Kolumni: Mitä Martti Luther ajattelisi soteuudistuksesta?

Reformaation 500-vuotisjuhla on innoittanut monet mediat pohtimaan uskonpuhdistusta ja Martti Lutherin elämäntyötä, mikä on erinomaista.

Joissakin jutuissa on arvuuteltu, miten Luther suhtautuisi ajankohtaisiin kysymyksiin, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelureformiin.

”Tulevaisuudessa julkisia palveluita hoitaisivat yhä enemmän yksityiset yritykset. Niiden tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Vanhusten hoidollakin tehtäisiin rahaa. Luther kauhistuisi. Hän nostaisi metelin”, Anna-Stina Nykänen arveli Helsingin Sanomissa (29.10.).

En ole Luther-tutkija, mutta rohkenen arvella, että ehkä hän kantaisi erityistä huolta niistä, jotka jäävät sote-jonojen viimeisiksi ja eniten tarvitsevat apua.

Siihen viittaavat myös Wittenbergin Linnankirkon oven teesit. Luther muistuttaa, että kirkon todellinen aarre on ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi”.

”Tämä aarre on kuitenkin siitä syystä kaikkein vihatuin, koska se tekee ensimmäisistä viimeisiä”, Luther kirjoittaa Juhani Forsbergin suomennoksessa.

Kirkon aarre tekee siis ensimmäisistä viimeisiä ja viimeisistä ensimmäisiä. Siitä voi päätellä, että ihmisten silmissä viimeiset – ahtaimmalla olevat, kipujen tutut – olivat Lutherin sydäntä lähellä.

***

Sote-keskustelussa on syntynyt vaikutelma, että viimeisiä ovat ne yrittäjät, jotka tuottavat sosiaali- ja terveyspalveluita.

On arveltu, että Luther kauhistelisi heitä ja nostaisi metelin.

Minä kauhistelen tällaista ajattelua.

Suomessa on lähes 20 000 sote-alan yrittäjää. Heistä moni yrittää yksin tai yhdessä muutaman työkaverinsa kanssa. He ovat pienyrittäjiä, joiden elämäntehtävä on auttaa. He työllistävät itsensä ja jotkut samalla vielä jonkun muun.

Joku heistä voi tehdä myös vähän voittoa, mikä suotakoon, koska ilman voittoa yritys kuolee.

Tunnen paljon heitä. Heillä on lämmin sydän ja auttavat kädet.

Jokin aika sitten kävin erään sote-yrittäjän luona. Hän hoiti puolisonsa kanssa keskisessä Suomessa lapsia, jotka oli pitänyt ottaa huostaan.

Pienin kodin asukas oli vauva, vanhimmat olivat täysi-ikäisiä. Joku oli asunut yrittäjäperheen luona lähes koko ikänsä.

Yrittäjien koti oli lasten koti. Vauva nukkui yönsä yrittäjäperheen välissä tai vieressä, riippuen siitä, miten turvalliseksi hän olonsa koki.

Näiden yrittäjien soimaaminen on yhtä tervettä kuin anekauppa.

***

Työssäni tapaan paljon yrittäjiä. Harvassa ovat ne, jotka yrittävät voiton takia. Taustalla on yleensä muuta, tavallisimmin halu auttaa asiakasta ja palvella.

Joskus yritys tuo taloudellista menestystä. Se on tervetullutta, koska siten saamme tuloja hyvinvointivaltion pyörittämiseen.

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien 
toimitusjohtaja.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Kolumni: Tarvitsemme työelämässä taistelevaa ja armollista menoa

Kolumni: Maailmassa on liian vähän toivoa – lähtökohtana on oltava, että pahaan vastataan hyvällä

Kolumni: Vaikka usein toista todistamme, syrjintä elää yhä vahvana

Edellinen artikkeliMysteerikuva: Seurat luonnon helmassa, mutta missä ja milloin?
Seuraava artikkeliHäiriköintiä vai näkyväksi tulemista? – Maata näkyvissä -festareiden aihetunnistesivulle ilmestyi na

Ei näytettäviä viestejä