Kirja-arvio: P***apuheesta on pystyttävä puhumaan nimeltä mainiten, sillä ilmiö on ja pysyy

Rakennustyömaahuumoria

Brittiläisen Tom Phillipsin kirjalla on mainio ja mahtipontinen nimi, Totuus (suomentanut Ilkka Rekiaro, Tammi). Kun sitä esittelee, joutuu käyttämään alatyylistä ilmaisua paskapuhe. Se ei viittaa kirjan sisältöön vaan suoraan sen aiheeseen ja alaotsikkoon Paskapuheen lyhyt historia.

Paskapuhe (englanniksi bullshit) on noussut ilmiönä vakavan pohdinnan aiheeksi, sillä sosiaalinen media jos mikä on väärien tietojen ja huhujen puppugeneraattori. Phillips, ammatiltaan faktantarkastaja, viittaa muun muassa presidentti Donald Trumpiin, joka antaa kasvot poliittiselle hevonkukulle ja "vaihtoehtoiselle totuudelle".

Jo vuonna 1986 filosofi Harry G. Frankfurt kirjoitti klassikoksi tulleen, hieman ironisen tutkielman paskapuheesta. Pieni kirja on myös suomennettu 2006 nimellä Paskapuheesta. Frankfurtin keskeinen oivallus oli, että valehtelu on mahdotonta, ellei tiedä totuutta. Sen sijaan paskapuhe ei edellytä tietoa tai ymmärrystä totuudesta. Se saattaa sisältää palasia totuudesta, mikä lisää sen uskottavuutta osassa yleisöä.

***

Phillips ei kirjassaan filosofoi vaan tarinoi historiasta ottamillaan esimerkeillä. Hänen väitteensä on, että totuudesta piittaamaton hevonkukku kuuluu inhimilliseen toimintaan. Aina on ollut ihmisiä, jotka huijaavat, hämäävät ja edistävät epärehellisin keinoin omia asioitaan. On eri asia, puhuvatko he pienessä piirissä vain laajemmin, jopa koko kansakunnalle.

Phillips väittää, että valeuutiset (fake news) ovat kuuluneet lehdistöön sen alusta lähtien – ainakin silloin, kun tavoiteltiin suuria lukija- ja ostajajoukkoja. Esimerkkinä hän mainitsee 1820-luvulla julkaistun kirjoitussarjan Kuun asukkaiden löytymisestä.

Kuun ihmeellinen elämä ei jäänyt vain yhden lehden erikoisuudeksi, vaan kun toiset lehdet ryhtyivät lainamaan sitä, ilmiö sai siivet alleen. Phillips puhuu "hevonkukun palautesilmukasta" eli siitä, että joku päästää suustaan tai kynästään hämmentävän "tiedon", toiset lainaavat sitä, ja koska asia tulee vastaan eri lähteistä, sen täytyy olla totta.

Phillipsin kirjan ihmeellisiin tarinoihin kuuluu myös tapaus Gregor MacGregor. Hän onnistui 1800-luvun alkupuolella huiputtamaan ihmisiä uskomaan valtioon, jota ei ollut olemassa. MacGregor sai ihmiset matkustamaan Väli-Amerikassa sijaitsevaan Paysin territorioon.

Puhumalla sopivan uskottavasti potaskaa osa ihmisistä saadaan uskomaan melkein mitä vain. Tämän myös jokainen sotapropagandan levittäjä tietää varsin hyvin.

***

Phillips lohduttaa lukijaa, joka kokee elävänsä mediahälyn keskellä puolitotuuksien ja puolivalheiden maailmassa: niin on ollut ennenkin. Faktat ja valeuutiset, perustellut ja perustelemattomat näkemykset, ovat olleet ihmiskunnan osana kautta historian.

Lopuksi pieni kritiikin sana: Phillips kirjoittaa paikoin hieman liian perusteellisesti ja koukeroisesti sinänsä kiinnostavista, osin historian unhoon jääneistä tapauksista.

Viime aikoina on ilmestynyt muitakin kirjoja, joissa puhutaan historiasta ja ihmisen toiminnasta myös alatyylisin ilmaisuin, kuten mulkkerot ja kusipäät.

Siihen on tultu, että asioita on kutsuttava niiden oikeilla nimillä.

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.