Kolumni: Kiitollisuuden aiheiden etsiminen muuttaa tapaa nähdä maailmaa

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

Joulun mummolamatkalla olimme lasten kanssa ajankuluksi leikkiä, jossa piti täydentää lause ”rakastan kultaani, koska hän on niin…” Ensin keksittiin a:lla alkavia sanoja, sitten b:llä, d:llä, e:llä ja niin edelleen. ”Lopettakaa, ku mun kylkiin sattuu niin paljon”, nauroi 11-vuotias, kun kulta oli niin pyöreä, parrakas ja paniikissa.

Myöhemmin kokeilimme leikkiä lauseella ”olen kiitollinen…” Ja kiitollisuudenaiheita löytyi: apinat, ambulanssit, banaanit, B-vitamiini, defenssit. ”Olen kiitollinen eksoplaneetoista”, sanoi 7-vuotias, joka on kiinnostunut muun muassa avaruudesta.

Kiitollisuutta sivuaa monessa kohdin Yann Arthus-Bertrandin elokuva Human, joka on mielestäni yksi viime vuosien vahvimpia puheenvuoroja ihmisen puolesta. Elokuvassa ihmiset eri puolilta maailmaa katsovat katsojaa silmiin ja kertovat tarinaansa. Ohjaaja avartaa mielet ymmärtämään, että on yhtä koko maa.

Elokuvassa erään isoäidin onnea oli se, että hän kuuli naapureiden voivan hyvin. Molemmat jalkansa menettänyt mies ei vaihtaisi 13 vuoden aikana pyörätuolissa oppimaansa takaisin jalkoihinsa. Venäläisnainen oli kiitollinen miehestä, joka 33 avioliittovuodenkin jälkeen hymyilee ja suutelee. Eteläamerikkalainen rouva tuli iloiseksi maissi- ja papupellosta, joka antoi hänelle joka aamu ravintoa ja joka oli niin kaunis, että hänen teki mieli vain jäädä sitä katselemaan.

***

Kiitollisuus on taito, jota voi harjoitella vaikkapa kirjaamalla joka päivä päiväkirjaan asioita, joista on kiitollinen. Kiitollisuuden aiheiden etsiminen muuttaa tapaa nähdä maailma. Siinä missä lintubongari huomaa linnut, kiitollisuusbongari alkaa huomata asiat, joista voi ja on syytä kiittää.

Aloitankin heti. Tänään olen iloinnut apurahatyöskentelyn suomasta vapaudesta, hyvin kirjoitetusta tietokirjasta, läheisten läsnäolosta, joululta jääneistä suklaista, tuoreista sämpylöistä, keskusteluista ystävän kanssa ja kitaralle sovitetuista Bachin soolosellosarjoista, jotka paraikaa soivat kuulokkeissa.

Kiitollisuuspäiväkirjaa psalmin 103 kirjoittajakin muuten piti. Hän tosin puhuu Herrasta, toisin kuin minä, sekulaarin ajan kasvatti – paitsi joskus, kuten silloin, jos pääsee yksin sienimetsälle ja löytää erinomaisen mustavahakaspaikan. Silloin malja vuotaa ylitse, kiitollisuus hakee kohteen ja luotu kiittää luodusta Luojaa.

Kirjoittaja on musiikkitieteilijä ja ruokasieniharrastaja.

Kuva: Pentti Potkonen

Edellinen artikkeliPiispa Teemu Laajasalo saattaa jäädä pois köyhyyskeskustelusta
Seuraava artikkeliEnsimmäinen ehdokas valmiina – Jukka Hautala ilmoittautui Oulun piispanvaaliin

Ei näytettäviä viestejä