Kolumni: Enemmistökirkon erikoinen taakka

Suomalainen media saattaa joskus olla hyvinkin kiinnostunut uskonnoista, mutta tässä genressä on yksi poikkeus: luterilaisuus.

Esimerkiksi ortodoksisuudesta tai itämaisista uskonnoista poiketen suomalaisten enemmistön luterilainen kirkko saa julkisuudessa usein hieman ”haalistuneen” – tai sitten hyperkriittisen käsittelyn. Jos toimitusjohtaja löytää joogan, se on uutinen. Mutta jos hän alkaa käydä seuroissa, se ei ole uutinen.

Luterilainen kirkko saa usein ylleen myös vanhoillisuuden ja epätasa-arvon linnakkeen taakan. Todellisuudessa se on kuitenkin tasa-arvoasioissa ja toiminnan avoimuudessa maamme kirkkojen edistyksellistä kärkeä.

Luterilaiselta kirkolta vaaditaan myös asioita, joita muilta ei vaadita.

Sunnuntaina Helsingissä päättyneillä Tieteen päivillä olleessa paneelikeskustelussa MTV:n päätoimittaja Merja Ylä-Anttila totesi, että mediassa kirkkoa voidaan käsitellä instituutiona kuin jotakin etujärjestöä.

Professori Janne Saarikivi tokaisi samassa tilanteessa, että uskontoneutraaliuden vaatimus on ajanut suomalaiset uskonnon asemesta kyttäämään toisten etiikkaa ja moraalia.

Hieman kärjistäen tuntuu siis siltä, kuin luterilaiseen kansankirkkoon suhtauduttaisiin usein toisin kuin sisäisen autonomian omaavaan uskontokuntaan.

Luterilaisuus ei ehkä ole erityisen näkyvää. Omat koulut, luostarit, karnevaalit, pyhimyskulkueet, selibaatti-piispat ja muu sellainen puuttuu. Jos kirkkoa ei erota tapetista, pitääkö median reaktioita ihmetellä?

Suuren enemmistökirkon on myös käytännössä siedettävä pieniä vähemmistöjä moni-ilmeisempää käsittelyä julkisuudessa. Ja toki on myös niin, että sanottaessa sana ”kirkko” toimittajienkin mieleen tulee tietenkin ensimmäisenä evankelis-luterilainen kirkko – johon kansakin suhtautuu hyvin myönteisesti.

Voisiko esimerkiksi puolalainen media suhtautua katoliseen kirkkoon kuin puolueeseen tai etujärjestöön?

Tai entä jos brittimedia ei noteeraisi näyttävästi Englannin kirkon julkisia ulostuloja? Brittiläisiä laatulehtiä ei tarvitse kauan selata, kun huomaa toimituksien kriittisen, mutta asiallisen uskontojournalismin tason.

Median uskonpuhdistuksen juhlavuoden parannuksenteon paikka voi olla muistaa uudelleen se, että Martti Luther reformoi kirkon, eikä jonkinlaista poliittista etiikan alan hyväntekeväisyys- ja palvelujärjestöä.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Repeääkö luterilaisten kirkkojen välille railo tänä vuonna Windhoekissa?

Kolumni: Kirkon missiota kannattaa tarkastella myös skismaattisten näkökulmasta

Kolumni: Enkelit pääsevät irti

Kolumni: Valtio ja kirkko vai uusvaltiokirkko?

Edellinen artikkeliUusi seminaarisarja – ”Hengellisiin tarpeisiin vastaava hoitotyö ei vaadi lisärahaa”
Seuraava artikkeliTampereen hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksiä

Ei näytettäviä viestejä