Kolumni: Kuka saa ja mitä? – Kirkon sisäinen tasausjärjestelmä tulee ottaa luupin alle

Taka-Onnelan kuvitteellisessa pienessä seurakunnassa pysytään uskollisesti kirkon jäseninä, mutta väki ikääntyy ja vähenee. Turhat kiinteistöt on myyty. Vilkasta toimintaa pyörittävät papin töiden ohella myös taloudesta ja nuorisotyöstä vastaava kirkkoherra, haudatkin kaivava kanttori-suntio ja diakoni-lastenohjaaja-lähetys- ja toimistosihteeri. Kirkkoa ei ole varaa talvella lämmittää.

Jotta Taka-Onnelan tapainen seurakunta ei jäisi taloushuolineen yksin, tulee kirkon sisäinen tasausjärjestelmä ottaa alkavalla kirkolliskokouskaudella luupin alle. Kirkon keskusrahaston avustukset seurakunnille ovat vain 0,3 prosenttia seurakuntien yhteenlasketusta kirkollisverotulosta. Valtionavustukset kunnille ovat 45 prosenttia kuntien yhteenlasketusta kunnallisverotulosta.

Vaikka vertailu valtionavustuksiin osin ontuu, niin sen esimerkki osoittaa, että tasausjärjestelmät ovat kirkossa hyvin vaatimattomia. Asetelmaa toki kompensoi hieman se, että keskusrahastomaksua vauras yhden prosentin kirkollisveron seurakunta maksaa suhteellisesti ottaen kaksinkertaisesti köyhään kahden prosentin seurakuntaan verrattuna.

Entäpä valtion korvauksen jako seurakuntiin kunnan asukkaiden määrän mukaan? Viiden vuoden aikana esimerkiksi Posion kunnan asukasluku on pienentynyt 10,9 prosenttia ja Vantaan lisääntynyt 8,2 prosenttia. Posion seurakunnalle siis tihkuu valtion korvauseuroja hautaustoimen ylläpitoon yhä vähemmän, vaikka hautausten määrä lisääntyy. Järjestelmä vinoutuu vuosi vuodelta.

***

Jotain tarttis tehdä! Voitaisiinko aloittaa siitä, että tasausmäärärahat tuplattaisiin ja valtion korvauksen jakoperustetta tarkennettaisiin? Kirkon kokonaistaloutta tämä ei hetkauttaisi mihinkään, mutta olisi iso apu monelle seurakunnalle.

Kuulen jo korvissani vastaväitteitä: ”Epäterveitä rakenteita ei pidä sementoida! Yhdistäkää Taka-Onnela Etu-Onnelan seurakuntaan?” Oikein hyviä neuvoja. Kiitos!

Otettakoon kuitenkin huomioon, että Etu- ja Taka-Onnelan kirkonkylien väli on 150 kilometriä, eikä yhdistyneestä Onnelan seurakunnastakaan tulisi itsekannattavaa. Rakenteellisia pohdintoja ei voi kuitenkaan sulkea pois. Niitä onkin käynnissä monin paikoin.

***

Miksei piispa keskity teologiaan vaan sekaantuu talouteen? Talouskin on teologiaa: ”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet” (1. Kor. 12:26).

Kärsi ei ainoastaan Taka-Onnela vaan myös vauras kaupunkiseurakunta, jossa rahaa kyllä on, mutta kasteiden määrä sukeltaa. Tämä tulee ymmärtää myös Etu-Onnelassa ja Taka-Onnelassa. Voisiko tästä vastavuoroisesta ymmärtämisestä kasvaa kirkkoon uusi solidaarisuuden kulttuuri?

Kirjoittaja on Oulun 
hiippakunnan piispa.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Antaisitko rahasi suurseurakunnalle vai yhteisölle, jossa käyt messussa tai kerhossa?

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.