Kolumni: Erottaako papin maallikosta työsuhde vai vihkimys?

Kuvattu Sacrumissa erilaisia papin asuja

Erottaako papin maallikosta papinvirka vai pappisvirka? Syksyn seurakuntavaalien jälkimainingeissa sosiaalisessa mediassa ja tuttavapiirissäni on käyty kiinnostavaa keskustelua, jonka voi nähdä tiivistyvän tähän kysymykseen. Keskustelu sai alkunsa monen pantua merkille, että seurakuntiin valittiin luottamushenkilöiksi lukuisia seurakunnan työntekijöitä, etenkin pappeja. Heräsi kysymys: tunkeutuvatko papit alueelle, joka ei ole heille tarkoitettu?

Kirkolliskokousvaaleissa papeilla ja maallikoilla on erilliset kiintiöt. Kaksi kolmasosaa valittavista on maallikoita ja yksi kolmasosa pappeja. Maallikkoäänestäjät valitsevat maallikot, papit puolestaan pappisedustajat.

Seurakuntavaaleissa kiintiöitä ei ole. Ainoa rajoitus on, että sama ihminen ei voi toimia luottamushenkilönä ja työntekijänä samassa seurakunnassa. Jos työntekijä kuitenkin asuu ja työskentelee eri seurakunnissa, hän voi asettua ehdolle kotiseurakunnassaan.

Lisäksi on suuri joukko työntekijöitä, etenkin pappeja, jotka eivät ole lainkaan töissä seurakunnassa. Heidän työnantajansa voi olla järjestö, koulu tai jokin muu. Moni heistä on eläkkeellä. Toisten mielestä tällaisen kirkon työntekijän on sallitumpaa toimia luottamushenkilönä kuin sellaisen, joka on sitoutunut työsuhteeseen kirkon kanssa.

***

Kyse on siitä, erottaako ihmisen maallikkoudesta työsuhde vai vihkimys. Kirkon järjestysmuoto erottaa toisistaan papinviran ja pappisviran. Papinviralla tarkoitetaan virkaa, jonka seurakunta, seurakuntayhtymä, hiippakunta tai Kirkkohallitus on perustanut papillisia tehtäviä varten. Papinvirkaan ei voi päästä ilman pappisvirkaan vihkimistä eikä papin töitä voi edes tilapäisesti hoitaa henkilö, jota ei ole vihitty pappisvirkaan. Pappisvirka kestää kuolemaan saakka, ellei henkilö eroa siitä tai ellei häntä eroteta siitä.

Tulkinnanvaraista puolestaan on, onko pappi luottamushenkilönä moraalisesti työntekijöiden kastissa silloinkin, kun kirkko ei maksa hänelle palkkaa.

Tulevaisuudessa asiaa voidaan joutua pohtimaan vielä uusilta kanteilta. Pappien ja maallikoiden erotteleminen toisistaan kertoo kirkosta, jossa ne on vielä varaa erottaa toisistaan. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Viro, jossa luterilainen kirkko toimii niukoilla varoilla. Työntekijöille ei voida maksaa palkkaa tai sitä maksetaan vähän. Moni pappi tekee kahta tai kolmeakin työtä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossakaan ei liene ikuisesti varaa virkapappeihin, joiden ammatti-identiteetti pitää sisällään vain pappeutta.

LVI-diakoneja ja parturipappeja odotellessa!

Kuva: Minerva Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.