Kolumni: Johtajien sukupuolesta puhutaan vähintään kunnes kirkonmies suostuu olemaan feminiininen

Kuvattu Sacrumissa erilaisia papin asuja, papin liperit

Ylellä on voinut seurata tänä syksynä brittiläistä tv-sarjaa Särkynyt enkeli. BBC:n tuottama draama kertoo pohjoisenglantilaisen pikkukaupungin katolisesta papista Michael Kerriganista. Sarja käsittelee tavallisten ihmisten arkea ja siihen nivoutuvia eettisiä kysymyksiä. Samalla isä Michaelin tarina ottaa kantaa koko katolista kirkkoa koskeviin suuriin teemoihin.

Eräässä kohtauksessa sarjan päähenkilö toteaa alttarilta ymmärtävänsä, miksi katolinen kirkko vastustaa naisten pappeutta. Naisen ruumis on vieras, pelottava ja halveksittava. Eikä auta, että sukupolvet vaihtuvat, sillä miespolvet opettavat yhä seuraavia miespolvia. Särkynyt enkeli -sarjan papin mielestä se on tuhoisaa. ”Naispappeja, naispiispoja, naispaavi. Heitä meidän kirkkomme tarvitsee”, isä Michael Kerrigan toteaa.

***

Asetelma ei ole vieras Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, joka hyväksyi naisten pappeuden 32 vuotta sitten. Helsingissä järjestettiin tässä kuussa Naiset johtajina kirkossa -seminaari, joka sai alkunsa sosiaalisesta mediasta.

Tilaisuuteen kuului paneelikeskustelu, jossa oli mukana sekä naisia että miehiä. Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala totesi paneelissa, että miehet määrittelevät, mitä uutta kirkkoon saa tuoda. Miehiltä ikään kuin pyydetään lupa muutoksiin. Pappi, Diakin vs. lehtori Helena Kauppila (ent. Paalanne) sanoi, että moni vallassa oleva mies ei halua kirkkoon teologiaa, jossa olisi uudenlainen näkökulma feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen.

Kanalan mukaan miehiltä hyväksytään usein enemmän kuin naisilta. Kanala totesi, että miespuolisena johtajana häneltä suorastaan odotetaan ”kusipäisyyttä”. ”Olen todennäköisesti liian empaattinen”, hän sanoi.

***

Se, että miesjohtaja ei saa olla empaattinen, pohjautuu ajattelutapaan, jossa empatia on feminiininen ominaisuus ja näin ollen varattu naisille. Ajattelumalli on vaarallinen, sillä todellisuudessa feminiinisyys ja maskuliinisuus eivät noudata sukupuolten rajoja. Johtajien sukupuolesta puhutaan vähintään siihen asti kun sekä miehet ja naiset sallivat itsessään sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä, siinä suhteessa kuin kunkin persoonaan sille ominaisella tavalla kuuluu.

Jos kirkonmies ei tunnista omaa feminiinisyyttään, siitä tulee vierautta, joka pitää karkottaa. Ja silloin naiset ovat uhka – katolisessa kirkossa pappeina, meidän kirkossamme johtajina.

Kuva: Minerva Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.