Kolumni: Ja Jeesus meni Haram al-Sharifiin

YK:n kasvatus- ja tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon ohjelma- ja ulkosuhteiden komissio antoi viime viikolla äänestyksen jälkeen päätöslauselman, joka käytännössä häivyttää juutalaisuuden liittymäkohdat Temppelivuoreen tai Itä-Jerusalemiin.

Temppelivuoren alueesta käytetään päätöslauselmassa vain arabiankielisiä nimiä. Suomalaistenkin Temppelivuorena tuntema paikka olisi nyt Unescolle vain islamilaisittain Haram al-Sharif. Analogisesti tila Itkumuurin vieressä on nimeltään pelkkä al-Buraqin aukio.

Kuitenkin Temppelivuorella seisoi vajaat 3 000 vuotta sitten Salomon temppeli ja myöhemmin Herodeksen temppeli. Paikalla nyt olevat Kalliomoskeija ja Al-Aqsan moskeija ovat niihin verrattuina uusia, kuin hiljattain pystytetyt talot keskiaikaisen linnan raunioiden päällä.

Unescon poliittisista syistä vääristelemä historia herättää myös teologisia kysymyksiä. Onko raamatunhistoria täysin irrallista todellisuudesta? Minne juutalaiset muinoin vaelsivat uhraamaan ja rukoilemaan? Minne Jeesus-lapsi vietiin, missä hän aikuisena kaatoi rahanvaihtajien pöydät?

Pohjoismaisista ihmisistä nimenomaan suomalaisten on helppo ymmärtää, miltä juutalaisista tuntuu heidän pitkän historiansa kieltäminen Jerusalemissa.

Eihän Venäjälläkään ole haluttu julkisesti tietää Suomelta 1939–1944 riistettyjen Karjalan alueiden alkuperäisestä suomalaisesta menneisyydestä. Kannaksen nimistö on venäläistetty. Mutta sen suomalainen historia ei suomalaisista kartoista katoa.

Unesco pyrkii lobbaamaan Temppelivuori-vääristelyllä Israel-Palestiinan poliittista tilannetta arabimaiden toivomaan suuntaan. Vaikuttamispyrkimyksiä voi ilmiönä ymmärtää, mutta historian vääristelyä ei.

Olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka moni yliopisto maailmassa hyväksyisi esimerkiksi väitöskirjan, joka Temppelivuoren koko historiaa käsitellessään ”unohtaisi” paikan monituhatvuotisen juutalaisen menneisyyden.

Unesco-gatea ei nyt pidä suurennella. Mutta ilmeisesti maailmanpolitiikka osoittaa senkin, että uskonnon ja sitä tutkivan teologian aika ei todellakaan ole ohi. Se on vasta tulossa.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Reformaatio 500 tulee katolilaisillekin

Kolumni: Messias tulee meitä vastaan populaarikulttuurissakin

Kolumni: Kirkko kantaa kansan synnit

Kolumni: Ole uskon puolustaja

Kolumni: Piispuuden vai pappeuden kriisi?

Kolumni: Orjuudesta on tullut digitaalista

Kolumni: En minä elä, vaan kuolen

Kolumni: Oppi vai palvelu?