Kolumni: Johtajien sukupuolesta puhutaan vähintään kunnes kirkonmies suostuu olemaan feminiininen

Kuvattu Sacrumissa erilaisia papin asuja, papin liperit

Ylellä on voinut seurata tänä syksynä brittiläistä tv-sarjaa Särkynyt enkeli. BBC:n tuottama draama kertoo pohjoisenglantilaisen pikkukaupungin katolisesta papista Michael Kerriganista. Sarja käsittelee tavallisten ihmisten arkea ja siihen nivoutuvia eettisiä kysymyksiä. Samalla isä Michaelin tarina ottaa kantaa koko katolista kirkkoa koskeviin suuriin teemoihin.

Eräässä kohtauksessa sarjan päähenkilö toteaa alttarilta ymmärtävänsä, miksi katolinen kirkko vastustaa naisten pappeutta. Naisen ruumis on vieras, pelottava ja halveksittava. Eikä auta, että sukupolvet vaihtuvat, sillä miespolvet opettavat yhä seuraavia miespolvia. Särkynyt enkeli -sarjan papin mielestä se on tuhoisaa. ”Naispappeja, naispiispoja, naispaavi. Heitä meidän kirkkomme tarvitsee”, isä Michael Kerrigan toteaa.

***

Asetelma ei ole vieras Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, joka hyväksyi naisten pappeuden 32 vuotta sitten. Helsingissä järjestettiin tässä kuussa Naiset johtajina kirkossa -seminaari, joka sai alkunsa sosiaalisesta mediasta.

Tilaisuuteen kuului paneelikeskustelu, jossa oli mukana sekä naisia että miehiä. Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala totesi paneelissa, että miehet määrittelevät, mitä uutta kirkkoon saa tuoda. Miehiltä ikään kuin pyydetään lupa muutoksiin. Pappi, Diakin vs. lehtori Helena Kauppila (ent. Paalanne) sanoi, että moni vallassa oleva mies ei halua kirkkoon teologiaa, jossa olisi uudenlainen näkökulma feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen.

Kanalan mukaan miehiltä hyväksytään usein enemmän kuin naisilta. Kanala totesi, että miespuolisena johtajana häneltä suorastaan odotetaan ”kusipäisyyttä”. ”Olen todennäköisesti liian empaattinen”, hän sanoi.

***

Se, että miesjohtaja ei saa olla empaattinen, pohjautuu ajattelutapaan, jossa empatia on feminiininen ominaisuus ja näin ollen varattu naisille. Ajattelumalli on vaarallinen, sillä todellisuudessa feminiinisyys ja maskuliinisuus eivät noudata sukupuolten rajoja. Johtajien sukupuolesta puhutaan vähintään siihen asti kun sekä miehet ja naiset sallivat itsessään sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä, siinä suhteessa kuin kunkin persoonaan sille ominaisella tavalla kuuluu.

Jos kirkonmies ei tunnista omaa feminiinisyyttään, siitä tulee vierautta, joka pitää karkottaa. Ja silloin naiset ovat uhka – katolisessa kirkossa pappeina, meidän kirkossamme johtajina.

Kuva: Minerva Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

17 kommenttia

  • Charlotta Lindfors sanoo:

    OMG ! Kukaan ei odota “kusipäisyyttä” naiselta, eikä mieheltä. Tai sitten en ymmärrä em. sanan sisältöä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    “Se, että miesjohtaja ei saa olla empaattinen, pohjautuu ajattelutapaan, jossa empatia on feminiininen ominaisuus ja näin ollen varattu naisille. Ajattelumalli on vaarallinen, sillä todellisuudessa feminiinisyys ja maskuliinisuus eivät noudata sukupuolten rajoja”.

    Minusta tämä on höpölöpö puhetta. Kyllä jo pitkään miehetkin ovat saaneet olla “pemoja” ja tuntevia. Olen kyllä kerran tavannut niin feministisen miespapin että ihmettelin, että onkohan hänellä kaikki ihan kohdallaan. Luulen, että hänellä oli identiteettinsä kanssa vielä työstettävää. Miehessä tällainen dominoiva feminiinisyyshän voi johtua siitä, että identiteetin etsintä on vielä kesken ja käyttäytymiseen vaikuttaa vaikkapa jonkun voimakkaan naisen roolimalli. Voihan myös olla että hän oli homo. Oli miten oli, minusta hän oli epäluonteva.

    Kyllä minä ainakin uskon, että miehet ja naiset ovat tunne-elämältään erilaisia, vaikka mitään jyrkkkiä rajoja ei kannattane vetää. Empaattisuus on kuitenkinhyvä ominaisuus kaikille, myös ihmisten parissa työskenteleville miehille. En näe mitään estettä sille, että mies on empaattinen, enkä varsinkaan samaista tätä mihinkään feminiinisyyteen. Terve mies itkee itkevien kanssa ja iloitsee iloitsevien kanssa. Kaikille jotka tekevät hengellistä työtä on ensiarvosen tärkeää läpityöstää oma identiteettinsä ja myös tulla sisäisesti terveeksi. Muuten kyllä työ kärsii eikä sielut tule hyvin hoidetuksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    ” Kanala totesi, että miespuolisena johtajana häneltä suorastaan odotetaan ”kusipäisyyttä”. ”Olen todennäköisesti liian empaattinen”, hän sanoi.” uutinen

    Onko kusipäisyys empaattisuuden vastakohta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Aate nimeltä feminismi on kehitellyt termin nimeltä toksinen maskuliinisuus. Se kertoo, että aate perustuu vihaan ja luonnottomuuteen. Kerran miehisyys on myrkyllistä näitten mielestä, niin turha puhua tasa-arvosta ja välittämisestä. Väri näkyy läpi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Kerro Samuel omin sanoin, millaista on oikea miehisyys? Älä kopio mitään nettisivua, kerro, miltä sinusta tuntuu oikea miehisyys?

      Minä en koskaan käy millään feministisivustoilla, joten en tiedä mistään toksisuudesta, vihasta tai luonnottomuudesta, jota kuvauksesi mukaan näissä piireissä esiintyy.

      Minusta on vain kiinnostavaa kuulla, miten miehisyys – oikea miehisyys – on sinusta uhattuna? Onko se Suomen ev.lut. kirkon kannalta merkittävä asia?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Millainen puu, sellaiset hedelmät, sanoi itse Jeesus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      No, et sitten pystynyt vastaamaan. Ajattelin, että koska olet mies, miehisyyden kuvaileminen ei voisi olla kovin vaikeaa. Mutta näköjään oli. Voiko kukaan toinen uros tällä palstalla auttaa pulaan joutunutta Samuelia?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Lapset pitäisi opettaa mieluummin ihmisiksi (käyttätymään ihmisiksi), kuin tietyn sukupuolen karikatyyreiksi, joiden on pakko noudattaa kiveen hakattuja vanhoja, aikansa eläneitä roolimalleja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Charlotta Lindfors :”Se on kyllä haasteellista poliittisessa järjestelmässä, jossa maanpuolustajat ja johtajat ovat ikuisia ”mätämunia”.

      Maanpuolustajien kohdalla ”palvotaan” oikeusvaltion vastaista koskaan vanhenematonta ”sotasyyllisyysreliikkiä” esim. siten, että kun Euroopan neuvosto 2006 antoi päätöslauselman, jossa tuomittiin totalitaristisen kommunismin rikokset ja rinnastettiin ne natsirikoksiin, Suomen delegaatiota johtanut Mikko Elo (sdp) vastusti päätöslauselmaa ”pelkkänä oikeistopropagandana, jota on syytä vastustaa”.

      Johtajiin sovelletaan puolestaan Scott Adamsin Dilpertin periaatetta, jonka mukaan ”Sana ”johtaja” on peräisin sanasta ”johtua” elikkä seurata jostakin. Aina kun etsittiin syypäätä johonkin asiaan, mietittiin, mistä ongelma saattoi johtua. Kun syypää sitten löydettiin, hänestä käytettiin nimitystä ”johtuaja”. Ääntämyksellisistä syistä ylimääräinen u-kirjain putosi pois ja nykyään syypää tunnetaan yksinkertaisesti nimellä ”johtaja”. Ennen puhuttiin myös ”harhaanjohtuajista”. (Scott Adams: Dilbertin periaate, Keuruu 1997)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Charlotta,

      Eläkkeellä olevan johtajan ja arvaa-minkä-puolisona pahoittelen sitä, että kirjoitin kommenttiini nimesi jälkeen kaksoispisteen. Siinä piti olla pilkku ja rivinvaihto.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tietysti lapset tulee opettaa ihmisiksi, mutta ei ei ketään täydy opettaa miksikään karikatyyriksi jos ohjaa häntä tasapainoisella tavalla pojaksi tai tytöksi. Pojat ja tytöt ovat ulkoisesti erinäköisiä, samoin sisäisesti, sielultaan he ovat erilaisia. Minun tytär aikanaan kivenkovaa väitti Simone Bevoirin juttuja uskottuaan, että miehtet ja naiset ovat vain ulkosesti erilaisia, mutta sisäisesti samnlaisia. Nyttemmin hän on viisastuttuaan muuttanut näkemystään. Tämähän on aika simppeli ajatus, mutta kun tällainen ultrafeminismi pimentää jonkun ajattelun, näinkin voi luulla. Ideologia siis voin sumentaa terveen maalaisjärjen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Tunnistin heti, että ei ole minun kirjoittamani se lause. Mutta muuten, kirjoituksesi ovat mielenkiintoisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ei kannata vetää feminismiä tai SB:a tähän. Tarkoitin, että ennen vanhaan poika ei saanut pukeutua punaiseen, puhumattakaan vaaleanpunaiseen. Mies kertoi sen lapsuudestaan.

    Minulla on tyttö ja poika. Kummallakin oli tarjolla nkkeja ja autoja. Kumpikin leikkivät molemmilla. Ei ohjattu tiettyyn suuntaan. Eikä kielletty. Erot ovat yksilöiden välillä, ei sukupuolten välillä. Oli housuissa mitä vaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Nykyään kyllä pojat saavt pukeutua punaiseen, ja leikkiä nukeillakin. Tytötkin on pitkään kulkeneet “pitkiksissä.”Tärkeää on siis se, ettei ideologisesti puututa lasten identiteettiin. Näin erituisesti Ruotsissa tapahtuu. Silloin kyllä lapset eivät saa kasvaa vapaasti, vaaan niitä ohjataan jonkunlaiseeen sukupuolineutraaliiin mössöön jolloin identiteetin kehitystä manipuloidaan. Se on minusta erittäin vastenmielistä, samoin se, jos lapsille aletaan tuputtamaan erilaisia homoagendoja vaikkapa kouluissa alan ihmisten toimesta jopa vastoin vanhempien tahtoa. Muuten on hyvä että Charlottakin alkaa olla vähän henkilökohtainen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Jatkan vielä, että tytär valitsi “miehisen” alan, poika neutraalin. Oma valinta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    C L. esittää mainioita kysymyksiä. Kiitos niistä. Yritän vastata. Millaista on siis oikea miehisyys. Oikea miehisyys on sen tunnistamista, mitä oikea miehisyys voi parhaimmillaan olla ja pyrkimystä sitä kohti. Toisin sanoen miehisyys on matkaa kohti miehisyyttä. Eikä valmista tule koskaan. Miehisyyden alku on syntyä kahden ihmisen geeneistä. Miehen ja naisen. Niinpä miehisyys koostuu feminiinisistä ja maskuliinisistä ominaisuuksista, jotka me saamme jo geeneissä. Näihin ominaisuuksiin tutustuminen on mieheksi kasvamisessa olennainen asia. Jollei tiedä kuka ja millainen on, ei voi tietää millainen on miehenä.

    Epäterve miehisyys yrittää kieltää feminiinisen puolensa ja kadottaa näin yhteyden tunteisiinsa. “Miehen pitää osata olla kusipää ja laittaa tunteet syrjään”.Samalla katoaa paras yhteyden kanava naiseen. Jos mies ei tunnista omia tunteitaan, niin hän ei löydä hyvää yhteyttä puolisoonsa.Toisaalla vahvasti feminiininen mies saattaa kadottaa yhteyden omaan miehisyyteensä. Miehet joiden elämää hallitsee vahvasti feminiinisyys, on vaikea hyväksyä itseään miehenä. Heidän on vaikea samaistua poikaporukoihin, koska heidän kiinnostuksensa kohteet voivat olla liian feminiinisiä. Yksi Jumalan luomistyön ihme on juuri tuo feminiinisyyden ja maskuliinisuuden tasapaino kahdessa eri sukupuolessa. Maskuliininen nainen voi kokea itsensä vahvasti naiselliseksi ja feminiininen mies mieheksi. Eikä edes havaitse siinä mitään ristiriitaa.

    Olen kiinnostunut orgideoista, mutta en lainkaan jääkiekosta, tai autoista. Saan omata miehisesti feminiinisiä ominaisuuksia En koe siksi itseäni vähemmän mieheksi. Oikeasti koen olevani sitä enemmän mies, mitä paremmin olen yhteydessä omaan herkkään puoleeni. No, tämä taisi mennä jo aika henkilökohtaiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tunne herkkyyden kadottaminen merkitsee miehelle myös sitä, ettei hänellä ole yhteyttä itseensä. Yrittäessään peittää herkkyyttään ja yrittäessään olla kova jätkä, hän menee vastakkaiseen suuntaan, kuin silloin jos hänen tavoitteenaan olisi löytää oikeanlainen miehuus. Oikeanlainen miehuus ei voi olla mitään muuta, kuin tietoisuutta siitä, millainen mies hän on.

    Ilmoita asiaton kommentti