Kolumni: Kysyin tansanialaiselta piispalta neuvoja Suomen kirkolle ja sain kolme vastausta

Pekka Simojoki

Mwanzan piispa Andrew Gulle katsoi minua vakavasti. Hän oli monta kertaa vieraillut Suomessa ja seurannut kirkkomme tilannetta. Siksi sain päähäni kysyä häneltä, mihin hän puuttuisi, jos toimisi piispana täällä. Vastaus tuli heti:

”Tyhjät kirkot! Teillä on Suomessa moni asia hyvin, mutta tyhjät kirkot on ongelma, johon pitäisi heti tarttua!”

Olimme perheeni kanssa viettämässä joulua Tansaniassa ja aamulla olimme jo osallistuneet joulujumalanpalvelukseen Mwanzan kirkossa. Se oli varsinainen kyläkokous, kun kirkko oli täynnä iloista ja värikkäästi pukeutunutta tummaa kansaa.

Laulun voimaa riitti, kuorot pistivät parastaan, välillä innostuttiin tanssimaan syntetisaattorin rytmein, ja välillä laulettiin perinteisiä virsiä trumpetin säestyksellä. Piispa itse saarnasi, ja mekin toimme terveisiä pohjoisesta useaan otteeseen. Tällä kertaa tilaisuus jäi tosin aika lyhyeksi, se ei kestänyt edes kolmea tuntia, sillä toinen jumalanpalvelus oli alkamassa heti perään. Kirkon pihamaalla alkoi kuitenkin saman tien tilaisuuden "jatkot", iloinen yhdessäolo, jossa laulu soi eikä kellään ollut kiirettä pois.

***

Illalla juhlimme joulua lähetystyöntekijöiden pihalla, söimme Victoriajärven kalaa, lauloimme ja tarinoimme. Kun yritin udella, mistä piispa Gulle itse Suomessa lähtisi liikkeelle, ei kauaa tarvinnut sitäkään vastausta odottaa:

”Nuorista. Kuunnelkaa, mitä kieltä nuoret puhuvat ja opetelkaa sama kieli! Nuoret rakastavat musiikkia, tuokaa myös heidän musiikkiaan kirkkoihin, vaikka jostain perinteistänne joutuisittekin luopumaan. Kirkolla, jolla ei ole nuoria, ei ole tulevaisuutta!”

Neuvo kuulosti muusikon korvassa oikein hyvältä. Toinen ehdotus koski työntekijöitä: ”Rohkaisisin pappeja lähtemään kirkon seinien sisältä ulos sinne, missä ihmiset ovat.”

Hetken piispa katseli Afrikan tummaa taivasta ja jatkoi: ”Jos jotain saisin täältä Afrikasta tuoda Suomeen, toisin ne 'jatkot’ kirkon pihalla, sen yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen!”

***

Kun hyvästien aika tuli, kysyin tältä mainiolta afrikkalaiselta piispalta pieni pilke silmäkulmassa:

”Meidän kirkkoomme on tulossa arkkipiispan vaalit. Mitäs jos tekin lähtisitte ehdolle ja me saisimmekin arkkipiispan Afrikasta asti! Ehkä me sitten uskaltaisimme oikeasti tarttua tyhjien kirkkojen ongelmaan!?”

Sain vastaukseksi vain leveän hymyn ja tuikkivat silmät. Ymmärsin yskän. Meidän on itse uskallettava tarttua asiaan.

Kirjoittaja on muusikko, sanoittaja, sovittaja ja säveltäjä.

Kuva: Jukka Granström

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.