Kirkon avioliittokäsityksen laajentamista ehdottaneelle aloitteelle tyrmäys – perustevaliokunta jakautui

Kirkolliskokous 8.11.2016

Kirkolliskokouksen perustevaliokunta näyttää punaista valoa edustaja-aloitteelle, jossa toivotaan kirkon avioliittokäsityksen laajentamista tai muuttamista.

Perustevaliokunta teki yli 50-sivuisen mietinnön vastuksena 22 kirkolliskokousedustajan viime vuoden alussa jättämään aloitteeseen. Siinä ehdotettiin, että kirkolliskokous ryhtyisi valmistelemaan tarvittavia muutoksia kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi.

Perustevaliokunta tuli kuitenkin siihen lopputulokseen, että aloitteessa esitetyt näkökohdat eivät anna riittäviä perusteluja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykyisen avioliittokäsityksen laajentamiselle tai muuttamiselle. Valiokunta ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin eriävä mielipide. Siinä toivotaan edustaja-aloitteen hyväksymistä.

Eriävän mielipiteen esittäjien mukaan valiokunnan enemmistön kannattamat perustelut poikkeavat siitä, miten luterilaista teologiaa on toteutettu kirkossa viime vuosikymmeninä. Huomiota kiinnitetään muun muassa siihen, että mietinnön raamattuargumentaatio perustuu yksittäisten jakeiden toistamiseen ilman pohdintaa siitä, miten tekstien syntykonteksti sekä historiallinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ero nykypäivään pitäisi huomioida tulkinnassa.

Valiokunta ehdottaa kuitenkin, että aloite jätetään raukeamaan. Mietinnössä se sanoo pitävänsä tärkeänä, että avioliitosta eri tavalla ajattelevien kesken säilyy hyvä keskusteluyhteys ja että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kristityt voivat täysipainoisesti tuntea kuuluvansa samaan kirkkoon.

Niin ikään valiokunta nostaa esiin erityisen kunnioittavan keskustelun mallin. Kirkon kehittämä malli rakentavaan keskusteluun avioliittokannoista on jäänyt pilottikeskustelun jälkeen käyttämättä, kuten Kotimaa24 kertoi viime kuussa.

"Kunnioittavaan keskusteluun kuuluu sekä teologisten perusteiden että toisten kokemusten kärsivällinen kuunteleminen. Tästä huolehtiminen kuuluu valiokunnan mielestä piispainkokoukselle", mietinnön lopussa todetaan.

Perustevaliokunnan mietintö tulee ensi viikolla (14.–18.5.) kokoontuvan kirkolliskokouksen käsittelyyn.

Mietinnön mukaan asian käsittelyyn osallistuivat perustevaliokunnasta puheenjohtaja Matti Repo sekä jäsenet Kirsi Hiilamo, Jari Jolkkonen, Sammeli Juntunen (osin), Jari Kemppainen, Matti Ketonen, Erkki Koskenniemi, Johanna Lumijärvi, Pauli Niemelä, Pekka Niiranen, Leif Nummela, Helena Paalanne (osin), Erkki Puhalainen, Tapani Rantala, Heikki Sariola, Marjaana Toiviainen ja Björn Vikström.

Eriävän mielipiteen jättivät Marjaana Toiviainen, Helena Paalanne, Björn Vikström, Kirsi Hiilamo ja Tapani Rantala.

Lue perustevaliokunnan mietintö täältä.

Lisätty Marjaana Toiviaisen nimi mietintöä käsitelleiden listaan.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kunnioittavia keskusteluja avioliitosta ei ole käyty – "Siihen, mikä koetaan tärkeäksi, löytyy resursseja"

Kolumni: Kunnioittava keskustelu vaiettiin kuoliaaksi

Aloite avioliittokäsityksen laajentamisesta otti askeleen eteenpäin – eteni valiokuntiin

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

157 kommenttia

  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Mietinnöstä ilmenee perustevaliokunnan esitys, joka toimii kirkolliskokouksen mahdollisessa äänestyksessä pohjaesityksenä: 1. Aloite jätetään raukeamaan. 2. Pyydetään piispainkokousta edistämään kunnioittavaa keskustelua kirkossa avioliitosta.

    Mietintöön on liitetty eriävä mielipide jonka mukainen esitys ilmeisesti tuodaan myös vastaesityksenä kirkolliskokoukselle:

    1. Aloite hyväksytään ja lähetetään piispainkokoukselle jatkovalmistelua varten. 2. Jos aloite hylätään, pyydetään piispainkokousta antamaan pastoraalinen ohjeistus vihki- ja siunaus-kaavojen käytöstä samaa sukupuolta olevien parien kirkollisissa vihkimisissä/siunaamisissa.

    Mikäli muita esityksiä ei tule, kirkolliskokous äänestää ensin perustevaliokunnan raukeamisesityksen (jaa) ja vastaesityksen (ei) välillä. Tällöin muutosta kannattava vastaesitys voi tulla kirkolliskokouksen päätökseksi vain 3/4 äänten enemmistöllä.

    Aloitteen jäädessä raukeamaan tukee kokouksen arvioitavaksi siltä varalta jätetty mahdollinen rinnakkainen vastaehdotus. Tällöin nousee puhemiesneuvoston pohdittavaksi kysymys, vaatiiko ponsi hyväksytyksi tullessaan määräenemmistön. Voimassa olevan ohjeistuksen mukaan vihki- ja siunaus-kaavoja ei ole lupa käyttää samaa sukupuolta olevien parien kirkollisissa vihkimisissä/siunaamisissa. Nähdäkseni tämän kannan muutos vaatii 3/4 määräenemmistön. Sitä vastoin esimerkiksi kirkolliskokouksen pyyntö piispainkokoukselle laatia pastoraalinen ohje samaa sukupuolta olevien kihla- ja vihkiparien kirkollisesta kohtaamisesta voisi syntyä yksinkertaisella enemmistöllä.

    Tämän kaltainen ohje olisi osa kunnioittavaa kohtaamista. Tässä ohjeessa olisi huomioon otettavissa myös erilaisten tilanteiden erilainen konteksti . Kirkon avioliittokäsitystä ei muutettaisi, eikä kirkossa sallittaisi kahden eri avioliittokäsityksen opettamista, mutta samalla kirkon työntekijät saisivat enemmän eväitä ihmisten elämän todellisuuden huomioon ottamiseen. Jokainen seurakunnan puoleen kääntyvä kihlapari kohdattaisiin siis omana itsenään siinä tilanteessa jossa ovat ja tarvittaessa piispalta voisi pyytää myös tapauskohtaisia täydentäviä ohjeita.

    Perustevaliokunnan ehdotukselle pyytää piispainkokousta edistämään kunnioittavaa keskustelua kirkossa avioliitosta ei liene tulossa vastaehdotusta. Edellä keskustelussa on pohdittu kuinka kunnioittavalta keskustelu voi tuntua niistä, joiden tahto ei kirkossa kenties toteudu. Siis erityisesi niistä kihlapareista, joita ei jatkossakaan vihitä keskenään vaikka, he niin toivoisivat. Isossa kuvassa tämä asetelma ei juurikaan poikkea siitä tilanteesta, ettei kirkko järjestä lapsille nimiäisiä, jossa näille asetetaan “haltijakummeja”. Tässäkin asiassa jäsenet eivät saa sitä mitä haluavat vaan heidän on alistuttava muiden määrittelemiin realiteetteihin. Tämä on monille ihmisille kovin vaikeaa, jolloin he pukeutuvat kaltoin kohdellun viittaan. Kaikkea ei saa mitä haluaa, mutta keskustelulla löytyy sellainen ratkaisu mikä on mahdollinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Näin juuri.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Ei määräenemmistöä vaadita sellaisen valmistelun köynnistämiseksi, jossa tultaisiin ehdottamaan määräenemmistöä vaativaa päätöstä. Esim. lain sisältökin päätetään yksinkertaisella enemmistöllä. Vasta lopputuloksen hyväksyminen vaatii määräenemmustön.

      Toinen asia: ei mikään estä pappua osallistumasta nimiäisiin ja siinä yhteydessä siunaamasta lasta, vanhempia ja kotia, eikä siitä voi seurata rangaistusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Risto Voipio Ymmärsin vaihtoehtoisen vastaesityksen tarkoittavan sellaista pastoraalista ohjetta, jonka piispainkokous antaisi suoraan ilman että asiaa enää tuotaisiin kirkolliskokoukseen. Sikäli kun tarkoitetaan kirkolliskokouksella esitettävän ohjeen valmistelusta, määräenemmistö tarvitaan tosiaankin vasta lopputuloksen hyväksymiseen. Ilman määräenemmistöä kirkolliskokous ei siis voi yleisellä tasolla päättää sallia kaavojen käyttöä samaa sukupuolta oleviin kihlapareihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Ei asian siirtäminen piispainkokoukselle sen itsensä toimivaltaisella tavalla hoidettavaksi ole lain mukaan kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä päätettävä asia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Voipio sanoo:

    Ei asian siirtäminen piispainkokoukselle sen itsensä toimivaltaisella tavalla hoidettavaksi ole lain mukaan kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä päätettävä asia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tarkoitatko siis että piispainkokoukselle jäisi toimivalta päättää voidaanko kaavoja soveltaa ja jos voudaan, niin missä olosuhteissa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Kirkkokäsikirjasta päättäminen kuuluu kirkolliskokoukselle. Piispainkokous ei voi pastoraalisella ohjeella sitä muuttaa. Jos piispainkokous katsoo, että käsikirjaa pitää muuttaa, sen tulee tehdä esitys kirkolliskokoukselle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tässä tapauksessa ei siis esitetä kirkkokäsikirjaa esitetä muutettavaksi, vaan pastoraalista ohjetta jonka pohjalta sitä voisi soveltaa myös samaa sukupuolta oleviin pareihin. Tällä on siis tarkoitus kiertää määräenemmistösääntö, jotta samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen muuttuisi luvalliseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Shakissa pattitilanne on todella hyvä asia, heikommalle pelaajalle. Kirkon pattitilanne on parasta kirkolle, sillä se takaa kaikille mahdollisuuden kokemuksesta kuulua samaan kirkkoon. Jos tuo patti puretaan, asian hyväksymisellä, katoaa kokemus yhteisestä kirkosta. Se ei välttämättä merkitse eroaaltoa, mutta se saa aikaan keskustelu ja muunkin yhteyden lopullisen katkeamisen. Joka rampauttaisi koko kirkon toiminnan perustan. Joten kirkko on se heikompi osapuoli, joka voittaa patissa nyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Risto Voipiolle. Tämä menee nyt vähän sivuun aiheesta, mutta kysyn: voiko pappi todellakin osallistua nimiäisiin ja siunata lapsen? Käsittääkseni kirkkoherralla on jopa velvollisuus ottaa yhteyttä kirkkoon kuuluvien vanhempiin, jos nämä viivyttelevät lapsen kastamisessa. Koko nimiäisrituaalihan on sekulaari vaihtoehto lapsen kääntämiselle ja sellaisena jo intentioltaan syvästi ristiriidassa kasteen kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sjöblom: “Käsittääkseni kirkkoherralla on jopa velvollisuus ottaa yhteyttä kirkkoon kuuluvien vanhempiin, jos nämä viivyttelevät lapsen kastamisessa.”

      Sellaiselle kirkkoherralle, joka yrittää sekaantua jonkun ihmisen yksityisyyden piiriin kuuluviin asioihin, voi ihan vapaasti haistattaa pitkät.

      Lapsen kastaminen ei kuulu pätkän vertaa kellekään muulle kuin lapsen vanhemmille, ihan riippumatta siitä kuuluvatko he kirkkoon vai eivät.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Siis: lapsen kastamiselle:)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Kuvittele mielessäsi tilanne, että tuttu pappi on kutsuttu kotiin ja kun perheen lapsen nimi sitten sitten kerrotaan paikalle tulleille ja pappia sitten pyydettäisiin tilaisuudessa lausumaan siunauksen vanhemmille, lapselle ja muille paikalla oleville. Ja pappi sitten kieltäytyisi, koska lasta ei ole kastettu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Risto Voipio. Totta kai tuollaisessa tilanteessa pitää käyttää tilanneharkintaa. Jos pappi kuitenkin on tuttu, tulee lähteä siitä, että hän ensi sijassa pyrkii saamaan lapsen vanhemmat kastamaan lapsensa. Teologisesti ja ns.ihannepykälän näkökulmasta asetelma on selvä. Mikään siunaustoimitus ei voi korvata kastetta. Käytännön sielunhoidon näkökulmasta kyse on totta kai valinnasta ruton ja koleran välillä. Jos pappi ei siunaa, loukkaa helposti ja jos siunaa, pönkittää sekä kirkon opin vastaista käytäntöä että edistää sitä. Voisiko siis ajatella niin, että kohtelias kieltäytyminen on sittenkin sekä lapsen että vanhempien edun mukaista. Tuskin tuttua pappia noin vain on kutsuttu paikalle ex tempore vaan pyyntöä on edeltänyt jonkin sortin keskustelu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sjöblom: “Voisiko siis ajatella niin, että kohtelias kieltäytyminen on sittenkin sekä lapsen että vanhempien edun mukaista.”

      ????????????????????????

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Veijo Riistama sanoo:

    Minä vain ihmettelen, kuinka moni kirkolliskokouksessa “päivystävä” pappi on ollut siellä päivystämässä saman asian vuoksi ennenkin, esimerkiksi 20 vuotta sitten. Ripeä on ollut muutos: alle 20 vuotta vs. yli 2000 vuotta.

    Ilmoita asiaton kommentti