista vaativa teoria kuin seuraajansa elämän muuttava persoona, Jumala johdonmukaisen argumentoinnin johtopäätös eikä olemassaolon perusta." Tällaisesta uskosta ei ole apua elämän vastoinkäymisissä.

***

Kirjan suomennoksen esipuheessa Stefan Djupsjöbacka toteaa, että esimerkiksi Jumala-käsityksiä tai luomiskertomusta ei Darwinin elinaikana kyetty tulkitsemaan niin syvällisesti kuin nykyisin. Tämä voi auttaa ymmärtämään, miksi hän vanhemmiten pitkälti hylkäsi kirkon opit.

Darwin ja Jumala ei yritä tehdä agnostikko-Darwinista uskovaista. Suppean kirjan sisältö on mielenkiintoinen, asiallinen ja epäilemättä myös pöytää puhdistava. Pienellä tavallaan se voi palvella jokaista, joka haluaa pohtia tieteen ja uskon suhteen historiaa viimeisten kahdensadan vuoden aikana.

Nick Spencer: Darwin ja Jumala. Suomentanut Kari Kuula. Tomas von Martens 2018. 197 sivua.

Kuva: Julia Margaret Cameron

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.