Kirkko haluaa kiinnittää yhä enemmän huomiota muistisairaisiin – uusi kirja työntekijöiden tueksi

Virsikirjat, reformaatio

Myös muistisairaudesta kärsivillä ihmisillä on oikeus hengelliseen elämään, vaikka heidän kykynsä kommunikoida ja toimia olisi alentunutkin merkittävästi, kertoo Kirkon viestintä tiedotteessaan.

Tiedotteen mukaan muistisairaalle ihmiselle on tärkeää tuoda muistoja lapsuudenuskostaan, sillä tämä avaa muistisairaan tunnemaailmaa ja lisää muistisairaan turvallisuudentunnetta.

Muistisairaiden kanssa työskenteleville on julkaistu uusi opaskirja, jossa kerrotaan tarkemmin muistisairauksista ja siitä, kuinka muistisairasta voidaan tukea hengellisessä elämässään. Vanhustyön asiantuntija Irene Nummela kertoo Kotimaa24:lle, että uuden kirjan avulla voidaan suunnata huomio seurakuntiin ja myös muihin ihmisiin.

– Aihe on nostettu esille jo aiemmin vuonna 2012 julkaistun Muistisairaiden messu -julkaisun myötä, mutta emme halua että teemaa unohdetaan. Seurakunnan työntekijöillä ei ole liikaa valmiuksia muistisairaiden parissa. He tarvitsevat tukea työssään, Nummela kertoo.

– Uuden kirjan avulla voidaan rohkaista myös muita kuin kirkon työntekijöitä, esimerkiksi hoitajia, jotka voivat lukea psalmin, lausua tai laulaa muistisairaalle ihmiselle.

"Vaikka ihminen ei olisi musiikillisesti suuntautunut, niin laulamisella on suuri merkitys"

Vanhustyön pappi Markku Palosaari Oulusta kertoo tiedotteessa, että muistisairaan ihmisen kohtaamisessa myönteisyys on tärkeää.

– Kättele, hymyile ja kerro hänelle nimesi, mutta älä painosta muistisairasta kertomaan nimeänsä, jos hän ei halua kertoa omaansa, Palosaari muistuttaa.

Palosaari korostaa tunnelman merkitystä sanojen sijaan muistisairaan kohtaamisessa. Esimerkiksi pitkät saarnat eivät ole muistisairaalle merkityksellisiä, mutta musiikki voi helpottaa vuorovaikutusta.

– Muistisairaan ihmisen kanssa voi vaikka hyräillä ja laulaa lapsuuden tuttuja lauluja ja virsiä. Vaikka ihminen ei olisi musiikillisesti suuntautunut, niin laulamisella on suuri merkitys, Palosaari sanoo.

Hän korostaa myös tuoksujen, makujen ja kosketuksen merkitystä jumalanpalveluksissa ehtoollisen ja siunaamisen yhteydessä.

– Kirkko haluaa olla paremmin siinä maailmassa, jossa muistisairas ja häneen perheensä elää, Palosaari sanoo.

Suomessa on arviolta 193 000 muistisairasta sekä vähintään 93 000 keskivaikeassa muistisairauden vaiheessa olevaa. Vuosittain 14 500 ihmistä sairastuu muistisairauteen. Luvut ovat Muistiliiton arvioita.

Kuva: Johannes Ijäs

3 kommenttia

  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Muistisairaan kohtelussa on tärkeätä, että hänet kohdataan aikuisena, sinä omana itsenään, joka hän on ollut.

    Mieheni käy mielellään kirkossa kanssani. Siitä ei jää mitään muistoja, mutta tärkeintä aina onkin juuri se HETKI, joka on käsillä: Urkujen pauhu, tutun kanttorin ja pastorin halaus, kun saa korjata kirkkokahveilla koko pöydän kahvikupit.

    En oikein jaksa uskoa muistisairaiden yhteiseen messuun ja erotteluun muista seurakuntalaisista. Yhteiset virsilauluillat olisivat varmasti mukavia, siis kaikkien yhteiset.

    Muistisairaita asuu paljon yksinään, muutaman minuutin kestävän yhden tai useamman käynnin tekevän kotisairaanhoidon varassa. Diakonit voisivat tehdä kotikäyntejä ja jutella ja laulaa. Omaishoitajille seurakunnat ovat järjestäneet retkiä ja saunailtoja, mutta niihin on hoitajan vaikea päästä yksinään. Eli ne illat voisivat olla yhteisiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Laitoksissa asuvien vanhusten tilanne on Suomessa ihan kammottava. Omaishoitajien tilanne on aivan ahdistava.

    Kauan ulkomailla asuneena en voi ymmärtää, miksi juuri Suomessa, yhdessä Euroopan rikkaimmista maista, vanhuksia kohdellaan kuin lavalle kuskattavia jätteitä. Rahasta ei voi olla kysymys vaan tahdon puutteesta. Vastenmielistä politiikkaa Suomessa harrastetaan, en voi muuta sanoa.

    Ilmoita asiaton kommentti