Kolumni: Jos piispat rajoittavat pappien julkista keskustelua, kirkon jäsenet kärsivät

Keväällä korona siirsi ehtoolliset tauolle. Muutamat kristityt kertoivat minulle, kuinka he olivat ystäviensä kanssa viettäneet ehtoollista kotona tai kuinka striimien äärellä oli vietetty ehtoollista.

Yhteydenottojen kanssa yritin olla kieli keskellä suuta. Olen kirkon järjestykseen sitoutunut pappi, joten en voi osoittaa hyväksyntää etä- tai maallikkoehtoolliselle. Samalla ymmärsin kaipauksen sakramentin äärelle. Koin nuo teot vilpittöminä uskon ilmauksina.

Päädyin siis kirkolliseen tapaan hymistelemään ja muistuttamaan, että toivottavasti kohta pääsemme yhteiseen pöytään.

***

Samanaikaisesti ekumeenisessa maailmassa ehtoollisen viettoon suhtauduttiin monin tavoin. Ilmiö tuntui minusta mielenkiintoiselta ja kirjoitin siitä Facebookiin:

"Piispamme linjaavat ja tuomiokapitulit tiedottavat, että ehtoollisen vietto kotona jumalanpalvelusstriimiä katsellen ei ole mahdollista. Samalla vähintään jotkut seurakunnat Tanskan luterilaisessa kirkossa, Amerikan luterilaisessa kirkossa (ELCA), Suomen metodistikirkossa ja Englannin kirkossa viettävät ehtoollista striimin välityksellä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenillä on ekumeenisiin sopimuksiin perustuva oikeus osallistua Tanskan luterilaisen kirkon, Amerikan luterilaisen kirkon, Suomen metodistikirkon ja Englannin kirkon ehtoolliselle.

Elämme ekumeenisesti mielenkiintoisia aikoja!"

***

Päivitykseni herätti kiinnostusta, ja keskustelu päätyi myös kirkon johtoportaan silmiin. Kirkkomme viestintätavan mukaisesti kirkon johtajat eivät osallistuneet keskusteluun, mutta sain viestin eräältä piispalta.

Tuo piispan viesti kuului: "Mitä jos siihen järjestykseen pitäytymiseen liittyisi myös tietty pidättyvyys julkisissa spekulaatioissa."

***

Kirkon yksi suurimmista viestintäongelmista on, että ylin johto ei keskustele muuten kuin itse asettamiensa lainalaisuuksien kautta. Ja kun he rajoittavat pappienkin keskustelua, se johtaa siihen, että ihmisten hengellisten tarpeiden vakavasti ottaminen ja kuunteleminen muuttuu mahdottomaksi.

Keväällä koin, että kirkon vaikeista kysymyksistä julkisesti keskusteleminen ei kuulu tavallisille papeille. Ja kun se ei kuulu minulle, se ei myöskään kuulu niille maallikoille, jotka uskoutuvat minulle ehtoollisenviettotavoistaan. Kirkkomme oppi pysyy puhtaana, mutta sillä opilla on yhä vähemmän merkitystä kirkkomme jäsenten elämässä.

Korona yllätti kirkkomme housut kintuissa. Emme olleet valmiita kohtaamaan seurakuntalaisten kysymyksiä, koska ne olivat pelottavia. Jotain tarttis tehrä.

Matti Hernesaho

Kirjoittaja on turkulainen pappi ja Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen puheenjohtaja. Kolumni on julkaistu 16.10. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Lue Matti Hernesahon muita kolumneja:

Kolumni: Seurakunnan profiloinnissa pitäisi huomioida ainakin nämä neljä asiaa

Kolumni: Kirkko ei ole olemassa kristittyjä varten

Kolumni: Kirkon ei kannata taistella trendejä vastaan vaan löytää tähän aikaan sopiva identiteetti

Kolumni: "Häpeän sinua!", kirjoitin Kari Kanalalle

Kolumni: Jalkapallovalmentaja inspiroi minua seurakuntatyössä, sillä opin häneltä arvonnoususta