Kolumni: Kirkko on liian urautunut – ratkaisuna toimii Jeesuksenkin harjoittama palvelumuotoilu

Kaisa Raittila

Kastejuhla alkoi erikoisella virrellä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, laulettiin siinä. Kaikki osasivat. Lasten äänet kuuluivat voimakkaina. Kanttori soitti iloisena pianoa.

Ajattelin, että kirkkoon on pesiytynyt turhan turvallisuushakuinen tai turhan periaatteellinen ajatus, että ihmiselle ei pidä antaa sitä, mitä hän pyytää. Että kirkolla on tarjota vain valmis paketti, joka toisen on otettava sellaisenaan tai suureksi vahingokseen torjuttava kokonaan.

Liian periaatteellisena kirkon paketti on niin teräväkulmainen, että saattaa raapaista syvänkin haavan, jos sitä ei tarjoile ihminen, joka ymmärtää asettua paketin saajan ja paketin väliin. Kirkon historia todistaa, ettei kristinusko levinnyt siksi, että oppilauseet oli saatu kohdilleen, vaan siksi, että kristityt jäivät kulkutautien levitessä hoitamaan sairaitaan. Miten kristityt elivät, oli tärkeämpää kuin se, mihin he uskoivat.

Liian turvallisuushakuisena kirkon paketti on niin ympäripyöreä, ettei siitä saa otetta. Tehdään vain sellaista, mihin on totuttu ja mikä ei vaadi liikaa. Varotaan kysymästä, ettei jouduttaisi oikeasti vastaamaan.

***

Kun minä olin nuori, oli yhtenä kirkon merkittävänä työalana sisälähetys. Se kuulostaa pahemmalta kuin olikaan, koska melkein kaikki me olemme sisälähetykseksi luettavien lennokkikerhojen ja raamattupiirien kasvatteja.

Sisälähetyksen hard corena tuli vähän myöhemmin evankeliointi. Nuoruudeninnossa jaoin Neljää hengellisen elämän tosiasiaa traktaattina Kolmen sepän patsaalla. Minua ei nolottanut yhtään, koska sain pehmomarttyyriudestani endorfiineja.

Sisälähetys yritti sitouttaa minua järjestämällä kaikenlaista puuhaa. Evankeliointi juurrutti vakaumusta kirkastamalla. Kummassakaan ei ole muuta vikaa kuin se, ettei ihmisiä enää kiinnosta. Nyt on kirkolla pulmana, miten nousta liian syväksi painuneesta urasta.

Siihen hätään tuli palvelumuotoilu. Konsulttijargonilta kalskahtava menetelmä selvittää kysymällä ja tarkkaan kuuntelemalla, mitä kanssaihminen tarvitsee, jotta osattaisiin tarjota hänelle juuri sitä.

Monen mielestä sellainen ei ole kirkossa mistään kotoisin. Se on erikoista, koska Jeesus itse on palvelumuotoilun grand old man. Hän ei kysynyt, haluatko, että pelastan sielusi tai annan syntisi anteeksi. Ne olivat oheistuotteita sille, millä hän uuden ihmisen kohdatessaan aloitti. ”Mitä tahdot, että sinulle tekisin?” kysyi hän.

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Kolumni: Meillä Suomessa on vaikea rakastaa kirkkoaan

Kolumni: Kirkon uudistumista jarruttaa sarja yksioikoisia uskomuksia

Kolumni: Väkevimmät hengelliset kokemukseni olen saanut kaukana kirkon penkistä – lukiessani yksin

Kolumni: Kirkolla on edelleen varaa olla tarvitsematta ihmisiä, vaikka yhä harvempi tarvitsee kirkkoa

Kolumni: Ikävöin kolmiulotteista Jumalaa

Kolumni: Kun kirkko kääntyy ihmisen puoleen, se kysyy, mitä mieltä ihmiset ovat kirkosta

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

8 kommenttia

  • Marja Vilkama sanoo:

    Kiitos hyvästä kolumnista! Minulle tuli seuraavia ajatuksia kolumnin johdosta: Kirkolla ei tarvitse olla mitään erikoisohjelmia. Vaan tarjota mahdollisuudet ihmisten kohtaamiselle. Olen viime vuosina huomannut vapaaehtoistyössäni, että erilaiset keskustelu- ja vertaistukipiirit ovat toivottuja. Ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja sitä, että voisivat vapaasti kertoa omista ajatuksistaan turvallisessa ja lämpimässä ilmapiirissä. Lähimmäisistämme välittäminen, rinnalla kulkeminen ja kuunteleminen ovat tärkeitä asioita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Kohtaamista ja rinnalla kulkemista voi toimittaa ilman kirkkoakin. Kristillisellä kirkolla sensijaan varsinainen tehtävä, Jeesuksen sanoilla, on syntien anteeksiantamisen julistus. Se on se ydin ja elämä, ei oheistuote.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Raittila. “Hän ei kysynyt, haluatko, että pelastan sielusi tai annan syntisi anteeksi. Ne olivat oheistuotteita sille, millä hän uuden ihmisen kohdatessaan aloitti. ”Mitä tahdot, että sinulle tekisin?” kysyi hän”.

    No Jeesuksella oli valta pelastaa, parantaa ja antaa syntejä anteeksi. Eiköhän hänet juuri näistä tunnettu, ja siksi uskoisin, että tuskin häneltä mitään juoksupojan tai tarjoiijan palveluksia kovasti pyydettiin.

    Nykykirkossa ehkä ongelmana taitaa olla se, ettei Jeesuksen oikein uskota omaan hengelliseen kompetenssiin. Onhan meillä pappeja, jotka eivät usko syntien sovitukseen, ihmeisiiin eikä välttämättä edes iankaikiseen Jumalan valtakuntaan. Tällaisethan eivät tietysti kelpaakaan muuhun kuin ihmisten “passaajiksi” tai viihdyttäjiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Antti jatkaa. Pieni korjaus ylläoleveen.: Nykykirkossa ongalmana taitaa olla se, ettei oikein uskota omaan hengelliseen kompetenssiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Markku Hirn. “Vapaakirkkojen jäsenmäärä Ruotsissa , jossa ne aikoinaan olivat suuri uskonnollinen tekijä sadointuhansin jäsenin, on puoliutunut ja tendenssi jatkuu. Uusia jäseniä ei tule vanhojen perheiden ulkopuolelta. Samanaikaisesta karsimaattiset liikkeet, jonne herätyskokoukset kuuluvat, kasvavat kehitysmaissa ja Aasiassa”.

      Ruotsissa minusta toivoa on Simple Church-liikehdinnässä. Svenska Kyrkan on kyllä “kört”, siitä on tullut politikkojen pelikenttä eikä sillä ole varsinaista hengellistä merkitystä paitsi ehkä uudenlaisen synkretismin esitaistelijana.

      Olen Guatemalassa ja erityiseti Kolumbiassa nähnyt täitä massaherätyksiä. Guatemalassahan noin 60 % populaatiosta kuuluu tällaisiin karismaattisiin ja uushelluntailaisiin vapaaseurakuntiin. Seurakunnan kasvu siellä on ollut maailman nopeinta ja jatkunut vuosikymmeniä. Meillä Suomessahan nämä herätykset yleensä eivät kestä kauan, paitsi lestadiolaonen herätys.

      Kolumbian Bogotassa olen käynyt 15 vuoden ajan joka vuosi ja seurakuntien jäsenmäärä on lisääntynyt sadoilla tuhansilla ihmisillä. Tämä siis johtuu siitä, että koko kaupungin “yllä” on Pyhän Hengen vuodatus ja ihmsiä tulee uskoon kadunkulmissa, kaupoissa, ravintolissa ja partureissa. Kaikkea tätä olen nähnyt läheltä. Massakokoukset ovat sitten asia erikseen. Tällaisessa herätyksesä on kyse voimakkaasta hengellisestä tapahtumasta, ei pelkästään mistään tunnekokemuksista. Kutsuisin tällaista etsikkoajaksi.

      Se, että kaikenlaiset seurakunnat kasvavat kertoo minulle siitä, että kyse ei ole siitä, kenellä on paras menetelmä, hienoimmat laulut tai parhaat saarnamiehet vaan yksinkertaisesti Jumala vetää sieluja omaan valtakuntaansa kaikin mahdollisin tavoin. Tällaisesta ja siitä, mikä meidän tilanne Pohjolassa on,ei oikein voi tai kannata puhua samaan aikaan. Jumala selvästi toteuttaa sanansa periaatetta maaimassa: “Hän on osoittanut vimansa käsivarrellaan, hän on hajoittanut ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimelta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois”, Luuk 1:51-53.

      Näin Pyhän Hengen vuodatuksesta maailmassa voimme vetää johtopäätöksen missä Jumala “viihtyy”. Hän viihtyy köyhien ihmisten keskellä paremmin kuin meidän jotka olemme materialismin ja hedonismin heikentämiä

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Uskoontuleminen tai uskonratkaisun tekeminen ovat molemmat hyvin hämäriä termejä. Jotta niistä saisi edes aavistuksaen mitä niillä voidaan tarkoittaa, niin on elettävä uskonnollisessa yhteydessä jotta termit ja sanaston on tultava itsestäänselviksi ,mitä ne eivät sekulaareille ihmisille suinkaan ole.

    Käytännössä uskoontulemisella tarkoitetaan tunneperäistä kokemusta joka kytketään herätyskokouksiin. Jotkut yksityiset kokevat vastaavaa ihan itse mutta suuret ja pienetkin herätykset ovat joukkotapahtumia ja niiden vetovoima on harventunut länsi-maissa on voimakkasti heikentynyt.Vapaakirkkojen jäsenmäärä Ruotsissa , jossa ne aikoinaan olivat suuri uskonnollinen tekijä sadointuhansin jäsenin, on puoliutunut ja tendenssi jatkuu. Uusia jäseniä ei tule vanhojen perheiden ulkopuolelta. Samanaikaisesta karsimaattiset liikkeet, jonne herätyskokoukset kuuluvat, kasvavat kehitysmaissa ja Aasiassa.

    Uskoontulemisella ja elämisellä on oma prosessinsa suurissa joukoissa.Aikoinaan, noin kolmen vuoden ajan ,olin lähikontaktissa Vivamoon . Siellä todellakin pidettiin herätysseuroja ,joissa kysymällä kysyttiin sitä että jos joku haluaa jättäytyä Jeesuksen seuralaiseksi. Moni teki niin . Joskus puolet jostakin rippikoulusta ja jopa enemmänkin nosti käsiään ja olivat liikuttuneita. Monet heistä tulivat sitten seuraavana vuonna kinkereille sekä etsimään samanlaista kokemusta tai muuten vaan viihtymään kaveritten kanssa ja nauttimaan hengellistenlaulujen tunnelmista .Mutta he eivät enään pitäneet itseään uskovaisina vaikkakin lojalistena.

    Se mitä ympärilläni näen, on se että etsivät ihmiset kokeilevat ja tutkivat asioita pitkän aikaa. He kokeilevat monia suuntauksia ,jotta löytäisivät itselleen sopivan. USAssa tätä on tutkittu ja nämä nomaadit ovat suurin seurakuntia elävöittävät ryhmät. Vaikutelma on että ne herätykset mitä tapahtuu, koskee jo uskoontulleita jotka tulevat herätyskokouksiin kokeakseen jotakin uudelleen.

    Todellinen uudistus ovat pienet ,mihinkään suurempaan yhteisöön kuulumattomat pienryhmät ja seurakunnat. Ne kerääntyvät jonkun karismaattisen ympärille ja elävät niin kauan kun niissä käy väkeä. Niitä on kymmenittäin ,mutta niitä ei paljoakaan huomioida tai vieroksutaan. Tämä on harmi koska ne ovat uuden uskonnollisen elämän siemeniä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Markku Hirn. “Vapaakirkkojen jäsenmäärä Ruotsissa , jossa ne aikoinaan olivat suuri uskonnollinen tekijä sadointuhansin jäsenin, on puoliutunut ja tendenssi jatkuu. Uusia jäseniä ei tule vanhojen perheiden ulkopuolelta. Samanaikaisesta karsimaattiset liikkeet, jonne herätyskokoukset kuuluvat, kasvavat kehitysmaissa ja Aasiassa”.

      Ruotsissa minusta toivoa on Simple Church-liikehdinnässä. Svenska Kyrkan on kyllä “kört”, siitä on tullut politikkojen pelikenttä eikä sillä ole varsinaista hengellistä merkitystä paitsi ehkä uudenlaisen synkretismin esitaistelijana.

      Olen Guatemalassa ja erityiseti Kolumbiassa nähnyt täitä massaherätyksiä. Guatemalassahan noin 60 % populaatiosta kuuluu tällaisiin karismaattisiin ja uushelluntailaisiin vapaaseurakuntiin. Seurakunnan kasvu siellä on ollut maailman nopeinta ja jatkunut vuosikymmeniä. Meillä Suomessahan nämä herätykset yleensä eivät kestä kauan, paitsi lestadiolaonen herätys.

      Kolumbian Bogotassa olen käynyt 15 vuoden ajan joka vuosi ja seurakuntien jäsenmäärä on lisääntynyt sadoilla tuhansilla ihmisillä. Tämä siis johtuu siitä, että koko kaupungin “yllä” on Pyhän Hengen vuodatus ja ihmsiä tulee uskoon kadunkulmissa, kaupoissa, ravintolissa ja partureissa. Kaikkea tätä olen nähnyt läheltä. Massakokoukset ovat sitten asia erikseen. Tällaisessa herätyksesä on kyse voimakkaasta hengellisestä tapahtumasta, ei pelkästään mistään tunnekokemuksista. Kutsuisin tällaista etsikkoajaksi.

      Se, että kaikenlaiset seurakunnat kasvavat kertoo minulle siitä, että kyse ei ole siitä, kenellä on paras menetelmä, hienoimmat laulut tai parhaat saarnamiehet vaan yksinkertaisesti Jumala vetää sieluja omaan valtakuntaansa kaikin mahdollisin tavoin. Tällaisesta ja siitä, mikä meidän tilanne Pohjolassa on,ei oikein voi tai kannata puhua samaan aikaan. Jumala selvästi toteuttaa sanansa periaatetta maaimassa: “Hän on osoittanut vimansa käsivarrellaan, hän on hajoittanut ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimelta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois”, Luuk 1:51-53.

      Näin Pyhän Hengen vuodatuksesta maailmassa voimme vetää johtopäätöksen missä Jumala “viihtyy”. Hän viihtyy köyhien ihmisten keskellä paremmin kuin meidän jotka olemme materialismin ja hedonismin heikentämiä

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Piispa Teemu Laajasalo linkissä olevassa sanoittaa saarnassaan kirkon tehtävän hyvin.

    https://areena.yle.fi/1-4256422

    Ilmoita asiaton kommentti