Kolumni: Aikuisten kertausriparilla kysyttiin vaikeita estoitta

risti, krusifiksi, rukousnauha

Pelastuuko ihminen uskomalla Kristukseen vai Kristuksen sovitustyön tähden? Siinä on iso ero. Moni ei voi uskoa, vaikka haluaisi. Koskeeko sovitustyö koko luomakuntaa? Mitä on laki? Suojeleeko se elämää vai tuottaako kadotuksen? Millä ehdoilla minulla on lupa kutsua itseäni kristityksi?

Pääsin mukaan toukokuussa lopulla pidetylle, Herättäjä-Yhdistyksen järjestämälle aikuisten kertausriparille Nilsiän Aholansaareen. Matka oli kaiken vaivan arvoinen. Saaressa sai kysyä täysin estoitta aikuisen ihmisen kysymyksiä. Osa niistä meni yllättävän syvälle ihon alle rikkoen sydämen ympärille elämän varrella kasvaneet suojaukset. Hetkittäin koin olevani hyvin paljas ja vereslihalla haastaessani aiemmin opittua.

Koolla oli monenikäisistä koostuva upea sekalainen seurakunta, joka kesti hyvin kaikki kriittiset ja repivätkin huomiot niistä raamatunteksteistä, joita viikonlopun aikana kävimme läpi. Opettajamme Urpo Karjalainen luki meille paljon Raamattua ääneen. Vanhoista tutuista kohdista nousi esiin lukuisia uusia puolia. Huomio kiinnittyi hyvin erilaisiin jakeisiin ja sanavalintoihin kuin omalla varsinaisella rippileirilläni lähes 30 vuotta sitten.

Syvien kysymysten lomassa kukki huumori ja rantasaunan löylyt hoivasivat niin ruumista, sielua kuin henkeäkin. Siionin virsiä veisatessa purkautuivat ilmoille nekin tunteet, joille ei löytynyt omia sanoja.

Saimme kuulla myös paljon yksityiskohtaista tietoa juutalaisten historiasta ja siitä maastosta, johon Jeesus aikanaan syntyi. Lohdulliselta tuntui ajatus, jonka mukaan juutalaisessa perinteessä lain rikkoja ei ole ikuisesti kadotettu ja riidat ovat ihmisten välisiä. Jumala on majesteetti, jota ei pidä sotkea ihmisten riitoihin.

Sunnuntain messussa jotakin liikahti kuullessani sanat: sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.

Matkaevääksi jäi mieleeni soimaan Viljo Porkolan lausahdus: "Vanhurskauttaminen on kuin nuljukivi, joka luiskahtaa aina käsistä, kun ihminen kuvittelee siitä jotakin ymmärtävänsä."

Ehdottomat totuudet ovat jossakin poissa minun ulottuviltani. Siihen on tyytyminen. Syvin vastaus kaikkiin kysymyksiin oli: Jumalan valtakunta on aina toisenlainen.

Kuva: Minerva Seppälä

1 kommentti

  • ismo malinen sanoo:

    Joka aamu Armo uus… Yö onkin kuin pieni kuolema ja Armon varassa elämme yön yli, vaikka emme tee mitään hyvää, taikka pahaa. Armoa armon päälle.

    Ilmoita asiaton kommentti