Kolumni: Enkelit pääsevät irti

Teologia on totista touhua, mutta joskus on hauska nähdä teologien maalaavan myös kepein värein – substanssia toki vesittämättä.

Näin tekee helsinkiläinen katolinen pappi isä Raimo Goyorrola pienessä kirjassaan Kirjeitä taivaasta. Ruusukon iloiset salaisuudet enkeleiden mukaan (Katolinen tiedotuskeskus).

Kirjan idea on yksinkertainen ja opettavainen. Isä Raimo antaa siinä enkeleiden kertoa ruusukon (vastaava rukous ja rukousnauha) alkuosan iloiset salaisuudet: Marian ilmoitus, Marian vierailu Elisabetin luona, Jeesuksen syntymä, Jeesuksen käyttäminen temppelissä ja vielä Jeesuksen toinen temppelissä käynti 12-vuotiaana.

Kirjassa on myös ruusukkorukouksen tekniikan lyhyt oppimäärä.

Pienen 119-sivuisen kirjan sivuilla avautuu lukijalle nautittavia ja opettavaisia pieniä kuvia enkeleistä.

Enkeleiden itse tuottamien Vapahtajamme tarinaa kommentoivien ”kirjeiden” kautta opetetaan samalla ja varsinkin näistä Jumalan sanansaattajaolennoista paljon sellaista, mitä yhteiseen kristilliseen traditioomme tässä kohdassa kuuluu – vaikka järkeilevä moderni ihminen ei sitä aina oikein muistakaan. Ylipäätään tekstiin on ripoteltu runsaasti keskeistä katolista dogmaa.

Isä Raimo maalaa tekstissään enkelimaailman opillisesti takuulla oikein, mutta samalla mielikuvituksellisen rikkaaksi ja värikkääksi. Vertaus ei ehkä ole ihan sopiva, mutta J.R.R. Tolkienin Silmarillion ja Taru sormusten herrasta hiipivät tässä tyylilajissa väkisinkin mieleen.

Toisaalta Tolkienkin tunsi Raamattunsa, joten kirjoittajat ovat tasoissa.

Isä Raimo muistuttaa lukijaansa, että enkeleiden läsnäolo ja apu ovat tärkeitä hengellisessä elämässämme. Ja jokaisella on oma, Jumalan lahjoittama suojelusenkeli.

Tänä jouluna valmistaudutaan reformaation muistovuoteen. Yksi muistovuoden ekumeeninen tavoite voisi olla, että sekä luterilaiset että katolilaiset oppisivat entistä paremmin muistamaan ja kunnioittamaan jakamattoman vanhan kirkon yhteistä oppia.

Enkelit eivät taida olla aivan sen keskipisteessä. Heillä oli silti roolinsa myös uskomme ja pelastuksemme keskuksen, Vapahtajan, syntyessä jouluna ihmiseksi.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Valtio ja kirkko vai uusvaltiokirkko?

Kolumni: Eikö Jeesus olekaan ainoa tie Jumalan luo?

Kolumni: Todennäköisesti Jeesus sovitti synnit

Kolumni: Selkokristinuskoa muslimeille

Kolumni: Kuolleet pyhämme ja kuoleman kulttuuri

Kolumni: Ja Jeesus meni Haram al-Sharifiin