Kolumni: Miksi me lännen kristityt olemme niin hiljaa, vaikka veljiämme ja siskojamme vainotaan?

Pekka Simojoki

”Aziimo atshii wo bii hamtast nem zibaa yeisaa…”

Kuinka kauniisti kristitty iranilaismuusikko Gilbert Hovsepian laulaakaan meille suomalaisille tuttua laulua Yksi nimi ylitse muiden omalla äidinkielellään farsilla! Se on aina yhtä ihmeellistä, miten laulu löytää tiensä sydämestä sydämeen yli rajojen ja muurien.

Aikamoinen ihme on varmaan sekin, että iranilainen yleensä laulaa suomalaisia lauluja, mutta kun Jumala johdattaa oikeat ihmiset yhteen vaikka eri puolilta maailmaa, ovet vain avautuvat.

Näitä farsinkielisiä lauluja äänitettäessä avautui silmien eteen myös se toinen todellisuus, jonka me länsimaiset kristityt unohdamme niin helposti. Se on vainotun seurakunnan todellisuus.

***

Kristityksi tunnustautumisesta voi monessa maassa joutua maksamaan kalliin hinnan. Se voi merkitä sitä, että joutuu elämään jatkuvassa hengenvaarassa, syrjittynä ja pelossa. Se on todellisuutta tänä päivänä sadoille miljoonille ihmisille ympäri maailman.

Gilbert oli vasta 10-vuotias pikkupoika, kun hän joutui perheensä kanssa pakenemaan kotimaastaan. Hänen isänsä oli iranilainen pastori, joka julisti evankeliumia henkensä uhalla. Hän meni sinne, minne muut eivät uskaltaneet, ja välillä joutui korottamaan ääntään vainottujen ja vangittujen puolesta. Lopulta tuli se päivä, kun tuo rohkea pastori katosi ja löydettiin viikon kuluttua murhattuna. Marttyyrien surullisen pitkä lista sai taas jatkoa.

Gilbert jatkaa tänään isänsä aloittamaa työtä laulamalla omalle kansalleen siitä nimestä, joka on yli kaikkien muiden. Viime vuosina Iranista on kantautunut tietoja siitä, että maassa on herätystä erityisesti nuorten keskuudessa.

Samanlaisia uutisia on tihkunut monista muistakin maista, joissa kristityt ovat ahtaalla. Kylvetty siemen itää, seurakuntia syntyy, mutta hinta on usein kova.

***

Kun vainotun seurakunnan todellisuus tulee iholle, se avaa silmät ja herättää kysymyksiä: Miksi me lännen kristityt olemme niin hiljaa, vaikka veljiämme ja siskojamme vainotaan? Miksi me niin usein tuhlaamme aikaa ja askartelemme lopultakin aivan toisarvoisten asioiden kanssa? Niin, ja kuinka turhista asioista me riitelemme!?

Joka kerta joudun kysymään sitäkin, kuinka pitkälle olisin itse valmis menemään uskoni vuoksi? Kuinka rakas Vapahtaja on minulle? Tuntuu niin käsittämättömältä, että toiset uskaltavat kuolla Jeesuksen tähden, vaikka itse en aina edes uskalla elää Jeesuksen tähden.

Kirjoittaja on muusikko, sanoittaja, sovittaja ja säveltäjä.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Kolumni: Herätysliikkeet kuuluvat terveeseen kristillisyyteen, vaikka on niilläkin omat ongelmansa

Kolumni: Se, mikä eilen oli täysin moraalitonta ja väärin, voi olla tänään ihan jees

Kolumni: Pappi ei tarjonnut lohtua Hectorille – oliko hänellä huono päivä vai uskonkriisi?

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

17 kommenttia

  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Pekka Simojoki ottaa esiin tärkeän asian.

    Kun olen työskennellyt Sri Lankassa olimme jatkuvasti tekemisissä pastorien kanssa, joiden kirkkoja oli poltettu ja perheitä ja seurakuntalaisia vainottu eri tavoin. Usein emme voineet pitää rauhassa hengellisiä kokouksia väkivaltaisten hyökkäysten pelossa. Meidän isännillemme tämä oli normaali tilanne elää herätyskristittynä. Sri Lankassa sijaitsee budhalaisten tärkeimpiä telogisia keskuksia ja myös hindut ovat siellä vahvasti näkyvillä ja vaikutamassa. Tällainen uskonnollinen viha on erityisen tuhoisaa.

    Nyt työmme on siirtynyt Nepaliin ja olemme törmänneet samaan ilmiöön. Ystävämme ovat Himalajalla sijaitsevien pienten kyläserurakuntien jäseniä ja johtajia. Tällaisia uskovia on Nepalissa paljon enemmän kuin viralliset tilastot antavat ymmärtää. Erityisesti hindut vainoavat kristittyjä niin, etteä pahoinpitelyt, uhkailut ja erilainen eämän hankaloittaminen on ihan tavallista. Myös uskovia saatetaan tappaa ja kirkkoja polttaa.

    Juuri nyt kun suunnitemme seuraavaa matkaa Nepliin viimeisin uutinen on, että kristityt varustautuvat uuteen vaino-aaltoon syys-loka-marraskuulla. MItä siis voimme tehdä? Voimme ennenkaikkea auttaa taloudellisesti. Meillä Suomessa on paljon rahaa ja kun ajattelemme, että Nepalissa eletään 70 eurolla kuukaudessa ymmärrämme, että muutamalla satasella tai tonnilla voi siellä tehdä paljonkin seurakuntien hyväksi. Voimme myös mennä vaikeuksien keskelle tapaamaan ystäviämme, ja näin kertoaa heille, että he eivät ole yksin. Tällaisilleihmisille on erityisen tärkeää, että heitä ei unohdeta heti kun tulee vaikeuksia. Nepalilaisille uskoville kouluttautuminen on tärkeää, ja me olemme yhdessä muiden kanssa tukemassa monen nuoren kouluttautumista. Ystävälläni on näky tiimistä, jossa on erilaista asiantuntemusta. Niinpä tavoitteemme on kouluttaa myös juristeja ihmisoikeuskysymyksiin ja seurakuntien puolustamiseen erikoistuminen mielessä.

    Tärkeä keino miten voi vaikuttaa, on kansainvälinen ihmisoikeustyö. YK:n ja EU:n puitteissa voi valtioita painostaa ihmisoikeuskysymyksissä, koska useimmat maat eivät halua ihmisoikeuksien polkijan mainetta.

    Minun työ on henkilökohtaista ja aika pienimuotoista, mutta mukana on monia suomalaisia kristittyjä ja yhdessä voimme ainakin tehdä jotakin. Nepalissa toimii paljonkin pohjoismaalaisia autajia ja lähettejä.

    Meillä Suomessakin toimii vainottujen kristittyjen auttamiseen erikoistunut järjestö, josta saa tietoa ja tarjolla on mahdollisuuksia auttaa eri tavoin. Tätä järjestöä johtaa astori Johan Candelin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    ” Tuntuu niin käsittämättömältä, että toiset uskaltavat kuolla Jeesuksen tähden, vaikka itse en aina edes uskalla elää Jeesuksen tähden.” Simojoki

    Tässäpä miettimisen aihetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    “Niin, ja kuinka turhista asioista me riitelemme!?”

    Kiinnostaisi tietää mitkä ovat blogistin mielestä toisarvoisia asioita?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sen rinnalla että veljiämme tapetaan heidän uskonsa tähden, niin taitaa olla aika turhia kaikki erimielisyytemme. Eihän ne tietenkään ole turhia, jollemme vertaa niitä veljien ja siskojen kärsimykseen. Laittoi miettimään; miten voisi äänensä korottaa heidän hyväkseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Aiheellinen kirjoitus. Mutta entä oma pesä.

    Muslimit tappavat toisiaan, vääräuskoisia.

    Käsittämättömän julmaa on se, miten lestadiolaisen Sipilän ja katolilaisen Soinin hallitus pakkopalauttaa pakolaisia, myös naisia ja lapsia, sotaa käyviin maihin. Joitakin on tapettu melko pian pakkopalautuksen jälkeen. Suomen tiukentunut maahanmuutto politiikka, joka on kansainvälisten sopimusten vastainen, johtuu siitä, että Sipilä sitoutui noudattamaan ateisti Jussi Halla-ahon laatimia linjauksia saadakseen hallituksensa pystyyn. Soini oli tietysti riemulla mukana puoluetoverinsa Halla-ahon paperissa.

    En pysty ymmärtämään sitä julmuutta, jota Suomen hallitus harjoittaa. Sipilä hallituksineen vetää tuomion Suomen ylle. Kuvaavaa on, miten Sipilä kutsutaan ykköspuhujaksi kristillisiin tilaisuuksiin. Varmaan se on luontevaa, kun suurin osa kristityistä jakaa Sipilän ja Soinin arvomaailman, seisoo Halla-ahon arvojen takana.

    https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nain-perussuomalaiset-sanelivat-suomelle-uuden-pakolaispolitiikan/?shared=309331-23cde557-4

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari keskimäki sanoo:

    Minä en ummärä sitä että empatiaa riittää noihin muslimi miehiin joita palautetaan takasin mistä ovat tulleet. He eivät välitä meistä tuon taivaallista. Vaan me olemme heille vääräuskoisia ja niin naiveja että annamme kaiken minkä pyytävät. Ja nauravat makeasti partaansa kristittyjen hyväntahtoisuudelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Henrik Sawela sanoo:

    Kummaa on se, että kristittyjen pitäisi erityisesti surra että omankaltaisia vainotaan. Se haiskahtaa pahasti klaanimoraalille.

    Miksei tehdä jotakin sille, että ylipäänsä vainotaan ihmisiä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    MInun kokemus on, että kun kristittynä solmimme henkilökohtaisia ystävyyssyhteita uskoviin, jotka elävät tällaisten vainojen keskellä, koko asenteemme muuttuu. Maailma on tänään globaali kylä, ja voimme whatsapilla ja skypellä puhua ilmaiseksi maapallon toisella puolella asuvien ystäviemme kanssa. Nuori sukupolvi on luonnostaantällaisia maailman kansalaisia ja uskon, että välittäminenkin on vähän aktiivisempaa kun meillä vanhemmilla.

    Tällainen pohjoismainen viihteellinen kristillisyyden harjoittaminen on kuin eri maailmassa elämistä verrattuna siihen olemassaolon taisteluun mitä näemme Himalajan vuoristokylissä. Eivät mukavuudenhaluiset ihmiset minnekään vuoristoihin tahdo lähteä käymään, mutta arvokas tapa auttaa on tukea taloudellisesti jotain hyvää järjestöä joka toimii tällaisissa paikoissa. Rahaahan meillä täällä kyllä on vaikka muille jakaa. Jos ei tahdo anta itseään, on hyvä, jos antaa edes rahoistaan. Pienellä rahalla voi köyhissä maissa tehdä paljon hyvää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jaakko Pöntinen sanoo:

    Tervehdys.

    Kristyttyjen vainot ovat onneksi saaneet hieman lisää medianäkyvyyttä viime vuosina. Open Doors -järjestön julkaisema World Watch -lista on tällä hetkellä paras kristittyjen vainojen nykytilan referenssi.

    Teen töitä Open Doors Finland ry:lle. Tutustukaa, kiitos.

    https://opendoors.fi/worldwatchlist/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Tähän sopivasti vähän käytännöllistä pohdittavaa. Sain eilen puhelun, jossa minua pyydettiin tarjoamaan kristityiksi kääntynele irakilaisperheelle asunto vuokralle. Siis halvalla hinnalla. Tämä perhe on saanut tappouhkauksia kääntymisensä johdosta mutta vapakristilliset ihmiset ovat ottaneet heidät suojelukseensa. Alustavasti päätin ottaa heidät yhteen taloistamme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Käytännön pohdinnat johtivat siihen, että syyskuun alussa tarjoamme asunnon irakilaisperheelle jota on uhattau väkivallalla kun he ovat käänytyneet kristityksi. Puheista on joskus lyhyt matka tekoihin.

      Ilmoita asiaton kommentti