Kolumni: Miten mies tulisi kirkkoon? – Ainakin hänen olisi tunnettava olonsa tervetulleeksi

Kenttäpiispa Pekka Särkiö. Kotimaan kolumnisti 2017. Vaakakuva verkkokäyttöön.

Olenko tervetullut? Puhutaanko minulle? Tästä riippuu paljon se, tuleeko ihminen seurakunnan tilaisuuteen.

Mieleeni on jäänyt kirkkokahvihetki jumalanpalveluksen jälkeen. Yhdessä pöydässä istui hiljainen pariskunta. Istuin heidän seuraansa. Pariskunta alkoi avautua mieltään painavista asioista. Entä, jos olisinkin istunut tuttujen pöytään, kuten usein teen? Uudet kirkkovieraat olisivat jääneet yksin.

Ovien avaaminen, siltojen rakentaminen ja tervetulleeksi toivottava ilmapiiri. Tässä on kasvavien kirkkojen resepti – tai osa siitä. Varsinainen pihvi on kuitenkin hengellinen koskettavuus. Kirkosta etsitään armollista Jumalaa. Siksi ilosanoma Kristuksesta on sitä ydintä, joka antaa syyn tulla kirkkoon.

Kevyet sisäänheittotuotteet eivät tyydytä sisimmän nälkää, eivätkä saa ihmistä sitoutumaan seurakuntaan. Tylsiltä tuntuvat asiat, kuten kristittyjen yhteys, luterilaiset virret, Raamatun selittäminen ja polvistuminen ehtoolliselle ovat sittenkin perusasioita. Toki näiden muotoja on syytä aina päivittää.

Tässä ajassa on huutava tarve lähimmäisten hädän kohtaamiseen. Siksi messussa on oltava vahvana diakoninen ulottuvuus esimerkiksi yhteisen lounaan muodossa. Messun päällimmäinen vire ei ole synkistely, vaan toivo, ilo ja rauha.

***

Olin viime viikolla Saarijärvellä miesten illassa. Mikä vetää yli 900 miestä kirkkoon? Aluksi oli tarjolla makkaraa ja Sotilaskodin munkkeja. Tutut laulut kajahtivat komeasti. Hartiat kiinni toisen hartioissa voitiin kokea Isänmaan virren sanoin, että ”samat vaiheet meidän on” (577).

Yhdessä on käyty koulua, sitten rippikoulua ja miesten koulua. Monet ovat avioituneet ja monet eronneet. Työelämässä on täytetty oma paikka yli 40 vuotta. Nyt moni mies kysyy omaa paikkaansa. Löytyisikö se joskus kirkon penkistä?

Monet nuoret miehet eivät voi enää yhtyä ajatukseen, että ”samat vaiheet meidän on”. Joka viides nuori mies on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella, vaarassa jäädä pysyvästi syrjään. Koulut ovat jääneet kesken, inttikin on keskeytynyt tai jäänyt aloittamatta.

Käytännölliset työt kelpaisivat samoin kuin itse ansaittu raha, jolla tulisi toimeen. Kouluttamattomalle ei kuitenkaan löydy helpolla töitä. Perhe ja omat lapset ovat hartaana toiveena, mutta ei löydy naista, joka huolisi. Lapsista ei saa tulla vain hyväosaisten unelma, toteaa professori Heikki Hiilamo (Lapsen maailma 8/2017). Jatkossa yhä useampi mies jää ilman lapsia, sanoo taas Väestöliiton Anna Rotkirch (HS:n Kuukausiliite 7/2017).

***

Riparilta on monen mieleen jäänyt soimaan laulun Kirkossa sanat: Tuli kirkkoon mies ja lapsi. Ajatus tuntuu nuoresta miehestä ehkä kaukaiselta. Voisinko minä olla se mies, joka tuli kirkkoon? Ja vielä oman lapsen kanssa?

Kirjoittaja on kenttäpiispa.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Kolumni: Nykyihminen on kääntänyt saamansa tehtävän ryöstöviljelyksi

15 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kirkolla on tasa-arvo-ongelma. Olli Seppälä totesi viikko sitten, ettei kirkko ole uskottava ilman naispuolista piispaa, joka antaa kirkolle naisen kasvot. Siksi miehen valinta Helsingin piispaksi nähtiin ongelmaksi.

    Kirkon ruohonjuuritasolla tasa-arvo-ongelma näyttää toisenlaiselta. Työntekijäkunta naisistuu. Vuonna 2016 kirkollisen tutkinnon suorittaneista 17% oli miehiä (eniten kirkonpalvelutyöhön 62%). Valmistuneista teologeista miehiä oli 43%, nuorisotyön ohjaajista 29%, kanttoreista 20%, diakoneista 10%, lastenohjaajista 4%.

    Nainen antaa yhä useammin kasvot kirkolle. Samalla mies koetaan esteeksi naisten etenemiselle työelämässä. Miksi siis miehiä tulee seurakunnan tilsisuuksiin vähemmän kuin naisia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    “…ettei kirkko ole uskottava ilman naispuolista piispaa, joka antaa kirkolle naisen kasvot. ”

    Tämä Olli Seppälän väite on lähes antikristillinen. Kristuksen kasvot, joita voimme katsella ikoneissa ovat Kirkon kasvot.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    On teillä pojilla nyt huoli. Ei ollut ennen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Ajatteles Seija, jos kirkon töihin valmistuvista olisi naisia 17% ja miehiä 83%. Saattaisi nousta puheeksi. En minä niinkään huolehdi siitä, ovatko kirkon työntekijät naisia vai miehiä, vaan siitä, voivatko myös miehet kokea kirkon omakseen – niin että myös tulisivat kirkkoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Pekka: ” En minä niinkään huolehdi siitä, ovatko kirkon työntekijät naisia vai miehiä, vaan siitä, voivatko myös miehet kokea kirkon omakseen – niin että myös tulisivat kirkkoon.”

      Eikös se runsas naisten läsnäolo ole yleensä omiaan vetämään miehiä puoleensa? Jos näin on oikeassa elämässä, niin miksei sitten myös kirkossa?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Mies tulee kirkkoon kun hän luonnollisesti uskoo kirkon opin mukaisesti, että mies on luonut maailmankaikkeuden miljardine galakseineen , satoine alkuaineineen jne. Ja nykyisine luonnonilmiöineen.

    Olen valmis keskustelemana realistiselta pohjalta reino.suni@reformaatio.fi

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Reino: ” kirkon opin mukaisesti, että mies on luonut maailmankaikkeuden miljardine galakseineen , satoine alkuaineineen jne. Ja nykyisine luonnonilmiöineen.”

      Voipi olla, että monen konsun, ortodoksin ja katolisen naama venähtäisi melkoisesti, jos selviäisi, että Isä Jumala ei olekaan Isä Jumala vaan Äiti Jumala. Ei kai tuota voi tietää kun ei ole salattua Jumalaa tiettävästi kukaan koskaan nähnyt? Jos Jumala on persoonallinen Jumala, niin jompaa kumpaa sukupuolta hänen on sitten kai luultavasti oltava. Nykyiset luonnonilmiöt ainakin tuntuvat viittaavan vahvasti siihen suuntaan, että Jumala olisi kiukkuinen kukkahattutäti. Toisaalta taas voisi kuvitella, että jos Jumala olisi nainen, hän olisi itse synnyttänyt poikansa, eikä olisi tarvinnut siihen Marialta apuvoimia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka, kolumnisi lienee tarkoitettu vain iäkkäille ja eläköityneille miehille tai sitten ymmärryksesi nuorten tai jopa työikäisten miesten maailmasta on häviyksissä. Pekka, et sinä eikä kukaan saa enää nuoria miehiä innostumaan keskiaikaisten virsien laulamisesta. Ne haaveet ovat menneestä maailmasta. Ripariveisut ja tuomaslaulut vielä saattavat mennä. Puhut kirkon perusasioiden päivittämisestä. Millaista päivittämistä eli nykyaikaan saattamista olet omassa valtaa käyttävässä asemassasi tehnyt? Mielestäni armeijassa ja kirkossa kirkkojuna kitistä jyskyttänyt vanhaa ja ruostunutta raidetta, joka on niin ajastaan jälkeen jäänyt että moni henngellisyyttäkin elämäänsä kaipaava on hypännyt pois. Puhut Pekka ykseydestä. Pitä sillä tarkoitat? Et varmaankaan yhteisöllisyyttä, joka useimmista seurakunnista puuttuu täysin, mutta joka olisi kovin tärkeää. Pekka Simojoella oli viimeisessä Hyvä Sanoma lehdessä hyvä tokaisu: “Kirkot ja yksilöt tarvitsevat jatkuvaa uskonpuhdistusta”. Aamen. Tässä asiassa olisi sinullakin vaikutusvaltaisessa asemassasi näytön paikka. Armeijassa on pääasiassa nuoria miehiä. Heitä et tavoita vanhan miehen näkökulmilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Vessi haastavista kysymyksistä. Vastaan lyhyesti: Korostan kolumnissani sitä, että kirkon elämän muotoja tulee aina päivittää. Samalla on kuitenkin syytä säilyttää yhteys kirkon olemassaolon syihin ja tehtäviin. Kirkko on kaiken ikäisiä varten.

      Mitä sitten on päivitetty? Sotilashartaudet ja eettinen opetus päivitetettiin 2015. Viime vuosina on päivitetty myös Kaatuneiden huollon ohjeistus sekä varusmiespappien ja reservin pappien koulutusta.

      Ensi vuonna ilmestyy uusi Sotilaan virsikirja, jossa on mukana Virsikirjan lisävihkon virsiä, eri kielistä ja ekumeenista materiaalia – mm. ortodoksinen osuus, samoin materiaalia toimintakyvystä ja muista uskonnoista. Muutama vuosi sitten julkaistiin Sotilaan virsi- ja rukouskirja kolmella Suomessa puhuttavalla saamenkielellä.

      Edelleen lähes 85% varusmiehistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon (koko väestössä n. 72%). Muihin tunnustuskuntiin ja uskontokuntiin kuuluvien osuus on nousussa. Uskontokuntiin kuulumattomia on noin 12% (koko väestössä n. 25%). Uskontojen merkitys tuntuu kasvavan samalla kun uhkat ja turvattomuuden tunne lisääntyvät. Sotilaspappejakin tarvitaan viime kädessä siksi, että sodassa kuollaan.: Sotilaspapit välittävät toivoa ja turvaa keskusteluilla ja hartauksilla. Samalla he muistuttavat ihmisten kohtelun eettisistä periaatteista kaikissa oloissa.

      En ota tässä kantaa siihen, mitä kaikkea koko kirkossa olisi päivitettävä. Nyt kuitenkin kirko on jäänyt vaikkapa avioliittokysymyksen panttivangiksi, mikä estää etenemistä muissa kysymyksissä. Sukupuolten tasa-arvo on tärkeä asia. Pienemmälle huomiolle on jäänyt nuorten miesten tasa-arvo. Esimerkiksi 60-luvulla syntyneistä miehistä 40% jää lapsettomiksi, 90-luvulla jo 60%. Vain 10% toivoo lapsettomuutta.

      Nuoret miehet tarvitsevat toivoa samalla kun yhä useampi jää koulutuksen, työelämän ja perhe-elämän ulkopuolelle. Tätä suurta joukkoa ei tunnuta nyt kuultavan. Samankaltaisen kohtalon kokeneet äänestivät D. Trumpin Valkoiseen taloon, kun kaupunkien liberaalit eivät nähneet heidän tilannettaan. Sama populismin leviäminen voi toteutua myös Euroopassa ja Suomessa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      ”…samoin materiaalia toimintakyvystä ja muista uskonnoista.”

      Ja toivottavasti myös uskonnottomista.

      ”Uskontojen merkitys tuntuu kasvavan samalla kun uhkat ja turvattomuuden tunne lisääntyvät.”

      Sekularisoiduissa maissa, mihin joukkoon Suomikin kuuluu, uskonnolla on keskimäärin sangen vähän merkitystä ihmisten elämässä.

      ”Sotilaspappejakin tarvitaan viime kädessä siksi, että sodassa kuollaan.: Sotilaspapit välittävät toivoa ja turvaa keskusteluilla ja hartauksilla.”

      Koska uskonnolla on merkitystä yhä harvemman elämässä, yhä harvempi kaipaa pappia kuolemaan liittyvissä kysymyksissä. Millä tavalla tuotte ’toivoa’ yhä sekularisoiduimmille ihmisille? Ihmisille joille jokin tuonpuolinen on vain satua? Yhä harvempi kaipaa hartauksia. Monille on huomattavasti luontevampaa turvautua lohtua ja turvaa saadakseen, ei-ideologisiin henkilöihin, ei-pappeihin.

      ”Samalla he muistuttavat ihmisten kohtelun eettisistä periaatteista kaikissa oloissa.”

      Tuohon pystyy ihan kuka tahansa tarvittavan koulutuksen saanut. Mitään kristillistä moraaliahan ei ole eikä kirkolla ole mitään erityisosaamista etiikan tai moraalin saralla, joten olisi huomattavasti luontevampaa, ja aikaan paremmin istuvaa, että tuossakin olisi joku ideologiavapaa opettamassa.

      Kirkolle ja sen edustajille on tietenkin ns. tuhannen taalan paikka saada esiintyä lähes koko ikäluokan miesten ja muutaman naisen edessä ’suurena arvojen kantajana’. Nuoret ja vielä vähäisellä elämänkokemuksella varustautuneet, tuntuvavat varmasti kutkuttavalta kohderyhmältä…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Henrik, kuoleman todellisuuden edessä erilaisilla elämäntaitojen valmentajilla ei ole paljon sanottavaa. Koviin operaatioihin lähtevät sotilaat haluavat edelleen papin mukaansa. Sekulaarissa maailmassa kasvaneillakin on uskonnollisia kysymyksiä, kun he kohtaavat elämän rajat läheisten tai oman sairauden ja kuoleman kohdalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      ”Henrik, kuoleman todellisuuden edessä erilaisilla elämäntaitojen valmentajilla ei ole paljon sanottavaa.”

      Hienoa, tuollaista itsekriittisyyttä ei yleensä kirkon piiristä kuule.

      ”Koviin operaatioihin lähtevät sotilaat haluavat edelleen papin mukaansa.”

      Hienoa jos teillä on noin hienosyinen analyysi ’kovuusasteitten’ mukaan… Tai voisiko tuo kertoa jotain siitä, minkälaiset hakeutuvat noihin ’koviin operaatioihin’?

      ”Sekulaarissa maailmassa kasvaneillakin on uskonnollisia kysymyksiä, kun he kohtaavat elämän rajat läheisten tai oman sairauden ja kuoleman kohdalla.”

      Ei sentään, ihan oikeastiko tuo on analyyttinen muotoilu? Tiedät ja ymmärrät toki varsin hyvin, että sekularisoidussa yhteiskunnassa, yhä harvempi pohtii ns. ’perustavanlaatuisia’ kysymyksiä uskontojen kautta. Ns. ’suuria kysymyksiä’ voi tietenkin pohtia täysin uskonnollisesta viitekehityksestä vapaasti. Vastauksessasi huomioinet, että jo nyt, ja ihan vain Suomessakin, tapahtuu jo melkoinen määrä hautauksia vuosittain papittomasti. Ja onhan selvää, että tämä trendi vain voimistu. Vai? Ja, miksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Miksi järkyttävien onnettomuuksien yhteydessä – muualla maailmassa ja Suomessa – järjestetään kollektiivista surua varten suruhartaus tai muistojumalanpalvelus?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      Kirkon uskonnollisia jäseniä varten! Pääosin. Mutta saattaa sinne tulla myös niitä, joille yhteisöllisyys on niin tärkeä, ettei sinänsä vieraat puitteet haittaa.

      Kirkoillehan tuollaiset tilanteet ovat mitä parhaimpia itsensä-tykö-tekemis-tilanteita.

      Olisi myös syytä muistaa, että vain murto-osa väestöstä, ja jopa kirkon jäsenistä, kokoontuu silloin kirkkoihin suremaan. Suurimmalle osalle sureminen muualla kuin kirkossa on luonnollisin tapa surra.

      Korjaus edelleiseen viestiin: p.o.: … voi tietenkin pohtia täysin uskonnollisesta viitekehityksestä vapaaNA

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Pekka: ” Uudet kirkkovieraat olisivat jääneet yksin.”

    Tuossa tuli pintaan se, syvälle kirkon rakenteisiin upotettu syy, miksi kirkko ei vedä. Uusia tulokkaita ei huomioida. Pidetään itsestään selvyytenä, ettei heitä edes pidä huomioida. Aivan turhaan saa kirkkokahveille messun jälkeen mennä, jollei ketään ennestään siellä tunne. Kukaan ei kiinnostu uudesta tulokkaasta.

    Kirkon toiminnassa on silmiinpistävää kaksi seikkaa. Toinen niistä on sisäänlämpiävyys ja toinen tietynlainen keinotekoisen pyhyyden asetelma. Nämä kaksi antavat yhdessä, monelle luotaantyöntävän vaikutelman.

    Yksi hyvä esimerkki ja silmiinpistävä seikka on messujen ilmoitukset. Sen sijaan että käytettäisiin rajattomia mahdollisuuksia , joita netti antaa, esitellä kirkkoa, parkkipaikkoja, lasten pyhäkoulua, saarnaavaa pappia ja liturgia, niin tyydytään kolmeen nimeen ja kellon aikaan. Ihmettelen oikein sitä miksi nämä tiedot ovat seurakunnalle niin tärkeitä ilmoittaa. Eihän niistä edes ilmene mikä on kenenkin rooli ja kuka kukin on. Tietty asiakaslähtöisyys on unohdettu.

    Sama puute näkyy monissa muissakin kirkon toiminnoissa. Toimintaa markkinoidaan vain omalle porukalle. Viime kesänä olisin mennyt kokeilemaan miten mölkkypalikat kaatuu. Siitä kun oli ilmoitus, että vanhan seurakuntatalon pihalla sitä pääsee kokeilemaan. Puuttui vain se osoite, Uutena en sitä tiennyt joten en paikalle osannut. Oletetaan että kaikki tietää missä….

    Ilmoita asiaton kommentti