Kolumni: Entä jos ihminen ei suostu asettumaan tiettyyn muottiin?

Pia Rendicin verkkovaaka. Kolumnisti 2019.

Homot ja naispappeus. Raamatun sanan kirjaimellisuus. Helvetistä ja Jeesuksesta puhumisen kieltäminen. Kaikki teemoja, jotka puhututtavat Suomen kirkkokansaa yli seurakuntarajojen.

Syyttävät sormet osoittelevat moneen suuntaan. Jos olet parisuhteessa elävä homoseksuaali, et lue Raamattuasi oikein. Jos olet sateenkaariparin siunaava naispappi, luet Raamattuasi vielä homoakin huonommin. Jos olet konservatiivi, joka saarnaa helvetin tuomiota homoseksuaalisille suhteille, tai ihan muuten vain, sinut seivästetään. Jos olet karismaatikko, joka esittää Jeesusta vastaukseksi kaikkiin edellä mainittuihin ongelmiin, olet yksinkertaisesti tyhmä.

***

Toisten kristittyjen ruoskimisen ytimessä leimuaa vahva oikeassa olemisen pakko. Liberaalit ovat tämän päivän syntisiä ja publikaaneja, konservatiivit kankeita ja muutosvastarintaisia fariseuksia. Kirkon olemusta ja sen tekemää työtä leimaa vahva kahtiajako, jonka kruunaa sekulaarinkin uutiskynnyksen ylittävä julkinen kinastelu. Ei ihme, että ystäväni taannoin totesi, että tuollaiseen hörhöjoukkoon hän ei ikinä haluaisi kuulua, vaikka uskoon tulisikin.

Samaan aikaan ihmetellään sitä, miksi kirkon jäsenmäärä vähenee, ja miksi moni kristitty luopuu uskostaan. Jäsenkatoa ei voi loputtomiin selitellä Päivi Räsäsellä tai Pride-kulkueilla eikä uskosta luopumisen syyksi voi aina laittaa ihmisen herkkää psyykettä tai riittävän lujan uskon puutetta. Kirkon pitäisikin pysähtyä ja katsoa peiliin: mitä ihmiselle enää tarjotaan, ja millaiseen pakettiin käärittynä?

Itselleni on vuosien saatossa tarjottu monenlaista. Uskoon tullessa iloa ja löytämisen riemua, kielillä puhumista ja profetointia. Sanoja Jeesuksen rakkaudesta ja henkilökohtaisesta suhteesta. Myöhemmin vastakkainasettelua, oikean ja väärän pakonomaista erottelua ilman harmaan sävyjä. Vaivihkaista pyrkimystä ohjata tiettyyn Raamatun tulkintaan, jotta voisi olla osa yhteisöä.

***

Entä jos ihminen ei suostu asettumaan tiettyyn muottiin? Entä jos ihminen haluaa ajatella itse? Mihin lokeroon ihminen asetetaan, jos liberaalit ovat liian liberaaleja ja konservatiivit liian konservatiivisia? Entä löytyykö edes lokeroa mihin sulloa, jos homot saavat ihmisen mielestä rauhassa rakastaa toisiaan, mutta silti myös Tapio Puolimatkan sanoista löytyy järjen siemen? Mitä silloin jää jäljelle? Hengellinen kastittomuus?

Jatkuvan eripuran, oikeassa olemisen tarpeen, ylemmyyden tunteen ja tuomitsemisen sijaan toivoisin kirkon tarjoavan ihmisille jotain muuta: Jeesusta, ja tuon yksinkertaisen uskon mukanaan tuomaa iloa, rakkautta ja yhteyttä. Sillä ensimmäisenä matkasta saattaa lopulta tipahtaa se, joka ei rakasta Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistään niin kuin itseään.

Kirjoittaja on teologi, tietokirjailija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja.

Kuva: Wings4photography

Lue kirjoittajan muita kolumneja:

Kolumni: On absurdia, että seksuaalisuus ja seksi ovat useassa seurakunnassa edelleen tabu

Kolumni: Eivätkö ne Raamatussakin mainitut portot houkuttele kristityn miehen lankeemukseen?

Kolumni: Kun lähdin tavoittelemaan oikeutta papin virkaan, minusta tuli merkitty nainen

Kolumni: Mitä tapahtui, kun ensisuudelman näki hän, joka kuvitteli olevansa Jeesuksesta seuraava?

* * *

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä