Kolumni: Luterilainen Pohjola on omaleimainen maailmankolkka

Helsingin tuomiokirkko

Siinä, että todetaan luterilaisuuden muokanneen Pohjoismaita suuresti, ei ole mitään uutta. Sen sijaan uutuudenviehätystä on analyysissa, joka pitää pohjoismaista sosiaalidemokratiaa jopa maallistuneena luterilaisuutena.

Näin väittää amerikkalainen professori Robert H. Nelson uudessa kirjassaan Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy: A Different Protestant Ethic.

***

Nelson katselee kirjassaan Pohjolaa yhdysvaltalaisten lasien läpi. Erikoisuuksista huolimatta hyvänä puolena asiassa voi pitää sitä, että etäältä näkee kokonaisuuden paremmin kuin läheltä.

Suomi on Nelsonin tarkastelussa harvinaisen korostetusti esillä.

Nelson toteaa Pohjolan täysin omaleimaiseksi maailmankolkaksi ja täkäläiset yhteiskunnat jokseenkin ainutlaatuisiksi. Niiden suurin yhteinen perinteinen nimittäjä on kansakuntien liki sataprosenttinen luterilaisuus. Nelsonin mukaan se on Pohjoismaissa yhdistynyt muihin aatteisiin ja muuttunut maalliseksi, sosiaalis–taloudelliseksi pelastusopiksi. Sosiaalidemokratia siis astui vanhojen valtionkirkkojen kenkiin.

Kirja valottaa nopein vedoin ja johtopäätöksin sitä, miten Pohjola muuttui luterilaiseksi ja mitä siitä on seurannut. Globaalissa tarkastelussa kirja vääntää lukijalle myös rautalangasta luterilaisen ja kalvinistisen eetoksen eroja.

Mielenkiintoisia Nelsonin havaintoja Pohjoismaista ovat esimerkiksi pohdinnat, miten alamaisuskollisuus ja sosiaalinen velvollisuudentunto ovat johtaneet huippukovaan verotukseen.

Tai miten Norjan, Ruotsin ja Suomen ylhäältä edistetty, holhoava ja yksityisen piiriinkin tunkeutuva sosiaalinen kontrolli, sekä vaikkapa liikennekuri, tiedeusko ja rajoittava alkoholipolitiikkakin juontaisivat juurensa luterilaiseen yhteisvastuuseen ja valtiokirkollisuuteen.

Edelleen, luterilaiset herätysliikkeet ovat Nelsonin mukaan vaikuttaneet naisen aseman nousuun.

Mene ja tiedä. Mutta mielenkiintoisia näkyjä tämä amerikkalainen tarkkailija Pohjolastamme näkee. Hänen lähteensä ovat kuitenkin pitkälti pohjoismaisia.

***

Robert H. Nelson ei kirjassaan loppujen lopuksi detaljoidusti osoita sitä prosessia, miten luterilaisuus maallistuessaan olisi re-inkarnoitunut nimenomaan sosiaalidemokratiaksi.

Toisaalta ”sosiaalidemokraattisuus” puoluetta laajempana yleisenä ajattelutapana on näytellyt Pohjolan muokkaamisessa nykymuotoonsa suurta osaa, joten kirjoittajamme väitteet ja olettamukset osunevat ainakin osaksi maaliinsa.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Moni kiista koskee Raamattua – se ei tarkoita sitä, että Pyhästä kirjasta pitäisi luopua

8 kommenttia

  • Antti Hämäläinen sanoo:

    “Robert H. Nelson ei kirjassaan loppujen lopuksi detaljoidusti osoita sitä prosessia, miten luterilaisuus maallistuessaan olisi re-inkarnoitunut nimenomaan sosiaalidemokratiaksi”. Tässä onkin hyvä tutkimuskohde, erityisesti Ruotsissa tämä tulisi selvittää. Siellä sosiaalidemokraattien asema ja vaikutus yhteiskunnassa näyttää olleen voimakkaampi kuin esim. meillä Suomessa. Samalla Ruotsin ev.lut. kirkko on hengellisesti heikompi ja selkeästi politisoituneempi kuin meillä Suomessa. Suomessa herätysliikkeiden vaikutus kirkossa toisaalta on ehkä ollut voimakkaampi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Luterilaisen kirkkovaltion Ruosii-S uomen ‘kehittyneisyyttä’: 2000 ihmistä telotettiin :

    “Kuolemanrangaistusten käyttöönoton taustalla vaikutti Mooseksen lain eli vanhatestamentillisten määräysten kirjaaminen rikoslakiin 1500–1600-luvuilla. Uskonto tuli siis vahvasti myös oikeudenkäyttöön ja selittää myös sitä, että mestattavaksi saattoi päätyä rikoksesta, joka ei nykysilmin vaikuta kovinkaan vakavalta. – Määräykset löytyvät suoraan Raamatusta. Lista niistä, joita piti surmattaman, oli aika pitkä,” sanoo Lappi-Seppälä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Suomessa ei 1825 jälkeen ole tuomittu ihmisiä kuolemaan, ja myös kuolemanrangaistus on poistettu rangaistusten joukosta 1949. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa kuolemanrangaistus poistettiin 1900-luvun alussa. Kyllä tässä kehityksessä Pohjoismaat lopulta ovat olleet hyvänä esimerkkinä muille maille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mitäs luulet Hämäläinen että mitkä piirit ne moosekselaiset kuolemanrangaistukset saivat Suomessakin poistumaan ja mitkä niitä kannattivat ja ehken yhä kannattavat?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Wiki: “Yleinen mielipide nousi voimakkaasti vastustamaan kommunistipoliitikko Toivo Antikaiselle Turun hovioikeudessa vuosina 1935−1937 käydyn oikeusjutun yhteydessä vaadittua kuoleman­rangaistusta, mikä herätti laajalti myös kansainvälistä huomiota. Syyttäjä vaati Antikaiselle kuolemantuomiota Itä-Karjalassa vuonna 1922 tapahtuneesta sotavanki Antti Marjoniemen murhasta, jota väitettiin Antikaisen tekemäksi. Vastareaktiona kerättiin nopeasti yli 100 000 nimeä kuolemanrangaistusta vastustavaan eduskunnalle luovutettuun kirjelmään. Kuolemanrangaistuksen vastustajat, joiden johtavaksi hahmoksi tuli professori Väinö Lassila, vetosivat siihen, että kuolemanrangaistus ei vähentäisi rikollisuutta, vaan päinvastoin voimistaisi raakoja ja väkivaltaisia asenteita Suomessa. Kirjelmän allekirjoittajien joukossa oli useita tunnettuja t a i t e i l i j o i t a, mm. Aino Ackté, Elmer Diktonius, Leevi Madetoja, L. Onerva, Hagar Olsson, Olavi Paavolainen, Toivo Pekkanen, F. E. Sillanpää, Elli Tompuri, Elina Vaara, Katri Vala ja Lauri Viljanen. Muita nimekkäitä kirjelmän allekirjoittajia olivat Aino ja Alvar Aalto, A. K. Cajander, Annie Furuhjelm, Lucina Hagman, Bruno Jalander, Niilo Liakka, Ester Ståhlberg, N. R. af Ursin ja Edvard Westermarck. Kirjelmän ansiosta Suomessa ei koskaan hyväksytty poliittisen ä ä r i o i k e i s t o n vaatimaa lakia kuolemanrangaistuksesta. Kivimäen hallitus teki itse asiassa lakiesityksen, joka olisi palauttanut yli sata vuotta kuolleena kirjaimena rikoslaissa olleen rauhanaikaisen kuolemanrangaistuksen käyttöön maanpetosten kohdalla. Ratkaisevassa käsittelyssä syyskuussa 1936 eduskunta kuitenkin hylkäsi lain täpärästi äänin 94–93. ”

    Keitä olivat nuo 93?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Antti Hämäläinen. Suomessa on tuomittu jhmisiä kuolemaan vielä vuonna 1944. Sotalainsäädännöstä kuolemanrangaistus on poistettu vasta 1970-luvun alussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Aivan oikein, ne olivat sotaoikeuksia ja siis poikkeuksellisia olosuhteita. En usko, että on mitään takeita siitä, että jos saamme vielä maailman sodan, etteikö kuoleman rangaistusta alettaisi uudelleen käyttää joissain länsimaissakin.

      Ilmoita asiaton kommentti