Kolumni: Kirkon uudistumista jarruttaa sarja yksioikoisia uskomuksia

Kaisa Raittila

Kirkon sisäpiirin toimijoita ja kirkon uudistumista jarruttaa sarja yksioikoisia uskomuksia, esimerkiksi tällaisia: Kirkosta ei olla kiinnostuneita. Ihmisten hengelliset tarpeet ovat vähentyneet. Kristinusko on säilynyt muuttumattomana kaksi vuosituhatta. Vain meidän tavalla uskovat ovat oikeassa. Jumalan valtakunnan rakentamisessa tärkeintä on se, miten minulle käy.

***

Ihmiset eivät halua puhua itsestään. Perheet eivät halua huolehtia lastensa hengellisestä elämästä. Seurakuntalaiset haluavat palveluita. Seurakuntalaiset haluavat tehdä kaiken itse. Seurakuntalaisille ei saa aiheuttaa pahaa mieltä. Ihmiset haluavat tulla seurakunnan järjestämiin tapahtumiin. Seurakuntalaiset estävät kirkon uudistamisen. Alojensa asiantuntijat eivät halua antaa osaamistaan kirkon hyväksi. Ihmiset eivät pidä siitä, että heitä pyydetään apuun. Seurakuntalaisille ei voi uskoa vastuuta, koska he saattavat väsähtää kesken kaiken.

Koulutus määrittää työtehtävät. Kirkon kristillinen kasvatus kuuluu varhaiskasvattajille. Diakonia kuuluu diakoniatyöntekijöille. Hengelliset kysymykset kuuluvat vain papeille. Koulutettu työntekijä tekee kaiken paremmin. Työajan suunnittelu ja seuranta estävät pappia toteuttamasta kutsumustaan. Tavoitteellisuus, työn mittaaminen ja tulosvastuu eivät sovi kirkkoon.

***

Mitä on kokeiltu kerran, se ei toimi myöhemminkään. On hienoa, jos tilaisuudessa on 50 osallistujaa. Kirkon avaimia on riski antaa jakoon. Tapahtuman hintaan ei tarvitse laskea rivityöntekijän tai viestinnän panosta. Ideoista ei kannata kertoa, koska joku saattaa varastaa ne.

Kirkon työntekijät ovat vieraantuneet todellisuudesta. Kirkkoherrat pääsevät helpolla. Kaikki johtajat ovat huonoja. Kaikki alaiset ovat hyviä. Vain teologit luovat teologiaa.

Ihmisen kohtaamiseen tarvitaan koulutusta. Ennen käytäntöä pitää osata perusteellisesti teoria. Kirkon uudistaminen ei vaadi rakenteiden uudistamista. Kirkon työntekijäkeskeisyydestä päästään työntekijöitä vähentämättä ja tehtävänkuvia muuttamatta.

Kehittäminen kannattaa tehdä erikseen tarkoitusta varten perustetussa yksikössä. Ennen kuin ryhtyy mihinkään, kannattaa suunnitella huolella ja karsia virheiden mahdollisuus.

***

Tähän loppuvat kolumniin sallitut merkit. Uskomukset eivät kirkossa lopu. Millaiset hidastavat sinua ja yhteisöäsi?

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Kolumni: Väkevimmät hengelliset kokemukseni olen saanut kaukana kirkon penkistä – lukiessani yksin

Kolumni: Kirkolla on edelleen varaa olla tarvitsematta ihmisiä, vaikka yhä harvempi tarvitsee kirkkoa

Kolumni: Ikävöin kolmiulotteista Jumalaa

Kolumni: Kun kirkko kääntyy ihmisen puoleen, se kysyy, mitä mieltä ihmiset ovat kirkosta

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.