Kirja-arvio: Esoteerisuus ei kadonnut minnekään – se on osa nykyaikaa, okkultuurin aikaa

Monitulkintainen symboli Pekka Ervastin (1875–1937) haudalla Helsingin Hietaniemessä. Ervast oli keskeinen hahmo suomalaisessa esoteerisuudessa. Hän oli teosofi, joka kehitti ruusuristiläisyyttä.

Kirkollisessa teologiassa esoteerisuus ja okkultismi ovat torjuttavia, jopa halveksittavia ja unohdettuja aatevirtauksia. Paitsi että niin ei pitäisi olla. Kumpikin aate näkyy monikerroksisena ympärillämme.

Populaarikulttuurissa varsinkin elokuvat, pelimaailma, musiikki ja myös kirjallisuus ovat täynnä tarinoita, joissa on joko suoria tai epäsuoria viittauksia esoteerisuudeksi tai okkultismiksi tulkittaviin ajatuksiin.

Tutkija Christopher Patridge on luonut käsitteen okkultuuri, jolla hän viittaa länsimaissa käynnissä olevan prosessiin, joka ei suinkaan hävitä uskonnollisuutta vaan muuttaa sen vaihtoehtoisen henkisyyden ja lumoutumisen kulttuuriksi. Okkultuuri-käsite nostaa marginaalissa olleet ajatusvirtaukset osaksi valtakulttuuria.

***

Tiina Mahlamäen ja Nina Kokkisen toimittamassa kirjassa Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa asiantuntijat tarkastelevat lähemmin sellaisia uskonnollis-filosofisia elämänkatsomuksellisia liikkeitä kuin spiritualismi, teosofia, ruusuristiläisyys, antroposofia ja vapaamuurarius. Oman käsittelynsä saavat myös esoteerisuus ja politiikka sekä esoteerisuus ja taiteet, kuten myös populaarikulttuuri.

Esoteerisuuden taustalla on kreikan sana esoteriko, joka tarkoittaa jonkin sisällä olevaa. Esoteerisuudella tarkoitetaan jollain tavalla salattua tietoa, joka on tarkoitettu valituille – vastakohtana eksoteerisuus eli tieto, joka on avoin kaikille.

Okkultismi puolestaan viittaa puhekielessä taikuuteen, mutta myös sen kantasana liittyy salattuun.

Nykyinen akateeminen kiinnostus esoteerisuuteen omana kokonaisuutena syntyi 1990-luvulla. 2000-luvulla se on herättänyt yhä enemmän mielenkiintoa suuren yleisönkin keskuudessa.

Esimerkiksi viime vuonna Nina Kokkisen uskontotieteen väitöskirja kohahdutti. Kokkinen tarkasteli Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931), Pekka Halosen (1865–1933) ja Hugo Simbergin (1873–1917) taiteen liittymistä 1900-luvun vaihteessa kukoistaneeseen esoteeriseen henkisyyteen, joka yleensä on lakaistu pois kyseisistä taiteilijoista puhuttaessa.

***

Länsimainen esoteerisuus eli 1800–1900-lukujen taitteessa vahvana varsinkin kulttuuripiireissä, joissa kiinnostuttiin muun muassa spiritualismista ja teosofiasta. Esoteerisuudella oli toki taustaa erityisesti 1600–1700 luvuilla ja runsaasti yhtymäkohtia kristinuskoon.

Suomalaisen esoteerisuuden juuria esitellessään Tomas Mansikka ja Tiina Mahlamäki nostavat esille erityisesti niin sanotut Pohjanmaan mystikot 1700-luvulta, kuten Jakob ja Erik Eerikinpojan sekä Jaakko Wallenbergin. Heistä kirjailija Antti Tuuri on kirjoittanut useamman romaanin.

Pohjanmaan mystikoihin teki suuren vaikutuksen Jakob Böhmen (1575–1624) ajattelu ja kirjoitukset. Böhmen kirjoituksilla oli tiettävästi suuri vaikutus vielä myöhemmin myös J. V. Snellmanin vanhempiin.

Ruotsalaisen Emanuel Swedenborgin (1688–1772) opetusten leviämiseen liittyivät suomalaiset Nordenskjöldin veljekset, joista August oli toimittamassa Swedenborgin kirjoituksia ja teologiaa suuren yleisön saataville. Antti Tuurin kahdessa Alkemistit-romaanissa päähenkilönä on August Nordenskjöld.

***

Jos modernia esoteerisuutta tarkastelee tiukasti vain sitä edustavien järjestöjen ja niiden jäsenmäärien kautta, kyse on varsin marginaalisesta aatevirtauksesta. Mutta kun mukaan otetaan laajempi näkökulma länsimaisesta yksilökeskeisestä uushenkisyydestä kaikkine ilmiöineen, kyse onkin huomattavasti suuremmasta asiasta.

Mahlamäen ja Kokkisen toimittama kirja avaa silmiä havaitsemaan miltei unohdetuiksi luultujen uskonnollis-filosofisten liikkeiden vaikutusta. Luonnontiede ja kirkollinen dogmaattisuus ovat suhtautuneet esoteerisuuteen ja okkultismiin kielteisesti tai vähättelevästi.

Tutkijoiden kiinnostus esoteerisuuteen on vähintäänkin tervetullutta. Ja silmiä avaavaa.

Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Vastapaino 2020. 323 s.

Kuva: Olli Seppälä. Monitulkintainen symboli Pekka Ervastin (1875–1937) haudalla Helsingin Hietaniemessä. Ervast oli keskeinen hahmo suomalaisessa esoteerisuudessa. Hän oli teosofi, joka kehitti ruusuristiläisyyttä.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.