Kolumni: Jos rasismia ei tunnista, kyse on samaistumiskyvyn ja kuuntelemisen puutteesta

Keskustelu 1: Kuka tuo neekeri on? Mitä hän tekee täällä?

– Se on isäni, joka tuli hakemaan minut kotiin.

Keskustelu 2: Tiedätkö, mikä on Suomen suurin ongelma? Mustat miehet tulevat tänne ja laittavat meidän naisemme paksuiksi.

– Tiedätkö, tuolla tavalla minä olen saanut alkuni.

Kumpikin yllä oleva on todellinen keskustelu, jossa olen ollut osapuolena. Vastaavia keskusteluita olen käynyt elämässäni lukuisia. Kummassakin keskustelussa on äänensävy muuttunut keskustelun myötä. Olenhan minä sanavalmis, fiksu ja vielä kauniskin. En ole liian tumma, erikoinen tai vääräuskoinen. Kuten Hommafoorumillakin todettiin: Olen sangen kelvollinen maahanmuuttaja. En ole poiskitkettävä tai torjuttava vieraslaji, korkeintaan hieman eksoottinen kukkanen. Tästäkin huolimatta olen saanut osani rasismista. Ja se on saanut minut näkemään, miten rasismi kohdistuu eri ihmisiin.

Mitä kauempana on valkoisesta, (tapa)kristitystä, suomea puhuvasta ihmisestä, sitä todennäköisemmin joutuu kokemaan rasismia Suomessa. Moni haluaisi uskoa, että Suomessa ei ole rasismia. Onhan Suomi maailman tasa-arvoisin maa. Niin meille opetetaan koulussakin. Kuitenkin tutkimukset osoittavat muuta. Esimerkiksi Euroopan perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2018 julkaiseman Being Black in the EU -selvityksen mukaan 63 prosenttia Suomessa asuvista afrikkalaistaustaisista oli kokenut rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana.

Kun kansanedustaja Mäenpää puhui torjuttavista vieraslajeista viitaten turvapaikanhakijoihin, joilla on eri uskonto kuin ”meillä”, ei ole kyse jostain harmittomasta lipsautuksesta tai värikkäästä sanankäytöstä. Kysymys on tarkoituksellisesta toiminnasta, jolla luodaan maaperää rasismin kasvulle ja kukoistukselle. Verratessaan ihmisiä vieraslajeihin Mäenpää piirtää rajaa ”meidän” ja ”muiden” välille. Tällainen puhe erottaa ihmiset toisistaan. Se tekee samaistumisen ”muihin” vaikeaksi. Pahimmillaan se johtaa siihen, ettei kaikkia ihmisiä edes nähdä ihmisinä.

Mäenpään syytesuojan purkamisesta käyty keskustelu myös osoitti syvälle juurtunutta rasismia, jota edes moni kansanedustaja ei vaikuttanut tunnistavan. Itse olin erityisen yllättynyt siitä, että kristillisdemokraattien kansanedustajat asettivat puheenvuoroissaan sananvapauden syytesuojan purkamisen edelle. Jokaisella vapaudella on rajansa. Raja kulkee siinä, että vapauden varjolla ei voi vahingoittaa muita ihmisiä. Sananvapautta puolustaneet kansanedustajat eivät tuntuneet näkevän lainkaan ihmisiä, joita Mäenpää sananvapauden varjolla vahingoitti.

Miksi me emme tunnista rasismia? Väitän, että kysymys on samaistumiskyvyn ja kuuntelemisen puutteesta.

Mieti hetki ketkä koet itsesi kaltaisiksi, keihin sinä samaistut? Kuka on sinun lähimmäisesi?

Kuva: Jukka Granström

Kirjoittaja on Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja projektipäällikkö. Kolumni on julkaistu 10.7. ilmestyneessä Kotimaassa.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.