Kirja-arvio: Minna Canth rakasti Jumalaa ja arvosteli kirkkoa – "Ihan veisivät polttoroviolle, jos voisivat"

Toimittaja, kriitikko Suvi Ahola on tehnyt hienon kulttuuriteon nostamalla Minna Canthin äänen kuuluviin kirjallaan Mitä Minna Canth todella sanoi?

Toimittaja, kriitikko Suvi Ahola on tehnyt hienon kulttuuriteon nostamalla Minna Canthin äänen kuuluviin kirjallaan Mitä Minna Canth todella sanoi? Kirja koostuu Aholan teemoittain järjestämistä otteista Canthin lehtiartikkeleista, kirjeistä ja näytelmistä, joita edeltää toimittajan johdanto. Vuonna 1897 kuolleen kirjailijan ääni kaikuu terävänä ja vaikuttavana. Ja hämmästyttävän ajankohtaisena!

Minna Canth muistetaan naisten oikeuksien ja koulutuksen esitaistelijana – ja sitä hän onkin – mutta hän ajoi myös laajempaa yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Näytelmissään hän toi näkyviin köyhien surkeaa tilaa ja säätyläisten kovasydämisyyttä. ”Hänelle inhimillinen hätä ja sen syyt olivat realistisen kirjailijantyön ydintä”, Ahola summaa.

Naisten tasa-arvoa vaativa oli "jumalaton ja siveetön"

Omana aikanaan Minna Canthia pidettiin mielipiteittensä vuoksi jumalattomana ja siveettömänä. Se, että hän vaati tasa-arvoisempaa asemaa naisille ja köyhille soti monien mielestä "luonnollista järjestystä" vastaan. Erityisesti Kuopion piispa Gustaf Johansson oli Canthin ankara kiistakumppani.

"Piispa Johansson tosin paimenkirjeessään vakuuttamistaan vakuuttaa, että tämä kaikki on Jumalan pyhä maailmanjärjestys. Minä puolestani uskon, että herra piispa siitä aivan turhaan Jumalaa syyttää. – – se muka on 'Jumalan maailman järjestelmä', joka määrää pienen osan ihmiskunnasta ylellisyydessä elämään ja suurimman osan kurjuutta kärsimään.", Canth kirjoitti 1885.

Ahola tuo esiin laajemman yhteyden, jossa Canthin suhdetta kristinuskoon tulee arvioida. 1800-luvun lopun uudet aatteet vaikuttivat Canthiin.

"Minä rakastan Jumalaa, minä kidutan itseäni ollakseni hänelle ja hyvälle moraalille uskollinen, – ja minua viehättää tuo rohkeus ja uljuus, jolla ihminen luottaa vaan omaan voimaansa, tunnustamatta mitään valtaa itsensä ulkopuolella, jonka edessä hänen tulisi alistua", Canth kirjoitti ystävälleen.

"Jumalaiset on kahta kauheammat"

Canth otti voimakkaasti kantaa näytelmillään. Koettiin, että hän pilkkasi kristinuskoa arvostellessaan pappeja tekopyhyydestä. "Ihan veisivät polttoroviolle tai laittaisivat Siperiaan, jos vaan voisivat."

Tosipohjaa näytelmiin Canth sai vierailuillaan köyhien luo ja vaivaistaloon. Näytelmä Köyhää kansaa kuvaa perhettä, joka joutuu kurjuuteen isän jäätyä työttömäksi. Mari-äiti sortuu ahdingossa henkisesti. Näytelmän eriarvoisuutta alleviivaava sanoma oli liikaa yleisölle, jonka mielestä köyhät olivat laiskoja ja itse syypäitä kohtaloonsa. Canth tuomittiin laajasti.

"Jumalaiset on kahta kauheammat. Minä olen 'tahtonut kieltää rukouksen voiman, olen antanut Marin pahojen henkien valtaan juuri kohta sen jälkeen, kun hän kääntyy Jumalaan' jne. Sanalla sanoen pauhina on suuri."

Aholan sujuva kirja innostaa tarttumaan Canthin teksteihin. Terävyydessään ja tarkkanäköisyydessään ne eivät jätä kylmäksi nykylukijaa.

Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi? WSOY 2019. 270 s.

***

Suvi Ahola: Minna Canthia ei hyväksytty ajatuksineen kirkkoon, ja ennen kuolemaansa hän kiinnostui idän uskonnoista

Suvi Aholalle ei ollut yllätys, että Minna Canthilla oli aikansa lapsena vankka kristillinen maailmankatsomus ja vakaumus. Maailmankuva alkoi kuitenkin repeillä keski-ikään tultaessa, mikä oli osa yleistä katsomuksellista liikehdintää kaikkialla Euroopassa.

– Repeilemiseen vaikuttivat myös hänen omat kokemuksensa. Kun Canth jäi seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi ja muutti Kuopioon, hän ei saanut Jyväskylän jumalisilta ystäviltään tukea elämänvalinnoilleen, kauppiaaksi ja kirjailijaksi ryhtymiselle. Se koski häneen, Ahola kertoo.

– Kun Canth sitten näytelmissään käsitteli yhteiskunnallisia ongelmia, hän sai paljon kritiikkiä kirkolta. Vaikka hän oli harras kristitty kuolemaansa saakka, hän joutui huomaamaan, että hänen kristillisyytensä ei ollut virallisen kirkon kristillisyyttä ja ettei häntä hyväksytty ajatuksineen kirkkoon. Kirkko oli hänestä sortomekanismi, joka ei ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

– Jännittävä asia oli, että Canth kiinnostui ennen kuolemaansa idän uskonnoista ja spiritismistä. Ehkä selitys on, että uudet aatteet ja tekniset keksinnöt mullistivat ihmisten käsityksiä niin, että ajatus kahdesta rinnakkaisesta todellisuudesta tuntui mahdolliselta, Ahola sanoo.

Suvi Aholan kuva: Laura Arvela / WSOY

Lue myös arkistojutut:

Ensimmäistä kertaa jaettu Minna Canth -palkinto piispa Irja Askolalle

Piispa Jolkkonen korjailee kirkon välejä Minna Canthiin

Minna Canth oli harras epäilijä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.