Kolumni: Jeesuksen aikamuoto ei ole pelkkä imperfekti

Suomen kielessä imperfekti on verbin aikamuoto, jolla viitataan menneisyyteen. Sillä ilmaistaan toimintaa, joka on jo päättynyt.

Olen pannut viime vuosina merkille, että kirkkomme julistuksessa Jeesuksesta puhutaan ja kirjoitetaan yhä enemmän imperfektissä. Toki se on usein aivan oikea aikamuoto. Monesti mennyt aikamuoto antaa kuitenkin vaikutelman siitä, että Jeesus on vain historian hahmo, joka vaikuttaa tähän aikaan korkeintaan eettisellä opetuksellaan.

Luterilaisessa teologiassa puhutaan uskossa läsnä olevasta Kristuksesta. Kun julistetaan evankeliumia ja kerrotaan Jeesuksesta, ei kerrota vain juttuja jostakin menneisyyden tapahtumista tai henkilöstä, vaan evankeliumissa Kristus tulee läsnä olevaksi ja vaikuttavaksi.

Lutherin käsityksen mukaan uskossa ei tulla vain tietoisiksi syntien anteeksiantamuksesta, vaan Kristuksen läsnäolo uudistaa ihmisen. Luterilainen teologia on sekä uskon että rakkauden teologiaa. Kristus vaikuttaa kristityssä rakkautta ja hyviä tekoja. Kehotus lähimmäisen rakastamiseen on olennainen osa kristillistä elämää.

Jumala osoitti rakkautensa lähettämällä ainoan Poikansa maailmaan pelastamaan syntiset. Jumalan rakkaus puolestaan kutsuu kristittyjä toimimaan lähimmäisen hyväksi. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. (1. Joh. 4:19).

Uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuuden näkökulmasta työ lähimmäisen hyväksi on mitä olennaisin osa kristillistä uskoa. Itse asiassa kristillinen usko ilmenee rakkautena lähimmäiseen.

Onko uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuus yksi kirkkomme uudistumisen koetinkiviä? Onko vaaranamme kääntyä sisäänpäin hoitamaan vain omia asioitamme ja unohdamme, mitä varten kirkko on olemassa? Muotitermein: Pysymmekö vain mukavuusalueellamme, kun se on niin paljon helpompaa?

Suomen kielessä preesens ilmaisee, että jotakin tapahtuu tässä ja nyt. Kielissä, joissa ei ole erillistä futuuria, käytetään preesensiä myös tulevan ilmoittamiseen.

Uskon aikamuoto on preesens, sillä Jeesus on elävä ja todellinen tänään. Hän on sitä myös huomenna ja tulevaisuudessa.

Reformaation merkkivuotta varten Kirkkohallitus on valmistuttanut kirjanmerkiksi suurennuslasin, jossa on teksti Tarkenna ytimeen! Siihen kiteytyy olennaisesti uskonpuhdistuksen perusajatus.

Reformaation merkkivuosi tarjoaa mahdollisuuden uskomme ydinasioiden esillä pitämiseen. Toivottavasti se opettaa yhä useammin puhumaan ja kirjoittamaan Jeesuksesta preesensissä.

Kirjoittaja on 
Mikkelin hiippakunnan piispa.

Kuva: Gustave Doren kuvitus Raamattuun.

Lue myös:

Kolumni: Käännytys vai kääntymys

Edellinen artikkeliLestadiolaisten Päivämies-lehti poisti verkkosivuiltaan ehkäisyä pohtineen blogin
Seuraava artikkeliKolumni: Suru saa kissan etsimään

Ei näytettäviä viestejä