Kolumni: Entä jos kirkko saarnaisikin taas Kristuksesta eikä yrittäisi puhua jostakin muusta?

Pekka Simojoki

Taas oli seurakuntavaalit ja taas meillä oli se sama ongelma, eli miten saada mukaan myös ne, joita kirkon touhut eivät pätkääkään kiinnosta. Viimeksi vakuuteltiin kansaa sillä, että äänestämällä tehdään hyvää, tällä kertaa sai jokainen tuunata juuri itselleen sopivan kirkon. Jostain syystä eivät kirkon vakuuttelut tunnu kuitenkaan vakuuttavan. Miksi äänestää, kun ei kerran kiinnosta?

Viime aikoina olemmekin joutuneet vakuuttelemaan kansaa moneen otteeseen. Siitä ei ole kuin muutama vuosi, kun kirkosta eroamisesta tuli hitti ja ulko-ovi alkoi käydä tiuhaan tahtiin. Yhtäkkiä pelkkä perinne ei enää riittänytkään, vaan kirkon täytyi saada jäsenensä uskomaan, että he yleensäkin tarvitsevat kirkkoa. Jäsenyydelle alettiin etsiä syitä lievässä paniikissa. Löytyyhän sieltä diakonia, nuorisotyö, hautuumaat, iltapäiväkerhot ja muut tutut jutut, mutta nekään eivät enää tunnu vakuuttavan.

***

Kinkkisin ongelma näyttää tänään olevan se, miten saada uudet sukupolvet pidettyä kirkon helmassa. Onhan meillä toki riparit, mutta miten saisi nuoret ymmärtämään, että kivan riparin jälkeen myös virrenveisuu on kivaa? Puhumattakaan siitä, kuinka kivaa on äänestää seurakuntavaaleissa ja osallistua kirkon hallintoon! Ei tunnu toimivan.

Kierre jatkuu, sillä nyt tilastot jo varoittelevat, ettei pian kukaan enää kastata lapsiaan. Nyt meillä onkin haastava tehtävä yrittää epätoivoisesti vakuuttaa ihmiset siitä, että kaste on hyvä juttu! Kun perinne katoaa, niin mitä ihmettä siihen tilalle keksisi?

Kovasti on yritetty saada kirkolle modernia imagoa, johon kukaan ei loukkaantuisi. On yritetty selvittää, millaisen kirkon kansa haluaa. On ketterästi otettu kantaa ilmastonmuutokseen, avioliittoon, pakolaisiin, köyhyyteen, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kato käy.

***

Ongelmaan on löytynyt yllättävä ratkaisu ja vielä aika yllättävältä suunnalta. Tuomas Enbuske, itsekin kirkosta eronnut valtakunnan besserwisser, sen sanoi ääneen Iltalehden kolumnissaan:

”Kirkko ottaa kantaa maallisiin asioihin, pakolaisiin, homoihin, heteroihin ja Flow-festivaaleihin. Ei se ihmisiä kiinnosta! Kirkon pitäisi saarnata taivaasta ja helvetistä. Ja siitä, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. – – Kirkosta on tullut Facebook, jonka algoritmit räätälöivät sisällön juuri meille mieluisaksi. – – Luterilaisesta kirkosta erotaan ennätysvauhtia juuri siksi, ettei se eroa mitenkään Stockan herkusta.”

Entä jos Enbuske onkin oikeassa? Entä jos kirkko olisikin kirkko eikä yrittäisi olla jotain muuta? Entä jos me saarnaisimmekin taas Kristuksesta? Eikö se ole kuitenkin se meidän juttu!

Kirjoittaja on muusikko, sanoittaja, sovittaja ja säveltäjä.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös muita Pekka Simojoen kolumneja:

Kolumni: Ovatko israelilaiset valittu kansa?

Kolumni: Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat kaikkein heikoimmilta eli syntymättömiltä lapsilta?

Kolumni: Miksi me lännen kristityt olemme niin hiljaa, vaikka veljiämme ja siskojamme vainotaan?

Kolumni: Herätysliikkeet kuuluvat terveeseen kristillisyyteen, vaikka on niilläkin omat ongelmansa

Kolumni: Se, mikä eilen oli täysin moraalitonta ja väärin, voi olla tänään ihan jees

Kolumni: Pappi ei tarjonnut lohtua Hectorille – oliko hänellä huono päivä vai uskonkriisi?

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

94 kommenttia

  • Risto Korhonen sanoo:

    Olen käynyt lukuisissa kirkkovihkimisissä ja -hautajaisissa sekä konfirmaatioissa. Kaikissa on saarnattu Kristuksesta. “Tavallisiin” jumalanpalveluksiin en ole osallistunut vuosikymmeniin, mutta uskallan väittää, että sama on meininki niissäkin.

    En ymmärrä, mitä tässä nyt kaivataan. Saarnaamista muualla kuin kristillisissä tilaisuuksissa ehkä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marjaana Järvinen sanoo:

    Oleellista on, että ihmiset eivät enää koe uskonnollisuutta ja kirkkoa tarpeelliseksi siinä missä aikaisemmin. Silloin uskolla oli selkeä sija ihmisten elämässä, kun ei tarjolla ollut muutakaan ja rahvaan elämä oli mitä oli.

    Nykyään ihmiset hyväksyvät enenevissä määrin oman luonnollisen osansa maailmankaikkeuden kiertokulussa, ilman että he olettaisivat saavansa elää ikuisesti. Tämän oivaltaminen antaa ainoalle elämällemme aitoa sisältöä ja merkityksellisyyttä. Sitä ei tarvitse enää hakea uskosta tai varsinkaan kirkosta tai muista uskonnollisista yhteisöistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Siinä on vain sellainen iso ongelma, että vain ihmisellä on kuolematon sielu, ei muilla luontokappaleilla tai sen kiertokululla. Itsessään se on valtava asia, kuten eilinen tuomiosunnuntai muistuttaa. Tämä näkyvä maailma on menevä, kuten koko ajan tapahtuukin, mutta entä ihminen? Siksi on kirkko ja sen armovälineet, jotta sille hyvin kävisi. Se on taas surku, että moni kulkee suurimman onnensa ohi. Ikäänkuin ikuinen elämä olisi jotenkin surullinen ja ikävä hyvä sanoma.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Marjaana Järvinen sanoo:

      Ihminen on ainoa eläin, joka voi kuvitella kuolemattoman sielun. Tämä taas juontuu ihmisen kyvystä hahmottaa oma kuolevaisuutensa. Siinä se oleellisin ero muihin elollisiin organismeihin. Kuolemattomuuden ympärille on sitten ajan myötä kehittynyt hyvin monimuotoisia käsityksiä eri puolilla maapalloa. Se, mihin versioon kuolemattomuudesta sinä uskot, on ollut kiinni ainoastaan siitä, minne maailman kolkkaan olet sattunut syntymään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Mistä me tiedämme, etteikö vaikkapa koira osaa kuvitella itselleen sielua?

      “Oleellista on, että ihmiset eivät enää koe uskonnollisuutta ja kirkkoa tarpeelliseksi siinä missä aikaisemmin. Silloin uskolla oli selkeä sija ihmisten elämässä, kun ei tarjolla ollut muutakaan ja rahvaan elämä oli mitä oli. ” MJ

      Niinpä. Nyt on tarjolla kaikenlaista silppua elämän täytteeksi, niin että ihminen ei kerkiä ajatella kuolevaisuuttaan ja sen jälkeistä elämää. Hyvin surullinen kehitys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Marjaana Järvinen sanoo:

      Salme: “Mistä me tiedämme, etteikö vaikkapa koira osaa kuvitella itselleen sielua?”

      Tutkimusten mukaan siihen tarvitaan kehittyneempää otsalohkoa. Kuten kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa.

      Salme: “Nyt on tarjolla kaikenlaista silppua elämän täytteeksi, niin että ihminen ei kerkiä ajatella kuolevaisuuttaan ja sen jälkeistä elämää. Hyvin surullinen kehitys.”

      Tai sitten tämäkin kehitys on vain positiivista. Ei mene elämä turhaan hukkaan miettimällä jotain sellaista, jota ei ole todennäköisesti olemassa. Ja jos onkin, se ei meidän miettimisellä miksikään muutu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Marjaana Järvinen sanoo:

      “Tai sitten tämäkin kehitys on vain positiivista. Ei mene elämä turhaan hukkaan miettimällä jotain sellaista, jota ei ole todennäköisesti olemassa. Ja jos onkin, se ei meidän miettimisellä miksikään muutu.”

      Tähän lisätäkseni: miljardit ihmiset viettävät elämänsä tuntien syyllisyyttä, riittämättömyyden tunnetta, tilivelvollisuutta ja alemmuutta sekä Jumalaa että jotain uskonnollista yhteisöä kohtaan.

      Älkääkä ymmärtäkö väärin, uskolla voi olla positiivisiakin vaikutuksia ihmisen elämään, jos se antaa ihmiselle enemmän kuin ottaa. Maailma on kuitenkin täynnä epätervettä uskoa ja uskonnollisuutta, joka orjuuttaa ja tekee ihmisen elämästä voittopuolisesti suoritetta ja täysin turhaa syyllisyyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “ihmisellä on kuolematon sielu”

      Ja jae on?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Oleellista on, että ihmiset eivät enää koe uskonnollisuutta ja kirkkoa tarpeelliseksi siinä missä aikaisemmin. Silloin uskolla oli selkeä sija ihmisten elämässä, kun ei tarjolla ollut muutakaan ja rahvaan elämä oli mitä oli.” —–

      -Jotkut ihmiset kuitenkin edelleen kokevat, joten ehkä ei pitäisi liian yksioikoisesti selittää sitä miksi “aikaisemmin” oli näin. Ylipäätään ei ehkä pitäisi yrittää selittää miksi ihmiset uskovat. Edelleen suurin osa maapallon ihmisistä uskoo johonkin suurempaan, ja että elämällä on tarkoitus. Täysin riippumatta siitä mitä “rahvaan elämä” on…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Ja aika moni ateistikin tuntuu pohtivan uskoa, uskonnollisuutta ja kirkon asioita. Ehkä voi kysyä onko olemassa ihmisiä joka ei uskonnollisia asioita miettisi… :)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “1. Moos. 2:7”

      Elämä ja sielu ovat synonyymejä Vt:ssa. Merkitys on sama riippumatta siitä, kumpaa ilmaisua käyttää.

      Esim. “ihmisestä tuli elävä olento”.

      Vt:n ihmiskuva on sama kuin Ut:ssa. Kun elämä loppuu, sielu kuolee samalla kuin elävä olento.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Saarnaaja: 12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Järvinen. “Ihminen on ainoa eläin, joka voi kuvitella kuolemattoman sielun”.

      Tätähän runoilijakin miettii : Sinäkö minut loit, vai sinut ihmisen kaipuu?”. Kristillinen pelastus onneksi ei ole mitään arpapeliä, vaan uskon kautta voimme olla varmoja uudestisyntymisestämme/pelastuksestamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Saarnaaja: 12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.”

      Tämä on Raamatun oppi.

      “Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;”

      Sielun ja hengen eroa ei muuten pysty ymmärtämään, vaan ne näkee samana. Juudan mukaan sielullisuus on pahimpia terveen uskon vihollisia. Sielullisuus voittaa, koska se antaa enemmän tunne-elämän kautta. Hengellisyys koetaan mauttomana ja värittömänä, sellaisena kuin kristallinkirkas vesi. Mutta se antaa elämän.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Marjaana Järvinen, kiitos järkevistä puheenvuoroistasi. Ne ovat harvinaisia näillä palstoilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Järvinen,ihmine ei ole ainoa olento joka tajua kuolemisensa. mm elefantit ymmärtävät sen ja myös surevat omaisaan. Ja moni varislintu on tyhmää ihmistä älykkäämpi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kyllä Kristuksesta tietysti saarnataan, on pakkokin, kun hän on evankeliumiteksteissä yleensä päähenkilö. Mutta mitä saarnataan?

    Aikoinaan ennen uudistusta tuli kuunneltua aamuhartauksia. Sain käsityksen, että keskeistä pelastussanomaa ei niissä juuri kuullut. Tuntui, että hävetään uskon transsendenttista puolta ja keskitytään vain maallisiin.

    Jeesuksen nimeä ei useinkaan mainittu, puhumattakaan hänen sovitustyöstään. Mahtoiko johtua siitä, kun maallistuneille ihmisille Jeesuksen nimikin on vaikea jo kuultavaksi saati sitten vakavassa mielessä lausuttavaksi. Jumalasta kuulemma vielä voi puhua, mutta Jeesuksesta ei. Siksikö hengelliset puhujatkin alkavat arkailla, puhuvat vain maallistuneille ihmisille kelpaavaa etiikkaa. Monesti tuntui, että loppuvirsi oli ainoa perinteinen hengellinen silaus kaiken muun puheen päälle.

    Vaikutti siltä, että hartauspuhujat valittiinkin tietyn, nykyihmisille kelpaavan teologian mukaisesti. Luterilaisten ja vapaiden suuntien hartauksilla oli ero. Jälkimmäisten hartauksissa oli kristillinen pelastussanoma selkeämmin esillä. Se, mitä kai Enbuskekin kolumnissaan kaipaili.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tämän radiohartauksien ongelman tunnistan. Se lienee kuitenkin vähän eri asia kuin otsikon oletus, että kirkko ei saarnaisi Kristuksesta.

      Sitä en tiedä, miten radio ohjeistaa hartausohjelmien tekijöitä. Ohjeistaneeko lainkaan? Eri puhujat suuntaavat sanomansa luultavasti eri kuuntelijaryhmille, toiset aktiiveille seurakuntalaisille, toiset vieraantuneille, toiset uskonnollisen sanaston tunteville, toiset niille, joille ‘kaanaankieli’ on täysin vierasta. En aina koe olevani hartauden puhuttelussa, joskus sana käy aivan kohti. Tämä vaihtelu on kai hyväksyttävä ja luotettava siihen, että joku toinen saa sielulleen ravintoa vaikka minä jäänkin ilman.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Taisin ymmärtää. Nykyisin saarnaaminen on siis liian laimeaa? Tulee mieleen kaksi syytä, miksi voi tuntua tuollaiselta.

      Ensinnäkin “kansankirkko”. Jäseneksi liitetään, ei yleensä liitytä. Jäsenet maksavat suuren osan kirkon kuluista. Kirkosta eroaminen on helppoa, joten on turvallisinta käyttää varovaista ilmaisua. Jyrkkä ilmaisu ja tiukka saarnaaminen näkyvät usein jäsenkatona.

      Toiseksi: arvelen, että nykyisin koulutetaan paljon pappeja ja teologeja, jotka ajattelevat aika eri tavoin kuin muutama vuosikymmen sitten valmistuneet kollegansa. Todennäköisesti heidän näkemyksensä esim. tasa-arvosta, seksuaalisuudesta tai Raamatun ihmekertomuksista ovat ns. modernimpia. Tämä näkyy myös heidän uskonnollisessa työssään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Todennäköisesti heidän näkemyksensä esim. tasa-arvosta, seksuaalisuudesta tai Raamatun ihmekertomuksista ovat ns. modernimpia. Tämä näkyy myös heidän uskonnollisessa työssään.” —-

      -Mutta miten tämä oikeastaan vaikuttaisi siihen saarnataanko selkeää evankeliumia? Eiväthän nuo “modernit anäkemykset” ole sille vaihtoehtoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Se vaikuttanee siihen, miten he saarnaavat lakia. Joillekin lain saarna näyttää olevan edellytys evankeliumin saarnaamiselle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Martti P. Kyllä aamu- ja iltahartaudet ovat osa kirkon julistustoimintaa toimintaa. Ellei kirkkokuntaa mainita, kyse on luterilaisen kirkon toiminnasta. Eikö radiohartauden puhuja ole tavallaan samassa tilanteessa kuin pappi saarnatuolissa? Kumpikaan ei tiedä, miten sekalaista sakkia kuulijoissa on. On toki tarpeen ottaa eri kuulijaryhmät huomioon, kuten Paavalikin sanoi olevansa juutalaiselle kuin juutalainen, pakanalle kuin pakana. Joskus voi kohdistaa puheen aivan tietylle ryhmälle.

      Mutta ei tämä sitä merkitse, että pitää valita puheen sisältö sen mukaan, mitä kuulijat mahdollisesti haluavat. Lähestymistapa voi olla erilainen sen mukaan, minkä ihmisryhmän ajattelee kohteeksi, mutta viesti voi silti olla sama.

      Risto K. Onko siis evankeliumin julistaminen mielestäsi väistämättä jyrkkää ja tiukkaa? Ja parisuhdeasioista yms muotiasioista puhuminen lempeää?

      Täytyyhän tietysti muustakin puhua kuin vain Jeesuksen sovituskuolemasta. Mutta se on ydin ja tätä ydintäkin voi lähestyä niin monella tavalla ja monesta kokemuskulmasta. Mutta on hälyttävää, jos se alkaa jäädä kokonaan unohduksiin ja julistu muuttuu pääasiassa tämänpuoleiseksi.

      Tuohon jäsenkatoon viittasinkin: verotulojen vähenemisen pelossa Jeesus ei sanomaansa muutellut eikä käskenyt seuraajiensakaan sitä modernisoida. Sen sijaan julistamisen tapoja on syytä modernisoida tarpeen ja kuulijoiden mukaan. Vaikkapa messukaavaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      “Mutta miten tämä oikeastaan vaikuttaisi siihen saarnataanko selkeää evankeliumia? Eiväthän nuo “modernit anäkemykset” ole sille vaihtoehtoja.”

      Miksi (taas kerran) haluat viedä keskustelua sivuun aiheesta? Minun puolestani evankeliumia voi saarnata tai olla saarnaamatta millä tavalla tahansa, enkä ottanut kantaa siihen, miten se pitäisi tehdä. Luepa muistin virkistykseksi artikkeli, josta keskustellaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Anita, minulla ei ole kantaa siihen, mikä on oikea tai väärä tapa tai voiko niitä edes olla. Eikä minusta evankeliumin julistamisen tai parisuhdeasioista puhumisen tapaa mikään rajoita.

      Pohdiskelin vain, miksi jotkut tuntuvat kokevan, että evankeliumin saarnaaminen on jotenkin väljähtynyt tai vähentynyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ei tämä sitä merkitse, että pitää valita puheen sisältö sen mukaan, mitä kuulijat mahdollisesti haluavat.” Ei toki, mutta se on olennaista, että puheen sisältö valitaan sen mukaan, mitä kuulijat mahdollisesti ymmärtävät, minkä pystyvät ottamaan vastaan. Tähän vaikuttaa sekin, minkä puhuja itse kokee läheiseksi ja tärkeäksi. Kun sana lähtee puhujan sydämestä, se todennäköisemmin osuu ja yltää vastaanottajan sydämeen. Niinpä hartauspuhe onkin parhaimmillaan sekä puhujan, että kuulijan ‘näköinen’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Risto K: ilmeisesti kommenttisi klo 17:27 oli Sari W:lle eikä minulle.

      Sanoit pohdiskelleesi sitä, miksi joidenkin mukaan evankeliumin julistaminen on väljähtynyt. Kyllä se minun mielestäni todella on väljähtynyt, ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin myös Enbusken ja Simojoen mielestä. Siitähän nämä kolumnit lähtivät liikkeelle. Laajensin vain, että sama trendi näkyy radiohartauksissa. Tosin en ole uudistuksen jälkeen niitä kuunnellut, joten toivotaan, että suunta on muuttunut.

      Martti P. Olen samaa mieltä, että sillä tavalla on julistettava, mitä kuulijat voivat ymmärtää. Mielestäni se ei kuitenkaan ole sisältö- vaan muotokysymys. Sisältö on muuttumaton evankeliumi, joka on kenen tahansa ymmärrettävissä, kunhan vain puhutaan heille ymmärrettävällä tavalla. Muotoja, siis myös julistustapoja, tulee muuttaa sen mukaan, mitä kuulijat pystyvät ottamaan vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Anita: jep, oli Sarille. Lainasin siihen alkuun Sarin kommentista osan, jota vastaukseni koski.

      Olen yllättynyt siitä, että moni täällä kirjoittava tuntuu ihastuneen Enbusken suorasukaiseen “ohjeistukseen”. Itse näin kirjoituksen satiirina.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      En sanoisi olevani ihastunut Enbusken ohjeistukseen. Tuskin hän kirkkoa tai uskoa lähentyisi, vaikka kirkko pysyisi paremmin alkuperäisessä agendassaan. Mutta jos ateistitkin huomaavat, että kirkon julistus on menossa sivuraiteille, kannattaa ottaa onkeensa ja ainakin keskustella. Näin on tässä tehty.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Sana “saarnaaminen” on jo itsessään negatiivinen ilmaus. Olisi aika muuttaa “sana” lihaksi, elää niin kuin saarnataan. Nyt tekojen ja sanojen ristiriita on liian suuri, joten se saarnaaminen ei mene perille. On helppo puhua, mutta vaikea toteuttaa ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Tänään pappi ei saarnaa, ruoski ihmisiä saarnastuolista, koska hänkin on vain tavallinen, syntinen ihminen, joka on tuntenut kutsun kouluttautua avaamaan meille mahdollisuutta elää Kristus todeksi omalla elämällämme arjessamme, työssä, levossa, lähimmäisen kohtaamisessa.

    Ilmoita asiaton kommentti