Kirkolliskokouksen päätös: Pekka Huokuna on Kirkkohallituksen uusi kansliapäällikkö

Kirkkohallituksen uudeksi kansliapäälliköksi on valittu kirkkoneuvos Pekka Huokuna. Kirkolliskokous äänesti torstaina järjestetyssä kansliapäällikön vaalissa Huokunan ja kirkkoherra Aulikki Mäkisen välillä. Huokuna voitti äänin 58–47.

Kärkihakijoiden tasainen asetelma sähköisti tällä viikolla kirkolliskokouksen ilmapiirin. Keskiviikkona kirkolliskokouksen 25 valitsijamiestä esittivät, että virkaan valitaan Aulikki Mäkinen.

Ennen torstain äänestystä osa täysistuntoa toimitettiin poikkeuksellisesti suljetuin ovin. Yleisö poistettiin salista, ja edustajat saivat keskustella hakijoiden haastatteluihin ja henkilöarviointeihin liittyvästä salassa pidettävästä aineistosta. Äänestys toteutettiin suljettuna lippuäänestyksenä, jossa jokainen edustaja pudotti vuorotellen lippunsa uurnaan.

Valitsijamiehet kuulivat kolmea ehdokasta viime hetkillä

Kirkkohallituksen kansliapäällikön valinnasta käytiin tänä syksynä monivaiheinen prosessi. Kirkon ylimmän virkamiehen tehtävään jätettiin 13 hakemusta. Kuusi hakijaa kutsuttiin haastatteluun. Viisihenkisessä haastattelutyöryhmässä oli edustajat kirkolliskokouksen valitsijamiehistä ja kirkkohallituksesta.

Haastattelujen perusteella henkilöarviointiin lähetettiin neljä hakijaa: Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtaja, kirkkoneuvos Pekka Huokuna, Kuopion Männistön seurakunnan kirkkoherra Aulikki Mäkinen, Helsingin Lauttasaaren seurakunnan kirkkoherra, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Juha Rintamäki ja Espoon Leppävaaran seurakunnan kirkkoherra Kalervo Salo.

Henkilöarvioinnin jälkeen kirkkohallitus antoi lausunnon, jossa virkaan soveltuvimmiksi arvioitiin Pekka Huokuna ja Aulikki Mäkinen. Ensisijaisena heistä kirkkohallitus piti Pekka Huokunaa.

Ehdokkaiden tasaveroisuuden takia kirkolliskokouksen valitsijamiehet kuulivat vielä tällä viikolla Huokunaa, Mäkistä ja Rintamäkeä. Äänestysten jälkeen valitsijamiehet päätyivät ehdottamaan kirkolliskokoukselle äänin 13–12, että kansliapäälliköksi valitaan Aulikki Mäkinen.

Huokuna aloittaa kansliapäällikkönä 1.1.2019

Kansliapäälliköksi valittu Pekka Huokuna (s. 1960) on toiminut vuodesta 2009 Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajana. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa Mikkelin maaseurakunnan kirkkoherrana ja Hirvensalmen seurakunnan kirkkoherrana.

Kansliapäällikön tehtävänä on johtaa ja kehittää Kirkkohallituksen toimintaa, vastata sen strategisesta suunnittelusta ja johtaa henkilöstöhallintoa. Kansliapäällikkö toimii osastonjohtajien ja erillisyksikköjen johtajien esimiehenä sekä vastaa yhteiskuntasuhteista ja edunvalvonnasta.

Edellinen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo siirtyi Oulun hiippakunnan piispaksi marraskuun alussa. Uusi kansliapäällikkö aloittaa tehtävässään 1.1.2019.

Kuvat: Jukka Granström. Vastaehdokas, kirkkoherra Aulikki Mäkinen onnitteli kansliapäällikön vaalin voittanutta Pekka Huokunaa kirkolliskokouksessa torstaina. Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen seuraili tilannetta.

Lue myös:

Uusi käänne Kirkkohallituksen kansliapäällikön valinnassa – Aulikki Mäkinen on kirkolliskokouksen valitsijamiesten suosikki

Kirkolliskokous alkoi kritiikillä siitä, miten Kirkkohallituksen kansliapäällikköä on valittu

Kirkolliskokous valitsee Kirkkohallituksen kansliapäällikön – prosessi voi yllättää viime metreillä

Kirkkohallitus: Ykkösehdokkana kansliapäälliköksi Pekka Huokuna ja kakkosena Aulikki Mäkinen – kirkolliskokous tekee päätöksen

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

23 kommenttia

  • Heikki Palmu sanoo:

    “Tietysti Raamattu on ihmisten kirjoittama, mutta siinä välittyy Jumalan ristiriidaton ilmoitus.” Raamatussa välittyy Jumalan ristiriidaton ilmoitus? Näin voi sanoa. mutta onko se ristiriidaton? Jos yhtään ollaan rehellisiä, se ei ole ristiriidaton.

    Toinen kysymys Jukka Kivimäki, jos saan sivusta kommentoida keskusteluanne. Minusta se mitä sanot, on kovasti ristiriidassa Lutherin Ison Katekismuksen “Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”-käskyn selityksen kanssa. Puhut natsi-kortista ja setä-kortista. Näin helpollako “selvität” ja selviät ensin tunnustuskirkosta ja toiseksi Salla Tyrväisestä? Aulikki Mäökinen on muuten asiantuntija niin natsiajasta Saksassa kuin kommunistiajasta DDR:ssä. Jos sinä puhut kliseistä eri mieltä olevalle, niin tällaisilla kevyillä kortti-heitoillako itse selviät?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Huomioksi Heikki Palmu, että edellä dialogin toinen osapuoli oli pastori Salla Tyrväinen, ei hänen esimiehensä kirrkkoherra Aulikki Mäkinen. Epäilen vahvasti ettei Aulikki Mäkinen itse edusta sellaista “liberaaliteologiaa”, jossa opillisisissa asioissa ihmisviisaus asetettaisiin tietoisesti Raamatun edelle, kuten et tietämäni mukaan sinäkään Heikki Palmu edusta.

      Esimerkiksi Kristuksen jumalihmisyys ei sovi ihmisjärkeen, mutta siihen me kuitenkin olemme kirkossa luvanneet uskoa. Uskontunnustunuksessa tunnustamamme usko menee inhimillisen ymmärryksemme yli.

      Tunnustuskirkon vastakohta on tunnustukseton kirkko, joka hylkää kolmiyhteisen Jumalan ja keskittyy vain ajalliseen hyvään – tai pahaan jos tätä ilmaisua halutaan käyttää natseja myötäilleestä kirkosta.

      On kokonaan toinen asiaa ammentaa joissakin eettisissä ratkaisuissa opin sijasta inhimillistä todellisuutta, kuin “ihminen opin edelle” periaatteella sivuuttaa oppilliset kysymykset omasta mukavuusalueesta lähtevällä korvikeopilla.

      Tavallinen ihminen – minä mukaan lukien – kapinoi joka päivä Jumalan tahtoa vastaan. Meidän ei kuitenkaan tule sen vuoksi kiistää oppia, vaan tunnustaa ettemme elä opin edellyttämää ihanne-elämää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kuuntelin juuri videoita edustaja Salomäen puheenvuoron viime keskiviikolta. Hänen lausumaansa on helppo yhtyä: Kirkon ei pidä maallistua vaikka yhteiskunta maallistuukin siinä mielessä, että luovumme uskon sisällöstä ja ytimestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    JUKKA,

    “Kirkon ei pidä maallistua vaikka yhteiskunta maallistuukin siinä mielessä, että luovumme uskon sisällöstä ja ytimestä.”

    JOS kansliapäällikkö valittiin sillä perusteella, kenet kirkko vihkii tai saa vihkiä avioliittoon, ei perustelu ole kestävä – vaan ristiriitainen. Yhteiskunnallisen lainsäädännön seuraaminen ei olisi “luopumista uskon sisällöstä ja ytimestä”.

    Juuri yhteiskunnallista lainsäädäntöä kirkko on tässä pääsääntöisesti seurannut, pian kaksi vuosituhatta. Perhe ja avioliitto on yhteiskunnallinen järjestys, vai oletko toista mieltä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      “JOS kansliapäällikkö valittiin sillä perusteella, kenet kirkko vihkii tai saa vihkiä avioliittoon,”

      Arvatenkaan valintaa ei tehty juuri tuolla perusteella, vai onko sinulla asiasta muuta tietoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    En ole koskaan, parista yrityksestä huolimatta tullut kelpuutetuksi kirkolliskokoukseen. Salaisesta lippuäänestyksestä ei kai tietoa voi olla kellään, vain valistuneita, läsnäolleitten arvioita.

    Sinulta kysyin, eivätkö kirkot kautta vuosisatojen ole vihkikäytännössään seuranneet valtion, yhteiskunnan järjestystä ja lainsäädäntöä? Ja toiseksi: Väitätkö, että parisuhde / avioliittokäytäntö olisi uskomme ydinkysymyksiä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salla Tyrväinen sanoo:

    Heikki Palmu, lämmin kiitos!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salla Tyrväinen sanoo:

    Jukka Kivimäki: En kannata kirkon maallistumista, mutta kannatan kirkon inhimillistämistä ja elävöittämistä. Samalla voidaan raamatullisesti kunnioittaa esivaltaa ja sen päätöksiä, kun avioliittokäsitys tässä maailmanjärjestyksessä muuttuu syrijittyjen oikeuksia puolustaviksi. Viime sunnuntain evankeliumissahan todettiin avioliiton olevan tämän maailmanjärjestyksen asia. Oma käsityksemme on jo Jeesuksen ajoista muuttunut evankeliumissa viitattuun todellisuuteen nähden: ei lesken velvollisuutena ole mennä miesvainajan veljelle puolisoksi. Puhumattakaan raamatullisesta moniavioisuudesta.

    Syrjittyjen puolustamisessa kirkko on eettisen ydintehtävänsä äärellä. Kun natseista on ollut puhe, merkillisesti Siionissamme vaietaan siitä, kuinka holokaustin uhreina juutalaisten lisäksi olivat homoseksuaalit, romanit ja kehitysvammaiset. Käsittämällä Raamattu täysin erehtymättömäksi Jumalan Sanaksi, on mahdollista sivuuttaa se tosiasia, että Raamatun kirjat on kirjoitettu paitsi patriarkaalisessa eli miehen naista ylemmäksi asettavassa kulttuurissa (p.o. kulttuureissa) sekä heteronormatiivisessa järjestelmässä. Ilman näitä silmälaseja mahdolliset omat pelon ja vastenmielisyyden tunteet homoseksuaaleja kohtaan (ja siis kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan) sanoitetaan Raamatulla, kyseenalaistamatta sitä onko Raamatun kirjoittajien omia iljetystuntemuksia laitettu Jumalan suuhun. Vastaavaa tietysti väkivaltaisia käskyjä, kostoa ja rajalinjoja pauhaavan Jumalan kohdalla, joka kuva kyllä muuttuu profeettojen ja Jeesuksen myötä.

    Ei uskoa ilman rakkautta. Uskoa ja siihen liittyvää oppia on terveessä kirkossa mahdollista tulkita metaforisen kielen kautta, ei ensisijaisesti faktuaalisena yksi-yhteen insinöörikielenä. Ja hengellisyyttä ja eksitententiaalista tasoahan ilmaistaan ruhonjuuritasolla kertomuksin, kokemuksiin viitaten, Raamattua henkilökohtaisella tasolla peilaten ja tulkiten, mutta myös musiikilla, kuvilla, liikkeellä ja hiljaisuudella.

    Palaten alkuperäiseen aiheeseen. Uskon, että prosessi, jossa Huokuna äänestettiin virkaansa ja Mäkinen jäi toiseksi, terävöittää seurauksenaan naisten kritiikkiä ja toimintaa sekä teologisesti että hallinnollisesti. Helmikuussa julkaistaan Anni Tsokkisen toimittama Taantuvan tasa-arvon kirkko.

    Ilmoita asiaton kommentti